Käyttäjän lastunraapija kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 161)
  • lastunraapija

    Alkylaattibensakokemusta perämoottoreista:

    Tavallisella bensalla on joutunut peräprutkun kaasuttimet avaamaan ja puhdistamaan joka kevät talviseisokin jälkeen. Nyt olen toisen kerran ajanut viimeiset ajot ennen talvisäilöä alkylaattibensalla. Osin siksikin, että 5-heppaisesta japanilaisprutkusta (millä merkillä autojakin voi ostaa) hajosi kaasuttimen kalvo vakiobensalla melko vähän ajettuna vain pari vuotta koneen takuun päättymisen jälkeen. Ja piti ostaa koko pumppu uusiksi isolla rahalla, kun pelkkää kalvoa ei myydä. Ehkä kalvo ei kestänyt etanolibensaa? Siis syksyn lopuksi olen kahtena vuotena nyt tehnyt tankin tyhjennyksen 98-bensasta ja alkylaattia tilalle. Tänä syksynä tämän bensan vaihdon jälkeen ensimmäinen käynnistys onnistui vielä tavan mukaan toisella nykäyksellä selvästikin bensaletkussa jäljellä olevalla perusbensalla. Uusi käynnistys +6 asteen lämmössä, kun letkustot olivat jo täynnä alkylaattia, vaati 7 vetoa. Viimeinen veneily +2 asteen lämmössä meni soutamiseksi, sillä 20 vetoa ei riittänyt käynnistykseen.

    Missä syy? Ainakin on niin, että alkylaattibensan höyrystymislämpötila on korkeampi kuin perusbensalla. Ehkä tämä voi viitata yleisempiinkin kylmäkäynnistysongelmiin alkylaatilla? Sahoissa minulla on nyt ollut talveksi seos, jossa on 80% 98-bensaa ja 20% alkylaattia + öljyt. Tuolla sotkulla ei ole tullut kaasuttimien tukkeutumista ja käyntiinlähtö on hyvä.

    lastunraapija

    Noista autokaupan mainoksista olen saanut kahteen kertaan havainnon. Kun asunto oli myyty ja pankkitilillä oli rahaa ennen uuden asunnon ostoa, tipahteli postiluukkuun automainoksia. Kun rahat häipyivät uuden asunnon ostossa, loppuivat mainokset kohtapikaa. Selvästikin pankeista jotenkin tihkuu tietoa mainostajille.

    lastunraapija

    Minulla talvirenkailla menee puoli litraa vähemmän bensaa satasella kuin kesärenkailla. Tietysti ajotapakin voi olla talvirenkailla rauhallisempi. Talvirenkailla on vähäisempi kitka sulalla tiellä kuin kesärenkailla. Siinä voi olla eron syy.

    lastunraapija

    Pellin laatu on varmaan aivan olennainen asia auton kestävyydessä. Parkkipaikoilla näkyy viime vuosikymmeneltä peräisin olevia tähtimerkin autoja, joissa ruoste hajottaa pyöränkoteloita, mutta saman merkin vanhempia malleja näkee jokaisella ison marketin parkkipaikalla ihan siisteinä. Oma kokemus on Fordin pakoputkistosta, joka on 12-vuotiaassa autossa edelleen alkuperäinen. Aiemmissa autoissa oli pakoputkiremppa vuorossa aina muutaman vuoden välein. Onhan myös sitten menneiltä ajoilta oma tarinansa Mossen pellit, jotka menivät kahdessa vuodessa puhki. Eli mitenkäs auton ostaja saa tietää peltien laadusta muuten kuin ostamalla 10 vuotta vanhan auton, joka on edelleen hyvin kasassa?

    lastunraapija

    Jos Oleo-Macin huolto epäilyttää, niin saman tehtaan tavaraa myydään EFCO-merkillä Turussa Pihakone-firmasta. Nettikauppa löytyy tuolla nimellä. Esim. Efco 8460-raivuri 539 rahaa. Silloin, kun minulla oli Oleo-Macin saha, sain lopuksi varaosat siihen EFCO:n varaosakuvien avulla. Merkin oma huolto ei saanut aikaan osien hankintaa. Tuon sahan maahantuojana oli silloin aikanaan Renlund (=EKA-yhtymä?), joka sitten meni konkurssiin ja silloisen maahantuojan huoltoa ei sitten enää ollut saatavilla minkään hevosmiesten tietotoimiston kyvyillä. Raivaussahojen laadusta en tiedä, mutta tuo moottorisaha 950FS oli ihan tuhti peli kaksilla männänrenkailla.

    lastunraapija

    Kirjanpainajat ja kuusen tähtikirjaaja ovat nyt esillä Saksan Baijerissa kevättä odotellessa. Siellä lämpimässä ilmastossa voi pahimmoillaan tulla kolme kuoriaispahnuetta vuodessa, jos on kuiva ja kuuma kesä. Tilanne on johtanut siihen, että pelkkää kuusta ei ole enää turvallista istuttaa. Pihta on saanut suosiota puulajisekoitukseen havumetsälle sopivilla paikoilla.

    Linkissä on pari kuvaa ötököistä, josko kielitaito ei tekstiä avaisikaan:
    http://www.br.de/fernsehen/bayerisches-fernsehen/
    sendungen/unser-land/landwirtschaft-und-forst/
    borkenkaefer-plage-bayern100.html
    Linkissä on kaksi ylimääräistä välilyöntiä ja kaksi rivinvaihtoa ylimääräisinä poistettavaksi.

    lastunraapija

    Oman kokeiluni perusteella v-klingan paras hyöty on heinikoituneessa pieniläpimittaisessa taimikossa. Ei mene tukkoon heinistä. Minulla se kuitenkin onnistui nappaamaan jotain niin kovaa terän ja suojuksen väliin, että isku käänsi terän suojuksesta metallipalkeen terän tielle. Homma oli hetkeksi seis pihtien puutteessa. V-klinga pyörii hieman täristävämmin kuin normaali kiekko. Isommalle puustolle otan edelleen normaaliterän.

    lastunraapija

    Niin, 13-vuotiaana kannoin kotiin todistuksen, jossa saksan numero oli 4. Äiti sanoi, ettei tuo vetele. Mammanpoika otti sitten kirjan käteen. Sen äherryksen pohjalta olin sitten pari vuotta töissä noiden pyökkimetsien vierellä, ihan muulla alalla.

    lastunraapija

    Jatkoa Wohllebenin haastattelusta:

    Jos pyökkiin tulee hyönteistuholaisia, puu tunnistaa tuholaisen syljestä sen lajin ja alkaa erittää feromoneja, jotka kertovat tämän tuholaisen vastustajahyönteisille tapahtuneesta. Vastustajat saapuvat paikalle torjuntatyöhön. Tuulen myötä feromonisuojaa leviää myös läheisiin puunaapureihin. Wohlleben väittää, että sinirihmayhteydet välittävät tämän tiedon tuholaisista vastatuuleenkin. Hän kertoo sienirihmojen välittävän sekä kemiallisia että myös sähköisiä signaaleja puiden välillä; kertomatta kuitenkaan yksityiskohtia. Hän vertaa tätä puiden omaan ”internettiin”.

    Puun kuoren vaurio lähettää sähköisellä signaalilla tiedon vauriosta pitkin puuta sen muillekin osille. Wohlleben kuvaa tätä puun kiputuntemukseksi.

    Wohlleben katsoo, että ihminen on teknologian myötä vieraantunut kasviston elämästä. Eläimethän elävät kasviston ehdoilla.

    Näytetty metsä on myös hautausmaa, jonne merkityn puun juurelle voi tuoda läheisensä tuhkan. Hänen omalle perheellensä on myös varattu sieltä hautapuu. Hautapuun sallitaan kasvaa sata vuotta, minkä jälkeen se menee puutavaraksi.

    Haastattelun ulkopuolista tietoa:
    -Tämä hautaustapa metsään on levinnyt Saksaan Sveitsistä. Asiaan liittyy ainakin patentti, firmoja ja oman hautapuun saanti edellyttää rahaliikennettä.

    lastunraapija

    Pääkohtia edellä mainitulla videolla olevasta Peter Wohllebenin haastattelusta:

    Wohlleben oli kasvanut kaupunkilaisena Bonnissa. Hän kyllästyi nuorena roskatynnyreiden potkiskeluun ja lähti oppisopimustyyliseen harjoittelupaikkaan metsäalalle. Paikka aukesi seutukunnallisen metsäviranomaisen virkaan. Tehtyään parikymmentä vuotta tavanomaista metsänhoitoa hän sai kyllikseen tehometsätaloudesta ja oli irtisanoutumassa. Sen sijaan hän sai sovituksi jatkon valtiollisessa systeemissä suojelumetsien hoitajana. 15% paikallisesta metsästä on suojeltua. Mahdolliset hakkuut tehdään niissä käsityönä ja hevosvetoisesti juontaen. Yhteiskunnallisesti suojelu on ollut taloudellisestikin kannattavaa, vaikka metsähallinnon haaran tulot ovat hiukan vähentyneet.

    Pyökkimetsän ekosysteemistä hän kertoo, että filmissä näytetty lähes maan pinnan tasossa oleva kanto on satoja vuosia vanha ja silti yhä elossa. Elävien puiden sienikumppanit välittävät nouseville taimille ravintotukea ”imetyksenä”. Pyökkimetsähän on tyypillisesti latvustoltaan täysin sulkeutunut ja vain kolme prosenttia valosta pääsee maan pintaan. Maan pintaa peittää tuhti kerros edellisten vuosien lehtiä. Tällaisessa ympäristössä taimen onkin tosi vaikeaa menestyä ilman tällaista lajitoverien järjestämää ”lastenhoitotukea”. Bonnin yliopiston tutkimusten mukaan puiden juuret myös osaavat erottaa puuyksilöitä ja tehdä ravintoa luovuttavia yhteyksiä tai torjua ne ja välttää tekemästä yhteyksiä omiin juuriinsa. Vanhojen kantojen ”imettäminen” ja hengissä pitäminen saattaa tuoda pystyssä oleville puille tietoa huonoille ajoille suojautumisesta. Samoin hyväkuntoinen puu voi ruokkia huonokuntoisen naapurin vaikean vuoden yli.

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 161)