Käyttäjän lastunraapija kirjoittamat vastaukset
-
Rannan vierustan puiden kaatumisherkkyys on kiinni siitä, onko tuuli päässyt puhaltamaan paikalle ennen hakkuita. Aavan järvenselän rannalla puut ovat kasvattaneet niin vahvat juuret, että ne puut kaatuvat viimeisinä myrskyissä. Jättöpuut takana olevalta aukolta sen sijaan kaatuvat järjestään.
Onko pakoputkessa kipinäverkko ja se tukossa? Jos on tukossa, sen irroitus ja poltto puhtaaksi toholla tai kuumailmapuhaltimella saattaisi hoitaa koko homman.
Siltä ajalta, kun bensaan ei vielä sotkettu etanolia, ei kaasuttimen kalvon uusintatarvetta juuri muistu mieleen, vaikka sahalla saattoi olla 15 vuotta ikää. Nyt sen sijaan on tullut näppeihin kahdestakin omasta ikääntyvästä sahasta pumppupuolen kalvoja, joilla on taivutettaessa kaksi asentoa ilman välivaiheen mahdollisuutta. Asennon vaihdossa kalvo ihan naksahtaa. Tuskin sellainen kalvo oikein asiaansa ajaa, vaikkei ihan varmaksi jäänyt, että käyntihäiriön syy oli siinä. Jostakin lienen lukenut, että 1950-luvun bensiinin koostumus olisi jotensakin muistuttanut nykyistä alkylaattibensiiniä. Ehkäpä nykyiseen autobensaan työnnetään mukaan kaikenlaista palavaa möhnää? Säilyvyyttähän ei luvata kuin muutama kuukausi.
Kylläpäs auttoi tuon oppitunnin seuraamisessa, kun olin 48 vuotta sitten hankkinut kotiopettajattaren kieliopintoihin noilta maisemilta. Kolme viimeistä sanaa vain olivat joltakin muulta seudulta napattuja.
Se vihje jäi minusta puuttumaan, että laipan uran reunojen tasakorkeutta voi tarkkailla timpurin suorakulmaa pitkin laipan pituutta kuljettamalla niin, että se on kosketuksissa koko ajan uran reunoihin päältäpäin. Vinouden huomaa sillä helpommin kuin silmällä.
Jätkän hommissa näin: ”Ikinä – Koskaan – Milloinkaan , ei ole tarvinnut kytkinjousta vaihtaa siksi, että se olisi venynyt, taikka painunut kasaan niin, että kytkimen toiminta olisi häiriintynyt.”
Jätkän koneet ovat varmaan olleet aina tuoretta vuosikertaa eikä ikä ole päässyt painamaan. Itse kyllä jouduin 18 vuotta vanhaan Jonssin ketjusahaan (2045) kytkimen jousen vaihtoon juuri löystymisen takia. Siinä on yksi pitkä jousi kolmen kytkinpalan ympäri. Kokoonpanossa täytyi yksi pala kiinnittää ruuvipenkkiin ja kahta muuta palaa vetää yhtä aikaa isoilla pihdeillä jousta vastaan, jotta loksahtivat paikalleen. Näppivoimilla ei onnistunut.
”harrastelijan” laskutaidossa on erikoisuuksia. Hän vissiin laskee, että tehtaan ostohinta pitäisi kertoa 2,5:llä ja rapiat sitten päälle. Varmaan tuo olisikin tehtaalle loistobisnes, jos se noin toimisi. Mutta se 30€ lähtöhinta pitääkin jakaa 2.5:llä, jotta saadaan klapimateriaalin sisäänostohinta. Eli se on 12€ per heittokuutio. Siihen sitten kuljetus- ym kulut päälle. Tuskinpa oltaisiin parissasadassa.
Viima Eko-öljyä käytin, kun kaadoin talvella rantapuita jään päälle ja pätkin ne siinä polttopuiksi. Toimi hyvin. Ei varmaan ole suotavaa työntää mineraaliöljyjä jäälle. Bioöljyt eivät kestä kuumenemista niin hyvin kuin mineraaliöljyt. Terälaipan kuumentamista kannattanee siksi tarkemmin varoa bioöljyllä.
Noihin Oleo-Macin varaosien mahdollisiin toimitusongelmiin virallisen maahantuojan kautta vihjeeksi, että samat koneet ovat kaupan myös Efco-merkkisinä ja niiden osia myy netissäkin Konetoimi. Näin sain osat vanhaan Oleo-Mac 950FS-sahaan, kun maahantuojayritys myi eioota. Tosin on jo muutama vuosi tuosta tapauksesta.
Katsoin sakemannien sahapalstan hakufunktioilla 550:n laakerivaurioista. Ei löydy mainintoja. Kyseessä lienee harvinaisempi juttu. Ehkä yksittäinen materiaalivirheinen laakerikuula syynä?
Ikävästi vaan tämä Goretex ja muut vastaavasti toimivat suoja-aineet ovat joutuneet ympäristönsuojelijoiden hampaisiin. Päällystys kuluu pois ja kertyy vesistöihin, kun tiettävästi mikään ötökkä ei sitä kykene hajottamaan. Se on jotain fluoripitoista teflonin tapaista ainetta kuten kilpahiihtäjien suksivoiteetkin. Siksi toivoisi takeilta enemmänkin lintujen höyhenpuvun kaltaista rakennetta, joka johdattaisi veden pinnallaan alas, mutta hengittäisi lamellien tai läppien välistä.