Käyttäjän lastunraapija kirjoittamat vastaukset
-
Olen kokeillut bioöljyjä. Teräketjuöljynä myyty bioöljy oli ihan käypää. Seisokin ajaksi sisään oli kuitenkin ajettu mineraalipohjainen öljy. Tämä kaupallinen öljy ei kuitenkaan ilmeisestikään ollut pelkkää bioöljyä, vaan sisälsi pienemmän osan mineraaliöljyä sekoituksena. Ei siis muuta ongelmaa, kuin että bioöljy oli tavallista hinnakkaampaa. Kokeilin myöhemmin myös ruokakaupan rapsiöljyä. Sitä meni sahan vakiosäätöisen öljypumpun läpi niin paljon, että piti lisätä toinenkin öljytankillinen ennen uutta bensan tankkausta. Sikäli mitään talousetua ei ollut nähtävissä. Varmaan terällekin jotain jäi suuren kulutuksen myötä.
Bioöljyjuttuna tulee myös mieleen tarina moottorisahasta yön yli metsään jätettynä. Karhu haistoi ruokaöljyn ja mukiloi sahan ruttuun. Toinen tarina oli äskettäiseltä talvelta, kun ahma varasti kaksi moottorisahaa metsässä yön aikana. Siinä jutussa ei kuitenkaan ollut mainintaa bioljystä. Olisikohan ahmaa mineraaliöljyinen saha kiinnostanut? Vertailuna asiaan oma kokemukseni pihalla säilytetystä kalanperkauspuukosta, joka hävisi ja sitten sattumoisin löytyi lähipusikosta pureskeltuna.
Bioöljy lienee asiallinen vaihtoehto vedenottamoiden lähipiirissä.
Onnenpotkuja on sattunut.
-Kaadossa latva katkesi ja putosi viereen. Kypärää ei ollut silloin päässä. Sittemmin on muistunut ottaa päähän.
-Jääpolanteen päällä lumi luisti ja molemmat jalat luistivat alta. Saha kävi, mutta ketju ei pyörinyt.
-Ilman turvahousuja sahatessa ketju kävi sentin päässä polvesta. Sittemmin turvahousut ovat pysyneet jalassa.
-Raivaussahan kanssa tasapaino meni ja kaaduin niin, että polvi meni kiven ja raivatun kannon väliin. Selvittiin naarmulla ja viikon polvisäryllä.Liika on liikaa tässäkin. Esimerkkiä löytyy:
Omia kokemuksia ei ole.
Saksalaisella http://forum.motorsaegen-portal.de -palstalla nimimerkki ”frogger” vertaa Dolmar 6100 ja Husqvarna 560XP niin, että edellinen on Volvo ja jälkimmäinen Ferrari. Tämä Dolmar lienee tehtaan ensimmäinen malli, jossa on ilmahuuhtelumoottori. Kone on siis ihan erilainen kuin 5105:ssä. 6100 on sopiva ison puuston poikkisahaukseen ja hyvä siinä hommassa. Ei ole käytännöllinen pienen puuston karsinnassa.
Valtuutetut huoltoverstaat vaan ovat Suomessa harvassa, jos niihin joutuu turvautumaan.
Öljypumpun vaihto Valmet 361D:ssä korjasi edellä kuvatun öljyvaahdon tulvimisen. Onkohan aloittajan traktorin vika selvinnyt?
Omassa kalustossa on juuri samantapainen vika. Eli käydessä purskuttaa vaahtoavaa öljyä täyttötulpasta ulos. Olen päätellyt, että öljypumpun akselin tiivisteet vuotavat niin, että pumppu imee öljyn mukaan ilmaa, joka vaahdottaessaan öljyn saa sen tulvimaan. Ei tulvi, jos pumppu on kytketty pois päältä. Putkistosta ei löydy vikaa. Uusi pumppu odottaa jo ruuvaamista.
Tuon kehutun supermyyjän firman ohi ajelen tämän tästä. Ei ole autoja kymmenittäin pihassa. Kerran näin viime vuonna samaan kuormaan menevän 2 tai 3 raivuria ja monta pönttöä teräöljyä. Olisikohan ollut metsäopisto tai MHY asialla? Myyntiluku koskenee koko maata? Ja silloin luku ei olekaan ollenkaan iso.
Kovin moni seikka oli eri lailla, kun harsintajulkilausuma annettiin. 1800-luvulla kaikki kaupunkien ympäristöt olivat tyhjään kaluttuja polttopuiden hankinnan vuoksi. Vain vesikuljetus oli vaihtoehto lähimetsän puille.
Ennen viime sotia pääosa maamme viennin arvosta oli puuteollisuuden tuotteita. Nyt kaiketi 7 %, vaikka viennin tonnimäärä ei liene sen pienempi.
1940-luvulla hakattiin vain vesikuljetuksen tai rautateiden piirissä olevia metsiä autokuljetusten mahdottomuuden vuoksi. Helpot paikat kaluttiin tyhjiksi.
Käsipelillä puun kaato oli työvaltaista ja lähikuljetukset aina hevosilla. Kuka viitsi silloin kaataa edes uuden kasvun tieltä pois puita, joilla oli huono myyntiarvo, jos ei ollut pakkoa?
Kansantalouden kannalta 1950-luvulla paperipuu oli se paras puu vientitulojen lähteenä, vaikka metsänomistajan tilissä ei näin ollutkaan.
Nyt puu on muuhun elämisen kustannukseen verrattuna niin halpaa, että vain konekorjuu kannattaa mitenkuten.
1950-luvun koulukirjassa oli halkopinon kuva, missä toruttiin puun polttajia, koska puu pitäisi saada sellutehtaalle eikä uuniin. Eikä kumma, että öljylämmityksestä tuli maan tapa. Kunnes taas hintasuhteet mullistuivat.
Metsä kasvaa omalla tavallaan, mutta ihmisten maailma muuttuu ikihongan aikana moneen kertaan.Tarkemmin en tuota sahaa tunne, mutta varaosapumppukin on myynnissä netissä:
http://shop.saegenspezi.de/OElpumpe-passend-fuer-Stihl-017-MS170-MS-170
Tuskin on siis korjaamaton paikka. Mutta liottele konetta ensin pari päivää niin, että panet öljytankkiin öljyn tilalle dieseliä tai löpöä, hiukan koneen käyttöä ilman ketjua ja laippaa varoen ylikierroksia ja tarkkaillen, tuleeko neste yhtään läpi. Öljyn imuputki tankista pumpulle on myös kulutustavaraa.Jos ongelmana on löytää vanhoihin sahoihin uutta laippaa, voivat tässä annetun linkin kuvat olla avuksi. Siinä annetaan laipan kiinnityskohdan mittapiirustukset ja vastaava Oregonin laipan numero. Näihin voi verrata vanhaa laippaa. Lista laippamallia käyttäneistä sahamerkeistä on myös esillä, vaikkei valitettavasti kuitenkaan mallikohtaisesti.