Käyttäjän lastunraapija kirjoittamat vastaukset
-
Sähköauton haikailijoille jää vielä paljon uutta opeteltavaa elintapoihin. Niin kauan kuin litium on perusaineena, ei mainittavaa painon kevennystä voi tulla. Eikä kevyempiä alkuaineita samaan tarkoitukseen taida olla. Painon takia ja Suomessa myös kylmyyden vuoksi sähköautosta on vain kaupunkiautoksi ja sellaisiin paikkoihin, missä saasteita ei saa päästää. Kyllähän tonnin painavalla akkupaketilla päästään puolen tuhannen kilometrin ajomatkaan. Mutta sellainen paketti on puolestaan epätaloudellinen raahata mukana. Saatikka sitten paketin hinta, jos se kestääkin käyttöä vain muutaman vuoden.
Vetypolttokennoautolla on jo päästelty 500 km matka yhdellä tankkauksella. Vety on vain hankalasti varastoitavissa, kun se maailman pienimpänä aineena menee hissukseen kaikista tankkimateriaaleista läpi. Siksi vety jouduttaneenkin tuottamaan kohtsiltään ennen tankkausta paikallisesti sähköllä vettä hajottamalla. Kolaripamaukset ovatkin sitten mahtavia tulisoihtuja. Vaikkakin soihtunimitys on huono, kun vetyliekki itsessään ei paljon valoa anna.
Niinpä tulevaisuuden autoilu lienee sähköllä toimivia lyhyen matkan kauppakasseja ja pidemmän matkan tarvitsijoille metaanilla käyviä kaasukäyttöisiä polttomooottoriautoja. Metaania saadaan jätteistä ja sähkön avulla hiilidioksidista ja veden vedystä yhdistäen. Ehkä ne risupaketitkin vielä joskus tähän kaasutuspeliin saadaan mukaan. Kaidin tulevaa teknologiaa ei kaiketi ole julkistettu? Metaanin teko voi kenties tulla yhdeksi uusiutuvan sähköntuotannon varastointimuodoksi.
Yksi kokemus etanolibensasta, ei sahasta vaan perämoottorista: olin vaihtanut uuden bensansuodattimen sellaiseen malliin, jonka saattoi aukaista ja pestä suodattimen. Parin kuukauden kuluttua tuli käyntihäiriöitä ja sitten ihan stoppi. Kaasuttimesta löytyi jotain murusia. Kaasuttimen puhdistus ei auttanut. Sitten huomasin, että bensa tulee huonosti kaasuttimeen astikaan. Tukos löytyi bensapumpun omasta suodattimesta, joka oli ihan täynnä möhnää. Tämä ei ollutkaan bensan hartsia vaan tullut tuosta edellä olevasta tarvikesuotimesta, jossa varsinaisen pestävän suodattimen muovinen tukiritilä oli murentunut miltei kokonaan noiksi pieniksi murusiksi. Ilmeisestikin tuota suodatinta ei tehdas ollut koskaan ajatellutkaan käytettäväksi etanolibensiinin kanssa. Piti hankkia uusi tavallinen paperipohjainen kertakäyttösuodatin. Systeemin puhdistus murusista piti toistaa pariinkin kertaan, jotta kaikki sai pois. Jos laskisi tuntipalkkaa itselleen, niin olipa kallis suodatin!
Onkohan tuo ketjun aloittajan ilmoittama uutinen ollut 1.4. lehdessä? Ei siitä muissa lehdissä ole kummoisesti kirjoiteltu.
Nyt alkaa viimein vähitellen tulla tietoa ydinvoiman purkamisen kustannuksista. Saksassa aloitettiin juuri Neckarwestheimin ydinvoimalan purku. Se pantiin seis Fukushiman katastrofien jälkeen. Koneisto on nyt ainakin jäähtynyt. Ydinjätteelle ei ole vieläkään sijoituspaikkaa. Laki sijoituksesta on juuri valmistumassa. Arvatenkin siinä on pakkolunastuspykälä sijoitusalueen hankkimiseksi. Arvaukset purkukuluista heiluvat rajusti. Ei varmaankaan jää alle puolen miljardin. Purkupäätökselle antaa kantavuutta se seikka, että asian läpi ajanut Angela Merkel on itse taustaltaan ydinfyysikko ja toiminut ydinvoima-alalla. Aikoinaan häntä on pidetty ydinvoimaan suopeasti suhtautuvana. Takinkäännölle täytynee olla vahvat perusteet. Tekisi mieli uskoa, että maanjäristyksiin tottuneet japanilaiset olisivat reaktoreita rakentaessaan ajatelleet alueella tilastollisen varmasti esiintyviä järistyksiä. Insinöörien taito vaan jäi riittämättömäksi.
Suomen ja Ruotsin välille pitäisi saada paljon lisää siirtokapasiteettia, jotta Ruotsin vesivoimalat voisivat toimia puskurivarastoina Suomessa ehkä joskus tulevaisuudessa sattuvalle sähkövoiman ylituotantopäivälle. Ja jonain toisena päivänä Suomen oma tuotanto voisi olla vielä paljon nykyistä pienempi. Suunniteltu pohjoinen linja ja yhden merenalituslinjan uusinta eivät tätä vielä kata.
Taitaisi se konttiasunto olla siellä Meksikon rajalla kesällä kunnon saunan lämmöissä. Puuaita tulisi varmaan nopeasti pihistetyksi polttopuuksi ellei parempaankin käyttöön. Mikä tahansa aita vuotaa yli, läpi tai ali, jollei reikää vastassa ole odottamassa revolverinpiippu tai myrkkykäärme. Siinä ilmastossa muutaman kymmenen kilometrin marssi maastossa sopivan tien vartta etsimässä vie monelta yrittäjältä mehut kropasta. Tuskin koko matkaa kannattaa aidata, jos rajavartijat vahtivat vähälukuiset tiet. Vaan saahan sitten joku puuhaa aidan väsäämisessä, kun presidentti haluaa näin työllistää.
Onnellisuusindeksien mittaus kertoo, ettei Saksa mitenkään ihannemaa ole. Pohjoismaat, Australia ja Sveitsi asettuvat kärkeen. Saksa tulee monta sijaa alempana. Saksassa on paljon eriarvoisuutta. Aiemmin tulleiden vierastyöläisten lastenlapsetkin vielä kärsivät eriarvoisuudesta työmarkkinoilla. Ennen kuin pääsee työttömän kirjoihin, pitää yrittää saada minityöpaikkoja muutamaksi tunniksi päivässä palkalla, jolla ei elä eikä maksa asunnon vuokraa. Eläkeläisiä löytyy, jotka ovat vailla sähköä ja lämpöä rahan puutteessa. Monella eläke ei riitä työaikana hankitun omakotitalon ylläpitoon, vaan edessä on pakkomyynti. Valtio on verottanut kassansa pullolleen rahaa, jota ei käytetä ainakaan köyhille. Viime vuoden julkisen vallan kassan ylijäämä oli 19 miljardia. Käytetään tiemmä talouskriisin jälkien paikkaamiseen. Saksan sosiaaliturvan heikkouden takia palkkaeurojen riittävyyttä on vaikeaa verrata Suomen tilanteeseen. Eräät firmojen omistajat kylläkin nostavat miljarditilejä ja joidenkin johtajien palkat ovat miljoonalukemissa vuodessa. Köyhemmän kansalaisen taskuun voi koko kuukauden tili mahtua vaikka kolikkoina. Hyvä ammattimies sentään pääsee tienaamaan. Rouvansa saa yleensä osapäivätöitä. Kansalaisen ostovoima on siten kovin vaihteleva käsite Saksassa.
Stihlin sivuilta voi lukea, että M-Tronicin prosessorille tulee tiedot sylinterin lämpötila-anturilta ja sytytykseltä tieto kierrosluvusta. Näistä sitten leivotaan se säätö. Olisikohan mukana vielä tietoa kaasuläpän asennosta, mistä tietopläjäys ei kuitenkaan hihku? Mitään palamistapahtuman kontrollia ei ole. Nykyautoissahan kaasuläpän asennon tunnistin ja pakokaasupuolella lambda-tunnistin ovat olennaiset osat systeemin toimintaa. Tuon lämpötila-anturin perusteella onkin selvää, miksi pitää kiekottaa reippaasti, ennen kuin Stihlillä mittaustulosta tulee. Voittaakohan tämä oikeasti kokeneen konemiehen korvan ja näppituntuman koneen aikanaan kuluessa? Jos kampiakselin tiivisteet alkavat vuotaa, niin silloinhan vanhan kokemuksen mukaan sylinteri ja mäntä alkavat liian laihaksi käyvän seoksen vuoksi kuumenemaan ylettömästi. Osaakohan tämä digisäätö jopa kompensoida tätä vaihetta tai sitten edes panna hommaa huoltovaihteelle?
Tämä pumppujuttu onkin mielenkiintoinen sikäli, että olen mietiskellyt omaa Jonsered 2045:ttä. Se on ikääntyessään alkanut kuluttaa turhan paljon teräöljyä. Öljy loppuu selvästi ennen bensatankin sisältöä ja öljyä on myös terällä turhankin paljon. Sahaus pitää siten muistaa lopettaa ajoissa ennen bensan loppumista. Tässä Jonssissa ei ole öljyn määrän säätöä. Ja verrattuna toiseen sahaani, jossa on öljyn määräsäätö, vie tämä Jonssi nyt saman verran öljyä kuin tuo toinen maksimiin säädetyllä öljynsyötöllä. Olisikohan Jätkän mainitsema palautusjousi kuoleentunut? Luulisi, ettei tuo pyörivä mäntä öljyssä juurikaan kuluisi. Öljypumppuja kaiketi uusitaan yleensä siksi, että öljyn tulo jää liian niukaksi? Mutta ei tunnu myöskään mukavalta ruikkia turhan paljon öljyä maastoon. Olisikohan pumpun vaihdon paikka?
Sinänsähän tuo toimii — mutta nakutapa tuo tanko routaiseen maahan? Kuusikon harvennus kesällä kun ei ole niitä suotavimpia juttuja. Mitenkähän isoa koivua tuolle uskaltaisi tarjota?
Tolopainen voisi kertoa meille muillekin, mistä saa niin halpaa sähköä, että se polttopuun hinnassa voittaa. Kiintokuutio 20% kuivaa koivua sisältää noin 2700 kWh energiaa. Jos sähköä nyt saa veroineen ja siirtoineen 14 senttiä/kWh, tulisi sähkölaskua tuon kiintokuution korvaamisessa 380 €, mistä kylläkin pitää vähentää vertailussa uunin vajavaisen hyötysuhteen verran pois. Eli suoran sähkölämmityksen käyttäjältä jää pois sähkölaskusta jotensakin 300 € per käytetty kiintokuutio koivua. Lämpöpumpun käyttäjällä säästö jää paljon pienemmäksi ja laiskuus saattaa voittaa.