”Vielä rautakangesta vääntämällä : Kun myyjä maksaa korjuukulut itse urakoitsijalle, niin ne on tiedossa etukäteen ja myyjä voi ne vähentää verotuksessa. Myyntihinta on silloin myös tiedossa etukäteen = tienvarsihinta.” Lähettäjä: Puuki

Vihdoinkin aletaan päästä asian ytimeen. Tienvarsikaupassa puunmyyjä tietää puun bruttohinnan (tienvarsihinnan) ja siitä maksettavat korjuun kulut. Kumpikin on neuvottelun tulos.

Yhtiö tarvitsee puuta ja maksaa siitä juuri niin paljon, että metsänomistajan kannattaa puuta myydä. Koneurakoitsija tarvitsee työtä ja tinkii korjuutaksan niin alas, että voittaa samasta työstä kilpailevat yrittäjät. Myös metsäpalvelun yrittäjät tarvitsevat työtä ja kilvan tarjoavat puunmyyjille neuvotteluapua ja työnjohtoa.

Lauri Vaara

Tuplavastaus poistettu

Täällä vaaditaan kiivaasti perusteluja korruptiolle; kuka lahjoo ketä. Kehotin aiemmin (31.7. sivu 11) katsomaan korruption perustelut blogistani ”Metsäkone on kansallinen suuronnettomuus” (http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/).

En ole rohjennut oma-aloitteisesti nimittää pystykauppaa korruptioksi. Aloin käyttää nimeä vasta kun luin metsänhoitajaopiskelijoiden kurssikirjasta, että pystykauppa on täydellinen – ehkä paras – korruptiota ylläpitävä järjestelmä.

Korruptiota on kahta tyyppiä, katukorruptiota ja rakenteellista korruptiota. Katukorruptio on viranomaisten, kauppakumppaneiden ym. lahjomista. Rakenteellinen korruptio on kehittyneiden maiden kehittynyttä korruptiota.

Pystykauppa ei ole katukorruptiota vaan kehittyneen maan rakenteellista korruptiota.

Korruptiota maailmanlaajuisesti torjuvan Transparency Internationalin Suomen osaston puheenjohtaja määrittelee rakenteellisen korruption seuraavasti:

”Kehittyneiden maiden korruptio on suunnitelmallista, yhteiskunnallisia valtainstituutioita hyödyntävää piilorikollisuutta. Myös kehittyneessä maassa jaetaan lahjuksiin rinnastettavia etuuksia, mutta jakaminen perustuu vastavuoroisuuteen ja tehdään niin, että vaihdettavien etuuksien havaitseminen ja todentaminen on vaikeaa”.

Pystykaupan näkyvin etuus on yhtiöiden metsäosastojen työpaikkojen ylläpitäminen. Hevoskaudelta periytyvät organisaatiot ovat kallis rasite niin metsäyhtiöille kuin metsänomistajillekin.

Puheenjohtaja toteaa myös: ”Jos yhteiskunta ei tunnusta tätä (piilorikollisuuden) ongelmaa, korruptiosta tulee osa virallista totuutta”.

Suomessa pystykauppa on ollut virallinen totuus viimeiset 50 vuotta eli metsäkoneiden käyttöönotosta alkaen. Totuus on sadun keisarin uusien vaatteiden varassa. Väitösesitelmäni päätteeksi esitin taululle tekstin ”Keisarilla ei ole lainkaan vaatteita”.

Virallista totuutta ei kilpailu- ja kuluttajavirastokaan rohkene epäillä, vaikka pystykauppa on kaikkien aikojen vakavin kilpailunrajoitus.

Lauri Vaara

Kiivasta on keskustelu. Niin aina, kun puhutaan aroista asioista. Korruptio on arka asia sitä harjoittaville ja siitä hyötyville.

Olen esittänyt korruption perustelut blogissani otsikolla ”Metsäkone on kansallinen suuronnettomuus” (http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/). Kuvat löytyvät väitöskirjani sivuilta 283 (1), 280 (2), 385 (3), 386 (4 ja5) (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38458). Jo otsikosta maataloustraktorin kauhistelijat saavat lisää löylyvettä kauhisteluun.

Keskeisin suuronnettomuuden lähtökohta on maan metsäeliitin, metsänhoitajakunnan, kollektiivinen talouden peruskäsitteiden väärinymmärtäminen. Puunkorjuun tehokkuus ymmärretään määrätehokkuudeksi kustannustehokkuuden sijasta. Tavoitteena ei ole kustannusten minimointi vaan työtunnin työmäärän maksimointi aina raskaammilla metsäkoneilla.

Määrätehokkuus on tehokkuuden mittari sosialistisessa taloudessa. Neuvostoliitossa vallitsi tuottajien diktatuuri ja taloustavaroiden tuotantotavoitteet asetettiin tonneina. Sen tuloksena valmistettiin painavia kattiloita.

Puunkorjuussa vallitsee metsäyhtiöiden diktatuuri, rationalisoinnin tavoitteena ovat työtunnin kuutiometrit ja tuloksena raskaat metsäkoneet.

Metsäkone vaatii eristämään korjuutyön maksajan korjuun taloudenpidosta, sillä maksaja ei valitse korjuutyötä työtunnin työmäärän vaan työn kustannusten perusteella. Maksaja – puun myyjä – eristetään puun pystykaupalla.

Pystykauppapuun korjuu on puunmyyjien kollektiivitaloutta, jossa maksajia ovat puunmyyjät, mutta taloudenpito on metsäyhtiöiden vastuulla.

Puunmyyjän puunkorjuusta eristämisen seurauksena metsänhoitajakunta ymmärtää väärin metsätalouden toimialankin. Metsätaloudeksi ymmärretään vain menoja aiheuttava metsänkasvatus. Tuloja antava puunkorjuu ymmärretään puunjalostukseksi.

Suomen metsätalous on sosialistista metsätaloutta. Yrittäjiä ei ole ja puunkorjuu on kollektiivitaloutta. Korjuun tehokkuus on sosialistisen talouden määrätehokkuutta.

Lauri Vaara