Käyttäjän Lauri Vaara kirjoittamat vastaukset
-
A. Jalkanen: ”Voisiko mhy olla yksi tällainen puuta toimittava, itsenäinen palveluyrittäjä? Sen ei tarvitse maksimoida voittoja, kun se on metsänomistajien yhteenliittymä”.
Puun ja palvelujen markkinoilla voi yksityisten palveluyrittäjien rinnalla toimia minkä muotoisia yrityksiä tahansa, kunhan eivät rajoita kilpailua. Ei voida kieltää metsäyhtiön omistaman palveluyrityksenkään toimintaa, jos se toimii itsenäisenä metsäyhtiön tytäryhtiönä. Osuuskuntamuotoinen metsänhoitoyhdistys voisi selvitä kilpailevilla markkinoillakin.
Puuki ei näytä huomaavan kantohintojen ja työn hintojen keskinäistä riippuvuutta. Kun työn hinta puunkorjuussa nousee, kantohinta alenee ja päinvastoin. Tässä tiivis selostus puunhinnan muodostumisesta.
Puun hinnan lähtökohta ovat puutavaroiden tehdashinnat. Ne ovat puutavaroiden bruttohintoja, joista koostuu puun ostajan puukustannus puunjalostuksessa ja puun myyjän bruttotulo puukaupassa.
Metsäyhtiön johto antaa metsäosastolle tehdashinnan enimmäismäärän. Pystykaupassa metsäosasto vähentää puunmyyjän bruttotulosta eli tehdashinnasta puunkuljetuksen ja korjuun kustannukset sekä osuuden ns. yleiskustannuksista. Yleiskustannukset sisältävät metsäosaston kaikki kustannukset toimihenkilöiden palkoista toimisto- ja matkakustannuksiin saakka sekä puuvarastojen kustannukset, ym.
Yleiskustannuksiin sisältyvät myös korruption kustannukset, joita ovat esimerkiksi nimimerkki Ab Surd Oy:lle ja muille puunmyyjille ilmaiseksi tehdyn metsänviljelyn kustannukset http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206136-kootut-argumentit-avohakkuuviljelymetsataloutta-vastaan (viesti 8088).
Kustannukset eivät ole kenenkään hallinnassa. Puunhankinnan kustannukset ovat korkeat, mutta sitä eivät tiedä metsäyhtiötkään, koska kilpailevia puuntoimittajia ei sallita. Korkeat kustannukset nostavat tehdashintaa ja alentavat puun kantohintaa.
Kokonaisuus saadaan metsänomistajien hallintaan lopettamalla metsien vuokraus metsäyhtiöille pystykaupoilla. Metsiin tulisivat itsenäiset palveluyrittäjät, joiden tuella kaikki metsänomistajat voisivat tienvarsi- ja tehdaskaupoilla toimittaa puun ostajille oikean laatuista puuta oikeaan aikaan.
Suorittavan portaan on hyvä lukea, mitä ovat viljakaupan hyvät tavat. Tavat on kerrottu Maaseudun Tulevaisuudessa 13.8.2014. Tässä pari kohtaa, joita sopisi noudattaa myös puun kaupassa.
7. Ostaja ja myyjä sopivat, kumpi osapuoli järjestää kuljetuksen. Ostajan järjestäessä kuljetuksen sovitaan rahtihinnasta. Toimituspaikan etäisyys vaikuttaa rahtihintaan, joten myyjän on saatava tietää vaihtoehtoiset toimituspaikat. Myyjälle täytyy tiedottaa, jos vastaanottopaikka muuttuu.
9. Myyjällä on aina toimittamansa viljaerän osalta oikeus tarkkailla punnitustapahtumaa. Viljelijöiden valtuuttama tarkkailija voi laajemminkin seurata vaakojen kuntoa ja käyttöä.
Lauri Vaara
Kannattaisiko viestien kirjoittajien vilkaista, mitä minä olen kirjoittanut markkinatalouden mukaisesti järjestetystä puukaupasta ja puunkorjuusta. Tässä linkki (http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205153-visio-metsataloudesta-markkinataloutena).
Lauri Vaara
Väitöskirjani sivuilla 372-377 kuvaan omistajanvallan ottamista pois metsänomistajalta (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38458). Kuvaan, kuinka tämän päivän metsänomistus on rinnastettavissa keskiajan feodaaliseen maanomistukseen, jossa vain aateliset omistivat viljelemänsä maat. Sukutiloja viljelevät talonpojat katsottiin vain kuninkaan omistamien maiden vuokraviljelijöiksi. Tämän päivän metsässä kuninkaan paikalla on yhtiön metsäosasto.
Lauri Vaara
Olenko minä kertonut puukaupan mallini niin epäselvästi, ettei A. Jalkanenkaan ole ymmärtänyt sen yksinkertaista perusajatusta: puun ja korjuutyön erillisiä kauppoja. Erillisiin kauppoihin ei liity mitään kilpailuttamisen vaatimusta; puunkorjuusta voidaan tehdä ilman kilpailuttamista urakointisopimus puunostajan kanssa välittömästi puukaupan tekemisen jälkeen. Mutta samalla malli sisältää mahdollisuuden kilpailuttaa puunkorjuu, jos puunmyyjä niin haluaa.
Erillinen puun kauppa toisi näkyviin tienvarteen tai tehtaalle toimitettujen puutavaroiden bruttohinnan, joista koostuu puunmyyjän bruttotulo. Erillinen puunkorjuutyön kauppa toisi näkyviin yhtiön puunkorjuun kustannukset, jotka vähennetään puunmyyjän bruttotulosta.
Erillisissä puun ja korjuutyön kaupissa ei tarvita keskustelua hankintakauppojen lisäämisen mahdollisuuksista. Kaikki puukaupat olisivat ”hankintakauppoja” ja puun myyjä päättäisi, minkä osan hän haluaa ja voi tehdä omalla työvoimalla. Loppuosasta tehtäisiin sopimus ulkopuolisen urakoitsijan kanssa.
Lauri Vaara
Yhden tilan puunkorjuuta varten ei kannata hankkia minkäänlaisia koneita tai varusteita. Kaikki koneet ja varusteet tarvitsevat riittävän vuotuisen käytön ollakseen kannattavia. Riittävä käyttö on mahdollista vain korjuun urakointina oman tilan ulkopuolella.
Lauri Vaara
Olet väärässä Anneli.
Taloustieteen mukaan toiminnan nettotulos lasketaan rajakustannusten ja rajatuottojen erotuksena. Kustannuksina otetaan huomioon vain kustannusten lisäykset (rajakustannukset), joita toiminta aiheuttaa. Maatilan maataloustraktorin sitomasta pääomasta maksetaan täysimittaiset korot ja kuoletukset ilman metsäkäyttöäkin. Kun metsäkäyttö ei niitä lisää, ei ole perusteita siirtää osaa koroista ja kuoletuksesta metsäkäytön kustannuksiin.
Yksikäyttöinen metsätraktori rikkoi tämän yritystalouden. Se toi pellolle ja metsään erilliset koneet, jotka molemmat ovat vajaassa käytössä. Maataloustraktorit seisovat talvella, metsäkoneet kesällä.
Metsävarustettu maataloustraktori on ylivoimaisesti metsäkonetta edullisempi korjuun urakointikone, mikä johtuu maataloustraktorin äärimatalista ja metsäkoneen äärikorkeista pääomakustannuksista. Maataloustraktorin pääomakustannuksia ei tule ottaa huomioon puunkorjuun kustannuksina, koska ne ovat maatilan kuluja ilman metsäkäyttöäkin. Pääomakustannuksia aiheutuu vain metsävarusteista. Metsäkoneella korkeasta hinnasta johtuvat korkeat pääomakustannukset lienevät keskimäärin noin puolet korjuutaksasta.
Yksikäyttöisiin metsäkoneisiin siirtyminen ei johtunutkaan maataloustraktorin korkeista kustannuksista, vaan lähes uskomattomasta taloudellisesta sokeudesta. Puunkorjuun tehokkuutta alettiin 1960-luvulla mitata työtunnin työmäärällä yksikkökustannusten sijasta. Kuutiometreillä mittaaminen ei ota huomioon koneiden pääomakustannuksia eikä lavettisiirtojen kustannuksia.
Määrätehokkuuden tavoite vaati eristämään korjuutyön maksajan – puun myyjän – puunkorjuusta, sillä maksaja ei tavoittele työtunnin korkeaa työmäärää vaan työn matalia kustannuksia. Puun myyjä eristettiin siirtymällä pystykauppoihin. Siitä alkoi pystykaupan korruptio: metsäyhtiön puunkorjuu isännättömällä rahalla ja piilotetuilla korkeilla kustannuksilla.
Metsäyhtiöiden metsäosastot ovat hevoskauden jäänne ja pystykauppa tarpeeton puukauppatapa. Metsäkoneyrittäjät ja puunmyyjät voivat sopia puunkorjuusta ilman metsäyhtiöiden välitystä. Metsäosastojen ja pystykauppojen lopettaminen palauttaisi kilpailun ja tekisi mahdolliseksi maataloustraktorin paluun puunkorjuuseen. Se eheyttäisi maatilayrityksen rikotun yritystalouden.
Lauri Vaara
Hyvä aloite Joukamo Kortesalmelta.
Metsätalouden kehittämisessä on sadan vuoden ajan täydellisesti sivuutettu metsätalous yritystoimintana ja elinkeinona. Metsä on eristetty yhteiskuntaelämästä valtioksi valtiossa, jossa metsäammattimiehet ovat kiistelleet keskenään siitä hakataanko isoja vai pieniä puita. Metsänomistajan elinkeinon tarpeet on nähty haittatekijöinä. Sen vuoksi tarvitaan metsäalan ulkopuolisia aktiivisia ihmisiä kehittämään metsäalaa. Oma arvioni metsätalouden kehittämisestä löytyy tästä linkistä (http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205153-visio-metsataloudesta-markkinataloutena). Tässä hieman pohjustusta linkin käytölle.
Yritystalous metsään lopettamalla pystykaupat ja yhtiöiden puunkorjuu
Suomessa puuntuotannon hallinnan oikeudet on siirretty palvelulaitoksille, metsänkasvatuksessa hallinnon laitoksille ja puunkorjuussa yhtiöiden metsäosastoille. Laitokset ovat ottaneet palvelut haltuunsa terrorilla ja korruptiolla. Suomessa sovellettu puun pystykauppa on englanninkielisessä metsänhoitajaopiskelijoiden kurssikirjassa todettu korruptiota aiheuttavaksi järjestelmäksi. Muissa Euroopan maissa pystykauppoja ei ole.
Pystykaupassa metsäyhtiö myy puunmyyjälle korjuutyötä puukauppaan piilotettuna. Yhtiö perii palkkansa vähentämällä se puun bruttohinnasta, tehdashinnasta. Sekä bruttohinnat ja yhtiön korjuupalkat piilotetaan. Puun myyjälle ilmoitetaan vain jäännös, jota nimitetään puun kantohinnaksi.
Pystykaupan järisyttävintä korruptiota on maataloustraktorin syrjäyttäminen puunkorjuusta ja metsäkoneen tuominen metsään. Tapahtumalla rikottiin maan luonnonolojen ja elinkeino-olojen määräämä yritystalous, joka koostui pellon ja metsän kausitöistä. Maatilayritysten työvoima ja koneet olivat kesällä pellolla, talvella puunkorjuussa. Monikäyttöiset maataloustraktorit olivat ympärivuotisessa käytössä kesällä pellon, talvella metsän kausityössä.
Lauri Vaara