Käyttäjän lastunraapija kirjoittamat vastaukset
-
Kannatan kokemuksesta puolipuristinta. Vaikka olenkin kevyen sarjan kaveri, olen saanut tuskailla skandinaavisen sahamerkin yksilön kanssa. Ei niin, että narusta vetäjä ei kestäisi, vaan että kestääkö kone näitä vetoja. On hajonnut käynnistimen joka kohdasta. Pakkasella meni käynnistinkoppa halki, kesällä katkesi käynnistimen metallikynsi ja toinen kynsi vääntyi, vetorissan hampaat kuluivat loppuun, vauhtipyörä pyörähti akselillaan. Kuutioita koneessa 45, ikää noin 15 v. On vaan niin mukavan täristämätön saha, ettei siitä viitsisi luopua.
Tämän hässäkän rinnalla on ollut pientä se harmi, että toisen, puolipuristimella varustetun, saman kokoisen sahan vetämisessäkin on oltava tarkkana. Kun oletin tavan mukaan kevyttä vetäisyä puolipuristimen kanssa ja sikäli kouran ote narusta oli vähän löysä, tulikin naruun koneen potkaisu ja naru irtosi kädestä. Kone samalla käynnistyi ja imaisi löystyneen narun sisään niin, että se meni mutkalenkille käynnistimeen ja naru leikkautui poikki.
Ostin kaupan konkurssipesän realisoinnista Makitan pikkuraivurin. Vuoden olen sitä käyttänyt. Siiman kanssa pihapolkujen nurmikon leikkauksessa se on ollut ihan hyvä. Vesakon kurissapitoon se myös käy kolmioterällä ja pikkupuihin raivausterällä. Bensankulutus on minimaalista, kevyt kantaa. Valjaat vaihtuivat kyllä ensikokeilun jälkeen seinällä roikkuneisiin vanhoihin ruotsalaismerkin valjaisiin.
Kaksi haittapuolta on löytynyt. Ilmanpuhdistimen kannessa ei ole alunperin ruuvivarmistusta kiinni pitämässä, vaan se on muovisen haan varassa. Kone lienee selän takana raapaissut metsässä puuta niin, että ilmanpuhdistimen kiinnitys irtosi. Ei löytynyt puhdistinta enää pusikkoisesta metsästä, vaikka parin aarin tarkkuudella tiesin putoamispaikan. Väri kun on musta. Uuden hommaamisessa tuhraantui lopulta kuukausi. Pitää tehdä ilmanpuhdistajalle lisävarmistinruuvi oman mallin mukaan.
Toinen keljuus on, että ehkäpä lasten käyttöyritysten pelossa kaasuliipasimeen on laitettu on turhan tiukka jousi. Liipasimen sijoitus on siten, että vain etusormi tai keskisormi voivat ylttää siihen. Sormi väsyy hommassa puolessa tunnissa. Turvamääräysten rajoilla pyörivällä virityksellä sen käyttöä voi herkistää, mutteihän asia niin saisi olla.
Kivien sahaus syö kovasti terän kärjen kulmia. Talttamuotoisessa hampaassa sen huomaa hyvin, mutta pyöristetyin kulmin varustetussa ketjussa toispuolinen tylsyys ei näy niin selvästi. Säälittää vaan uhrata terästä metallia viilaamalla sieltä terävänä pysyneeltä puolelta paljon pois. Kuitenkin siltä terävältä puolelta pitää hammasta lyhentää, jotta se pysyy vertailtavassa mitassa sen tylsäksi kuluneen puolen kanssa. Mutta myös toispuoleisesti kulunut laippa voi tehdä vaivaa. Laipan pitää pysyä kaatumatta pystyssä vaakasuoralla pöydällä. Kunnon suorakulmamitallakin voi asian selvittää. Urakin voi olla kulunut toispuoleisesti vinoon, jos on yritetty pitkittää vinoon vetävän ketjun käyttöä. Loppuun kuluneessa laipassa ketjun vetolenkit voivat ottaa uran pohjaan kiinni ja ketju heiluu minne sattuu.
Omalta palstalta ei metriseksi nousseen tiuhan vatukon sisältä löydy yhtään taimea. Sen voi siten putsata raivaussahalla niin sukkelaan kuin pystyy. Kitukasvuisemmalla paikalla vattujen seassa voi olla taimia, mutta ne näkee sieltä helposti. Horsmien alla on usein taimia, joten horsmaikkoon on mentävä varovasti.
Ehkä kesä jo oli. Päivän säätieteilijä sanoo, että tänään on kevään lämpimin päivä. Mittari näyttää 6,2 Celsiusastetta. Kohta kuivat klapit loppuu!
En oikein usko hakkaavan työtavan olevan syynä. Nimittäin, kun sahataan laipan alosalla vetävällä ketjulla, niin ketju kiristyy sahauskohdan ja vetorissan väliseltä osalta. Samalla vastaavasti mahdolliset löysät kerääntyvät ketjun yläosaan ja kärkipyörän ympärille. Kärkipyörän kohdalla ketju on taipuneena. Tämän taipuneisuuden oikaisuun tarvitaan ketjun nivelten jäykkyydestä riippuva voima. Tämä voima tulee juuri kärkipyörän jälkeisestä kosketuksesta suoraksi kääntyvään laipan osaan. Jos ketjua kiristää tiukemmalle, oikaisee tämä tiukkuus ketjua ja suojelee tätä laipan kohtaa. Samalla kuitenkin vetorissa ja kärkipyörän laakerointi joutuvat kovemmalle rasitukselle, ja energiaakin tuhlaantuu hieman enemmän ketjun kitkaan. Eiköhän kannattane vaan hyväksyä laipan kuluminen, kun vakiolaipat eivät nykyisin paljon maksa.
Kun haavan rungossa on kääpiä, kertoo se, että runko on sisältä melkoisella todennäköisyydellä hötöä. Voi käydä niin, että kaatokoloa laittaessa huomaa toisen puolen rungosta olevan enää ohkaisesti puuta sisältävää. Silloin kaataminen luontaista kallistuneisuutta vastaan on taitotemppu. Kaulatusta puusta voi muutenkin tulla oksia niskaan.
Kun haavan rungossa on kääpiä, kertoo se, että runko on sisältä melkoisella todennäköisyydellä hötöä. Voi käydä niin, että kaatokoloa laittaessa huomaa toisen puolen rungosta olevan enää ohkaisesti puuta sisältävää. Silloin kaataminen luontaista kallistuneisuutta vastaan on taitotemppu. Kaulatusta puusta voi muutenkin tulla oksia niskaan.
Tamperelaisen manaamat konstit koeteltiin jo 70 vuotta sitten. Valot pimennettiin, rajat suljettiin, sensuuri oli päällä.Bensankatkukin oli minimissään.Ja monilla oli nälkä. Puunhakkuut keskittyivät uittoväylien ja rautateiden varsiin. Vaan ei sitä sanottu viherrykseksi.
Ruotsalaisella keskustelupalstalla joku oli saanut oireita valmiista 2T-alkylaattibensiinistä, mutta vaihto nelitahtialkylaattiin ja siihen itse lisättyyn omaan toista merkkiä olevaan öljyyn vei vaivan pois.