Käyttäjän lastunraapija kirjoittamat vastaukset
-
Kerran tuli eteen tilanne, jossa olisin saanutkin ajaa risteykseen keltaisella. Seisoin punaisissa valoissa. Vaihtui keltainen valo, mutta sitten ei tullutkaan vihreää. Justiinsa sillä hetkellä valot oli pantu yöksi keltaiselle vilkulle. Meni pari turhaa sekuntia, kunnes tilanne meni kaaliin.
Tuo dieselien hiukkassuodattimien vaihtosysteemi tuntuu taas uudelta rahastuspajatsolta. Luulisi, että puhdistuspenkkiin kiinnitetystä suodattimesta sopivan tehokkaalla kuumailmapuhaltimella läpi puhaltamalla nokikarsta palaisi pois tosta vaan. Polttoahan ne puhdistussyklitkin auton omilla järjestelmillä yrittävät. Ehkä ne syklit on vaan tehty ajatuksella vajaan tehoisiksi tai toteutettu huonosti.
Mitä mahtanee täällä tarloittaa, mutta entisaikaan oli sitä sinistä tenua, jota juopporingit kurkkuunsa kaatelivat. Eiköhän sitä liekiksi sanottu?
Muckbootsit ovat olleet käytössä kolme vuotta, enemmän veneilyssä kuin metsässä. Mukavat ovat, mutta kumin ja solumuovin liitos repsottaa jo molempien saappaiden kyljeltä. Kumiliiman lisäys ei auta siinä liitoksessa. Vielä pitää vettä. Ykkösvalinta raivaussahahommiin. Kuitenkin vaimo nappaa ne, jos yhdessä lähdetään.
Toisena parina on myös noin kolme vuotta vanhat Viking tukevat kumisaappaat ilman yläreunan remmejä. Nuo remmit olisivat hankalia kalaverkkojen käsittelyssä. (Nokialaisistakin ne remmisysteemit ovat hajonneet ennen muita saappaan kohtia). Saappaat ovat kaksi numeroa isot niin että kaksi villasukkaa menee päällekkäin sisään. Sillä tulee tarvittava mukavuus ja lämpimyys. Ilman kaksia sukkia painaisivat ilkeästi nilkan kehräsluita. Nämä isokokoiset saappaat ulottuvat sitten niin ylös polven alle, että autoiluun on syytä tehdä jalkineiden vaihto.
Jos on tiedossa moottorisahahommaa, tulee jalkaan Jonseredin turvakumisaappaat taasen kaksilla villasukilla. Sukilla saa lämpöä ja mukavuutta. Paitsi, että kyykistyminen on vaikeaa jäykän turvaominaisuuden takia. Kymmenen vuotta vanhoissa saappaissa on kärjessä moottorisahan terän käyntimerkki. Tapahtumaa en edes huomannut. Siis varoitus siitä, että turvasuojausta vailla olevilla jalkineilla pitää olla tosi rauhallinen toimissaan sahan kanssa, jos sen uskaltaa käteensä ottaa. Yhtä vanhoista nokialaisista ei ole enää kuin heittokilpailuihin eivätkä ole riittävän tukevat metsään.
Pihkatapin lämpimänä temppuileva saha muistuttaa omaani (Partner 4600), joka oli seisonut vuoden. Lukuisat narusta vetämiset johtivat siihen, että kampikammiossa oli jo ihan melkoinen loraus bensaa ja kone tukossa liiasta bensasta. Eli kone käännettynä ylösalaisin ilman sytytystulppaa ja samalla narusta vedeltynä päästi kunnon pissit bensaa ulos sylinteristä. Tämä konekin alkoi toimia paremmin sitten, kun kaasuttimen seosruuvit ruuvattiin aluksi melkein kiinni ja nyittiin narusta, kunnes kone lupaili. Sitten vähän aukaisua suuttimille, niin lähti käymään. Seuraavissa sahauksissakin kone kävi vielä epätasaisesti ja sammahteli kesken sahauksen, mutta parani vähitellen. Ehkä kaasuttimessa oli jotain hartsikarstaa vanhasta bensiinistä ja karstan ohittamiseksi suuttimet olivat aluksi olleet ruuvattuna liikaa auki. Tämä taasen tiesi sitä, että kone tukehtui ajoittain liikaan bensiiniin, päätellen siitä savutuksesta, minkä kone taas käynnistyttyään päästi. Kolmannen tankillisen ja uuden suuttimien säädön jälkeen käynti alkoi parantua.
Säilytystarvikkeita on heikosti tarjolla raivaus- ja moottorisahoille. Liiteriinkin olen kolmelle raivaussahalle joutunut kullekin väsäämään omanlaisensa telineen seinälle ripustamista varten. Metsässä koneet ovat olleet yötä pienen kevytpeitteen alla. Toimii moottorisahalle, mutta ei riitä raivurille. Ja onpa peitettä sitten joutunut kopistelemaan irti maasta sateen jälkeisen pakastamisen takia. Paremmalle säilyttimelle voisi ehkä ottaa mallia pukupusseista, joissa pikkutakin kokoinen pussi on alhaalta auki ja ylhäällä on aukko henkarin kaarelle. Tällaisen kun saisi sadetta kestävästä kankaasta sahan kokoon ommeltuna ja sopivalla konetta pitävällä koukulla varustettuna, niin voisi ripustaa koneen palstan puuhun maakosteuden yläpuolelle. Tiheämmin asutuissa maissa vaan taitaisi houkutella liikaa pitkäkyntisiä, jotka Keski-Euroopassa ruokailutauonkin aikana ovat nettipalstojen kertoman mukaan sahoja puskan takaa vieneet.
Sotakarkuri Syyriasta on aika pulman edessä. Jos hänet takaisin lähetetään, niin mihin niistä ehkä vielä alle puoleen tusinaan jäävistä keskenään nahistelevista armeijoista hänet pannaan? Kuka pääsee määräämään sijoituksen: Syyrian presidentin kanslia, Venäjän presidentin kanslia, Kalifi, Ajatollah vai USA:n presidentin kanslia?
Kun vaihdoin isompaan terään, tuli sama ilmiö esille. Tein tuon ”Jätkä pätkät”in vippaskonstin eli kulman yläosaan reiän ja siihen kierteet ja pieni ruuvi paikalle. Kulma on sittemmin pysynyt kohdallaan. Kytkimelle isompi terä on sitten tietysti hieman isompi rasitus kiinniottokierroksilla.
Oli aikanaan Pösö 405 farmari, nähtävästi entinen maalaistaksi. Varmaan paljon ajettu, kun vaihdelaatikko hajosi. Käytetty loota löytyi tilalle, mutta puolen vuoden kuluttua katsastuksessa oli 13 vuotta täyttäneen auton perä niin pehmeä, että ei kannattanut korjata. Jobbari osti Afrikkaan vietäväksi. Ranskalaiset ovat parempia viinin tekemisessä.
Vanhojen torppien metsien vähiä puita ihmetellessä on syytä muistaa syy: lehmien ja lampaiden laidunnus näissä metsissä. Ei heinity, mutta eivätpä pääse puuntaimetkaan muualle kuin ”parempiin” suihin. Ja polttopuuta otettiin niin paljon kuin mahdollista lähimetsästä.