Käyttäjän Kuusinen kirjoittamat vastaukset
-
Tervalepän ja haavan märkyyden sietokyky ei ole samanlainen. Hyvin kasvaakseen molemmat vaativat kyllä rehevän ravinteikkaan kasvualustan. Useimmat puut pysyvät hengissä ja kasvavatkin monenlaisissa olosuhteissa, mutta hyvään ulkoasuun, elinvoimaisuuteen ja pitkäikäisyyteen vaaditaan kullekin lajille otollisimmat olosuhteet.
Golfkentällä on hoidon ja pelattavuuden kannalta merkitystä kaikella nurmesta ylös kasvalla senttien mittaisillakin kasveilla sekä sillä, mitkä kasvit täyttävät maapohjan juurillaan. Lisäksi raffia ja raffin ulkopuolisia alueita leikataan harvemmin. Puut leviävät tehokkaasti laajalle alueelle.
Hybridihaapa on hyvä vaihtoehto metsänviljelyyn siihen sopivilla paikoilla.
Golfkentälle en sitä kuitenkaan suosittelisi, koska haapa tuottaa paljon juurivesoja. Haavikon uudistaminenkin perustuu juurivesatuotantoon. Haapa tuottaa myös paljon siemeniä, joista kuitenkin vain minimaalisen pieni osa onnistuu jatkamaan kasvuaan metsämaalla. Golfkentän olosuhteissa siementaimillakin saattaisi olla hyvät edellytykset kasvaa. Haavasta golfkentällä voi tulla melkoinen riesa, kun taimia alkaa nousta vähän joka puolelle.
Haapa ei siedä ylimääräistä kosteutta eikä tiiviitä maita ja maapohjan pitää olla hyväravinteinen.
Ehdotan myös tervaleppää. Kauneus on katsojan silmissä. Itse pidän tervalepästä. Tervaleppä on muutakin kuin rantojen änkyräväärä puu. Metsänviljelyyn on saatavilla suorarunkoisia hyvää alkuperää olevia taimia. Terva- ja harmaalepästä on olemassa myös kauniita erikoismuotoja mm. pilaritervaleppä, tammenlehtitervaleppä, hapsuharmaaleppä ja sulkaharmaaleppä.
Kynäjalava viihtyy myös rannoilla. Pihlaja on vaatimaton kasvupaikan suhteen ja kestää myös ajoittaista märkyyttä. Siitä on saatavilla oikein kauniita erikoismuotoja. Myös metsävaahtera ja saarnivaahtera voisivat olla hyviä.
Rajapyykkien koordinaatit saa maanmittauslaitokselta ja ammattilaisen karttapaikasta (vrt. kansalaisen karttapaikka).
Koordinaattien lisäksi rajapyykistä ilmoitetaan koordinaattien tarkkuus sekä joistakin myös pyykin malli (esim. putkipyykki jne.).
Rajapyykit eivät ole aina juuri siinä, missä todellinen raja sijaitsee. Rajan todellisen sijainnin pystyy selvittämään ainoastaan kaivamalla esiin rajankäyntikartat, joita saa maanmittauslaitokselta, mikäli niitä ei ole talletettu maanomistajan omaan arkistoon. Rajankäyntikarttaan merkitään, mikäli pyykki sijaitsee jossain muualla kuin todellisella rajalla. Esim. ojien tai muiden esteiden takia, pyykkiä ei aina pystytä laittamaan siihen, mihin se kuuluu. Jos maasto näyttää siltä, ettei esteitä pyykkien sijoittamiseen ole, voi yleensä luottaa siihen, että pyykki on kohdallaan. Näin tietysti vain, mikäli kukaan ulkopuolinen ei ole tahallisesti tai tahattomasti siirtänyt pyykkiä.
Koordinaatit auttavat pyykkien etsinnässä, mutta pyykit, joiden koordinaatit ovat selvillä vain 4 metrin tarkkuudella, voivat olla hankalia löytää. Usein rajan paikan voi aavistaa vain metsänkäytön eroista rajan eri puolilla. Tosin, tämäkin voi johtaa harhaan, koska raja edellisen metsänkäytön yhteydessä on voinut perustua virheelliseen arvioon rajan paikasta tai rajan lähettyville on jätetty pieni ”varmuuskaistale”.
Rajat eivät kulje aina edes suoraan pyykiltä pyykille, vaan raja voi olla myös kaareva.
Ns. tarkkuusgepsienkin hyödyllisyys ja käyttö edellyttää pyykin löytymistä.
Metla on tietääkseni tutkinut kasvunopeuden vaikutusta puuaineen laatuun. Suomen oloissa kasvua ei saa millään käytössä olevalla konstilla niin nopeaksi, että se alkaisi heikentämään puuaineen laatua merkitsevällä tavalla.
Pureutumatta sen enempää itse asiaan haluan tuoda yhden asian esille. Metsänhoitoyhdistykset yhtä yhdistystä lukuunottamatta ovat jo nykyäänkin sidoksissa MTK:hon Metsänomistajien liittojen kautta. Yhdistykset maksavat huomattavan jäsenmaksun Metsänomistajien Liitolle, jotka käsittääkseni ovat koko lailla osa MTK:n organisaatiota.
Muistaakseni luin jostakin, että MTK on purkamassa Metsänomistajien Liittoja, kun mhy-laki muuttuu.
Toivottavasti joku muu osaa kertoa tästä kuviosta lisää.
Olet Tamperelainen väärässä. Pystykaupassa myydään ostajalle puun irrottamisoikeus tietyssä paikassa. Hankintakaupassa myydään valmis puutavara varastolta. Verotuksen kannalta on sama, kuka puut korjaa. Kustannukset puun korjuusta merkitään vain eri tavalla riippuen siitä, onko kyseessä oma työ vai ostopalvelu.
Jos puut myydään tienvarressa, kyseessä on verottajan näkökulmasta hankintakauppa riippumatta siitä, onko puut hakattu ja/tai ajettu oman perheen voimin tai ostopalveluna toiselta.
Oma tai perheen tekemän työn kustannukset vähennetään laskemalla hankintatyön arvo joko todellisten kustannusten mukaan tai käyttäen verottajan taulukkoarvoja eri työvaiheisiin. Jos työ on ostettu toiselta, vähennetään kulut muissa menoissa. Kuluista tarvitaan luonnollisesti kuitti.
Alkuperäinen kysyjä kysyi, mikä on puusta saadun hinnan ero pystykaupalla myyden, tarjottu 16 €/m3, tai hankintakaupalla teettäen työ tutulla hintaan 15 €/m3, hankintahinta 30 €/m3.
Hankintakaupalla puusta saa 30 €-15 € = 15 € lisättynä verovähennysoikeuden kautta saadulla ”lisäkantorahalla” 0,30 x 15 € (korjuukustannus) = 4,50 € eli 15 € + 4,50 € = 19,50 €/m3. Hankintakaupalla puusta saa siis 3,50 €/m3 enemmän (19,50 €-16 €). Laskennassa on oletettu pääomaveroprosentiksi 30 %. Korkeammalla pääomaveroprosentilla (32 %) kerroin on 0,32.
Tällä hetkellä hankintakauppa on pääsääntöisesti kannattavampi kuin pystykauppa ainakin ensiharvennuksilla ja hyvin usein myös toisella harvennuskerralla.
Keskustelu metsänhoitoyhdistyksistä pyörii usein yhdistyksen toimihenkilöiden ammattitaidon tiimoilla. Toimihenkilöiden ammattitaito vaihtelee siinä missä muillakin aloilla.
Harvemmin täällä keskustellaan yhdistysten ylintä valtaa käyttävien valtuuston ja hallitusten jäsenten ammattitaidosta. Yhdistyksen toiminnan taso ja tuloksellisuus riippuu paljon näiden luottamushenkilöiden kyvystä ja halusta hoitaa tehtäväänsä kunnolla. Hyväkään toiminnanjohtaja ei mahda mitään, jos hallinnossa on joukko henkilöitä, joilla ei ole taitoa hoitaa tehtäväänsä. Jääräpäisyyttä ja nurkkakuntaisuutta on usein enemmän kuin taitoa, mikä on katastrofaalista yhdistyksen toiminnan kannalta, etenkin metsänhoitoyhdistyslain muutoksen jälkeen, jolloin tarvittaisiin todellisia businesstaitoja. Joillakin seuduilla olisi varmasti parasta luopua kokonaan metsänhoitoyhdistyksistä ja jättää metsänomistajat suosiolla muiden palveluntarjoajien varaan. Sitä saa mitä tilaa hengessä.