Ruotsista on syksyistä videota siitä, kun ruskeakasvoiselle pannaan raivuri vyötärölle ja metsään tekemään näkemäraivauksen tyylistä hommaa. Sujuihan tuo, kun joku osoitteli, että tuo tuosta pois. Aika pitkään joutui pyörimään paikallaan, ennen kuin pääsi siirtymään eteenpäin. Varmaan oppi meni perille sellaiseen hommaan.

Järjestettyyn maahanmuuttoonhan kuvio sopii hyvin. V-maa meni S1-maahan isolla laivakavalkadilla järjestämään levottomuuksia. T-maan rajoja loukattiin niin kauan, kunnes T:n oli pakko jyräyttää kovilla. Sitten V pääsi katkaisemaan välit T:n kanssa. O-maan pressa käy V-maan pressan luona saamassa ohjeet ja panee pystyyn raja-aidan porukan ohjaamiseksi. K-maan johtokin oli käynyt V:ssä neuvotteluilla. Ja kas vaan, kun lauma ryntää S2-maahan, vaan ei P-, B- ja R-maihin. U-maassa pidetään pientä taukoa manöövereissä. Mitenkäs se painava näyttämöverho menneisyydessä menikään? Pallotellaanpa aluksi näitä talouspakotteita!

Meilläpäin verottaja katsoo metsään rakennetulle kesämökille kuuluvaksi puoli hehtaaria tonttialuetta ja loput voi pitää metsämaana, jos koko on riittävä metsäpalstaksi. Eli 1-2 hehtaarin alue voisi mennä kokonaan tonttiverolle, jos sellaisen erottaisi.

Kysyjälle sopivin ratkaisu riippuu varmaan siitäkin, mitä aikanaan tulevassa perinnönjaossa voisi tulla eteen? Jos tuo 20 ha voisi mennä kokonaisena tai ainakin metsäpalstaksi riittävän isolta osalta tälle metsämökin omistajalle, pienen tontin vuokraamisella säästäisi erotuskulut tässä vaiheessa. Jos taas perillisiä on useita ja mökin viereen voisi perinnönjaon, lohkomisten ja vapaaehtoisten/pakon sanelemien myyntien jälkeen putkahtaa ventovieras uuden mökin rakentaja, voisi kannattaa ennakoida tilannetta isommalla tonttivarauksella.

Keskustelu menee vähän harhaiseksi asiantuntemattomalle palstan lukijalle, jos Makita-nimeä käytetään merkitsemään japsisahaa. Kun Makita on nykyisin yhtä kuin Dolmar, sama firma. Saharintamalla lienevät kaikki saksalaista suunnittelua. Kymmenen vuotta sitten ei kai bensalla käyviä Makita-koneita ollutkaan?

Hoitelen saaressa olevaa 440 V sähkölinjan paikkaa. Ennen oli ilmajohto, jonka sähkölaitos korvasi maakaapelilla. Avolinja kulki palstan rajalla, kaapeli kaivettiin sitten metrin meidän puolelle. Maasto linjan päällä tasoitettiin maitokärryraitiksi. Sitten naapurin tontilla tehtiin hakkuita ja ajokoneen kuski lähtikin viemään puut tämän maitokärryraitin kautta. Kone upposi tietysti pehmittyneeseen maastoon melko lailla ja tuhosi tasoitetun uran. Kuski huomasi silloin virheensä ja raivasi uuden uran puuston myyjän palstan läpi lopuille puille. Jälki sähkölinjalla oli ikävää, kun saareen on tuhottoman kallista hankkia urien korjausta. Kenen olisikaan ollut vastuu, jos kaapeli olisi tässä touhussa katkennut? Ilmeisestikin ajokoneen kuskilla, kun paineli naapurin palstalla? Mutta sama vastuukysymys tulee myöhemminkin, jos annetaan puiden kasvaa uralla ja aikanaan koneet möyrivät tai myrsky kaataa isoiksi kasvaneita puita juurineen. Kuka muistaa silloin tarkalleen kaapelin paikan ja kuka silloin maksaa viulut, jos kaapeli vahingoittuu?

Mitä etua saa sekoittamalla itse öljyn 4T-bensiiniin? Tuota kysymystä on käsitelty pitkään ruotsalaisella metsäkeskustelupalstalla:
http://skogsforum.se/viewtopic.php?f=12&t=9825

Ruotsissa alkylaattibensiiniä käytetään paljon enemmän kuin Suomessa. Sieltä löytyy ainetta mittaribensana paljon useammilta huoltoasemilta kuin Suomessa ja käytön kulut ovat sitä myötä huokeammat. Runsaasta käyttäjäkunnasta löytyy niitäkin, jotka valmiista öljyseoksista eivät pidä, lähinnä siksi, että saavat Aspen-merkkisestä seoksesta päänsärkyä pakokaasuista. Tämän he väittävät johtuvan kaupallisen valmisseoksen öljylaadusta ja että itse tehty seos ei särkyjä tekisi.

Neste on ilmeisesti iso alkylaattibensiinin tuottaja Euroopan markkinoilla. Olen nähnyt väitteen, että alkylaattibensiiniä tuottaisi vain kaksi jalostamoa Euroopassa. Väitteen todenperäisyydestä en voi mitään arvata. Siten Nesteen 4T voi olla pohjana joissakin ellei useissakin kaupallisissa valmisseoksissa.