Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
”Kuusessa ollaan. Ongelma poistuu kauppatapaa muuttamalla. Ei tarvita mitään uutta väliporrasta. Nykyinen toimiva organisaatio ja logistiikka ovat olemassa. Jos sen toimintoja uudistetaan ja täydennetään metsänomistajien puun tarjonnalla, niin siinä se on.
Siirtymällä yritysmuotoiseen puun korjuuseen, korruptoitunut pystykauppa poistuu, ei vuokrametsiä, ei vuokrakalustoa, ei kytkykauppoja, siirrytään laskutusmalliin, yhtäläinen mitta kaikille, osto niin kuin tälläkin hetkellä ja työjohto siirtyy entistä enemmän puun toimittajille jne. En tiedä mikä tässä on niin vaikeaa?
Lähetetty: 1 h, 10 min sitten
Lähettäjä: Jovain ”Vastaas näihin kysymyksiin:
Kuka vuokraa metsää, ja miten vuokra maksetaan ja on määritelty?
Kuka vuokraa kalustoa ja keiden välinen on vuorkasopimus?
Missä käytetään poikkeavaa mittausta, kaikki nykyiset viralliset ja valvotut mittaustavat ovat mittausLAIN mukaisia, kontrolleineen päivineen?
Miten puuta jalostavan ja hankkivan teollisuuden maastotyönjohto siirretään ulkopuoliseen huomaan, ja miten se vaikuttaa puun liikkuvuuteen ja aikatauluttamiseen tehtaiden tarpeiden mukaan?Jos taas vastaus on, ettei kaikkiin kysymyksiin voi vastata, kertoo aika paljon väitteiden pohjasta.
Olen mykistynyt kyseisistä väitteistä, ja samalla mykistän itseni tästä keskustelusta. Ollos hyvä vaan, jatkakaa te muut keskustelijat tuulimyllyn siipiin puhaltamista.
”LV on asiaa selvittänyt ja toteaa. Pystykauppa on metsänvuokrausta. Ja toteaa sen lisäksi mm. Metsäosaston integroituminen menee vielä pitemmälle: Metsäosasto ei tuota puita omilla yrityksillään, vaan harjoittaa vuohratuotantoa vuokraamalla puunhankkijan tuotantokoneiston omaan käyttöönsä.
Toteaa myös. Vuokramuotoinen puunkorjuu on suurelta osin syrjäyttänyt yritysmuotoisen korjuun.”
->JovainEli siis LV on ainoa, jolla on totuus käsissään – miksikäs sitä kutsutaankaan esim. politiikassa, että on vain yksi totuus asioiden tolasta?
Metsäosasto ei tuota puita omilla yrityksillään?
– ja mitens se tapahtuisi, siis tosiaan rakentamalla yksi väliporras metsänomistajan ja tehtaan portin välillekö…vai pitäisikö metsäyhtiöiden ostaa metsät itselleen ja tuottaa puuta vain omilla mailla, kuten plantaasiviljelyssä eteläamerikassa?Puunhankkijan tuotantokoneisto?
Vuokrausmuotoinen puunkorjuu ohittanut yritysmallisen puunkorjuun?
– täähän on mielenkiintoinen toteamus, puunkorjuuhan tarkoittaa tässä tapauksessa korjuuta suorittavien yrittäjien suhdetta metsäyhtiöön. Joiden työ on puhtaimmillaan yrittämistä, helevetillisillä talousriskeillä.Onko LV väitöskirjan vastaväittelijän kommentteja muutoin referoitu, vai onko ollut LV soolokeikka kyseessä?
Niin, kannattaa myös muistaa sellainen asia, että kaskiviljelystä ja puun polttamisesta savuna ilmaan luovuttiin alkujaan metsänkasvatuksen vuoksi.
Itseäni huolestuttaa näissä kirjoituksissa se mielikuvan luonti, että koko suomalainen metsä olisi kuolemassa. Kun vähänkin ajelee sivuteitä tai ylipäätänsä ympäri suomea, tajuaa kuinka järjettömästi meillä on metsää, tai puuston peittämää maaperää. Vaikka olisi uudistushakattu, silti metsissä on edelleen elämää ja heti jos kiilusilmäinen metsuri on selkänsä kääntänyt, luonto paikkaa tilanteen sopivimmaksi katsomallaan tavalla, käyttämätön peltokin metsittyy nopeasti. Näitä kohteita on yllättävän paljon, hoitomattomat metsäkuviot, myrskyjen synnyttämät pikkuaukot muiden muassa.
Kauhukuvia on kiva kehitellä, ne myy.
”…pystykauppa on ihan omanlaisensa kauppatapahtuma. Kaikki metsänomistajat eivät ymmärrrä leimikkotekijöiden merkitystä korjuukustannuksille. Korjuukuluselvityksestä ei tarvitsisi käydä ilmi yksikkökustannusta eli sitä millä hinnalla kukin urakoitsija teki työn, ainoastaan hakkuun ja lähikuljetuksen yhteenlaskettu kokonaishinta ko. leimikolla…
Lähetetty: 55 min sitten
Lähettäjä: A.Jalkanen ”No, kun tuo hakkuu ja lähikuljetus on samassa taksassa, ei niitä ole enää vuosiin eritelty…vaan yrittäjän hinnoittelu perustuu kannolta tien varteen. Eli ei toimi.
Ja korjuun yksikkökustannusten muodostumisen määrityksen voi ihan hyvin kysyä kaupanteon hetkellä yhtiön ostajalta.
Edit: ja Jätkän pohdintaan kuitupuun hinnasta sellainen huomio, että kuitupuun hintaa laskee se, että sitä voi tuottaa vaikka millaisella metsänhoidolla/hoitamattomuudella, tukkipuuta ei.
Tilanne on vielä kohtuullinen, nyt sentään kokolailla saa hankintapuutakin kaupaksi halutessaan, esim. länsi-suomessa ei näin ollut 80-luvulla.Yrittäjä ja metsäyhtiö ovat liikesuhteessa, eli heidän väliset talousasiat ovat vain heidän välisiään. Ja ne hinnat määrittyvät yhtiöiden ja yrittäjien välisissä sopimusneuvotteluissa. Jos korjuuhinnoittelun tarkat sopimushinnat esitettäisiin vapaasti, silloin ne voisivat vuotaa toisille yrittäjille. On huomioitavaa, että yrittäjien toiminta on liiketoimintaa, jonka tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa, ei tehdä hyväntekeväisyyttä. Jos jonain vuonna yrittäjä saa kannattavamman sopimuksen, se on metsäyhtiön ongelma. Puun hinnat määrittää kuitenkin pääsääntöisesti lopputuotteiden kysyntätilanne.
Ja yleiset julkiset taksasopimukset kielsi nimenomaan kilpailuvirasto, jotta kilpailu puun korjuussa lisääntyisi. Lopputuloksena on se, että tämän hetkiset korjuutaksat ovat reaalihinnoiltaan vaan laskeneet 90-luvulta alkaen – vaikka samaan aikaan on yrittäjille sälytetty todella paljon lisätyötä. Kuten työmaasuunnittelut, pinojen merkinnät, yms. asiat.
Eli kilpailuvirasto nimenomaan esti tätä korruptiota jo silloin. Jos viranomaistason päätökset eivät sovi Hra Vaaralle ja nimimerkki Jovainille, sille emme me muut voi mitään.
”En ole sellaisia puita sillä tavalla puinut, mutta olen Kurussa katsellut, kun Onton Pertti teki avohakkuuta huippukuusikossa venäjälle suunnitellulla koneella. Kolmekymmentä metrinen kuusi nousi keveästi ylös, käännettiin oikeaan suuntaan ennen kuin kaadettiin poispäin koneesta. Sitten kerran kurahti, kun runko tuli lievästi yläviistoon karsintaterien läpi. Edes latvaa ei katkaistu, koska kone sylki rungon kuin keihään muutaman metrin päähän ennenkuin se putosi maahan. Siitä pihtipankolla varustettu laahusjuontokone nosteli tyvet puristukseensa ja kiskaisi ne alavarastolle, jossa ne kyllä sitten vain katkottiin moottorisahoilla.
Se oli aikaa, jolloin insinöörit osasivat vain sen, että jos jokin paikka ei kestä, siinä on liian vähän terästä.
Lähetetty: 1 h, 48 min sitten
Lähettäjä: Jätkä ”Tuo kyseinen kone oli nollasarja-asteelle jäänyt Lokomo 960/961S/T. S-malli oli taskuun katkova tavaralajimenetelmän kone, joka lajitteli samalla kolmeen laatuun, T-versio taasen amerikan markkinoille (ja venäjälle) suunniteltu versio, joka karsi koko rungon kahteen osaan katkoen, kuitu ja tukkiosuus erilleen. Oli kuulemani mukaan melkoisen tehokas ja aiheutti kauhua metsureiden joukossa. Koneita tehtiin jotain viitisen kappaletta.
Homma kaatui sen ajan (70-luvun loppupuoli) siihen, että hydrauliikan ja sähkötekniikan toiminta oli liian epävarmaa, lisäksi kone painoi yli 30 tonnia, eikä pysynyt pinnalla kapeilla kahdeksalla renkaallaan. On ollut koneena ainoa ja tullee olemaan, joka pystyi käsitelemään samanaikaisesti kolmea runkoa – yhtä kaadettiin, toinen oli odottamassa prosessointia syöttökäpälällä ja kolmas oli karsittavana/katkottavana. Käytännössä puuta kulki rullien läpi katkeamatta.Ja viimeisin päivitys Lumia puhelimien Edge-selaimiin estää käytön sen kautta…kaikki asetukset ja fonttikoot ihan sekaisin. Lisäksi tekstikentät päällekkäin…
”Kuinka ”kuusessa ollaan” on saanut tukkeja kasvamaan lakkasuolla?
Nehän ovat liian märkiä kasvamaan oikeastaan mitään.Lähetetty: 34 min sitten
Lähettäjä: Jätkä ”Meillä 50-luvulla ojitetuilla alueilla on paikoin muodostunut liian leveiden ojavälien johdosta männikkö ja samalla hilla on säilynyt. Valitettavasti naapurustokin on huomannut asian…Näillä kuvioilla järeimmät männyt (jotka ovat olleet taimia ojitusvaiheessa) ovat nyt parin tukin mitassa, ja muu alue vajaan tukin kokoista. Nyt kun poimin järeämmät rungot pois ja kuormauksen yhteydessä kouralla revin laikkuja kantojen ympäristöön, varmasti syntyy taimea. Se on havaittu siitä, että kun alue harvennettiin 90-luvun alussa, ajourien rikkoutuneisiin kohtiin on jo muodostunut taimia.
Lisäojitusta olen tehnyt niille kohdille, joissa puusto on selkeästi paremmassa vireessä. Muu alue saa olla ”yleiskäytössä”. Paikka on melkoisen hyvä esimerkki ojituksen saavutuksista, alue oli sota-aikaan aavaa suota. Nyt alueella on suurelta osin toista kertaa tehtävä harvennus edessä, edellinen tehtiin 80-90 -lukujen vaihteessa. Järeimmät kuuset ovat kankaiden lähistöillä jo kolmen tukin koossa, niitä tullaan myös poistamaan yläharvennuksella ja tasaamaan puuston koko loppukasvatusta varten.
Jätkälle sellainen lisäys omaan tekstiini, että tarkoitin suomänniköillä niitä rämeitä, joiden kasvu on muutoinkin hidasta, eikä hieskoivu ole siellä vaihtoehto. Niitä hieskoivikkosoita ja kampiakselikoivikoita en kaipaa omille tiluksille. Mielummin tasaisen hitaasti mäntyä ja hillaa kasvavia versioita.
Jovain kirjoitti:
”Jos puusta maksettaisiin normihintaa ja metsänomistajat voisivat toimia puun toimittajina, motohakkuut ja jatkuva kasvatus yleistyisivät. ”Ööh, avaappasi Jovain hieman mitä tuo tarkoittaa. Motohakkuun yhdistäminen jatkuvaan kasvatukseen ei ole tosiaankaan kiinni puun toimitustavasta, vaan teknisistä ongelmista. Järeämpien yksilöiden poiminta vaurioittamatta muuta puustoa on melkoisen hidasta, johtuen kaatuvien puiden vaatimasta tilasta.
Jatkuvaa kasvatusta aion itse käyttää tässäkin ketjussa mainituilla suomänniköillä, joiden kasvu on hidasta. Niiltä tukkimitat täyttävien runkojen poisto on helppoa talviaikaan ja syntyneet aukot uudistuvat helpommin kuin heinittyvillä kivennäismailla.
Jatkuvassa kasvatuksessa koko ajan puhutaan luonnollisesta uudistamisesta kasvatuksen yhteydessä, sekä kuusikoista. Mikä on kyllä melkoinen haaste. Vaikka kuusi tuuppaakin luontaista taimea aukkopaikkoihin, niiden kehitys kasvun parhaassa vaiheessa kärsii valon puutteesta. Mikä vaatii metsissä hoitotöitä, siinä missä jaksollinenkin kasvatus. Ja, jos nyt on tilanne, ettei metsissä omistajat käy kuin katselemassa kuin kerran 30 vuodessa (karrikoidusti), miten mahtaa homma toimia? Mielestäni jatkuvan kasvatuksen tehokkuus paranisi suuresti istutuksella, eli kaadettujen runkojen kohdille sijoitetuilla taimilla. Mutta silloin ollaan ihan samassa kustannustilanteessa perinteisen menetelmän kanssa.
Jatkuva kasvatus on metsäomistukseen ja hoitoon paneutuvan metsäomistajan menetelmä, koska vaatii enemmän huomiota – korjuuajat eivät voi olla kovin säännöllisiä, koska metsän eri kohdat kehittyvät eri tavoin. Tässäkään ketjussa ei ole puhuttu vielä siitä, mitä merkitsee kuvioille muodostuvien ”jatkuvan käytön” ajourien kestävyys. Siitä tulee ongelma, kunttakerros kyllä uudistuu mutta kivennäismaa ei palaudukkaan niin helposti esim. kymmenen vuoden kiertoajalla, mikä lienee väkisinkin edessä.