Itsellä on sekä Huskun selkätuellinen kokonaisuus, että Fiskarssin uusin paketti. Jälkimmäisessä on sitten kiilatasku lisänä, eli sen olen järeiden runkojen kaatoon valjastanut. Huskun vyön etuna on normaali solkilukitus, eli saa kerrasta sopivaan kireyteen. Fiskarssin vyössä mukava pehmustus ympäriinsä, mutta sen tarranauha+muovisolki-kiinnitys on ähräyttävän hankala versio pukea päälle… Uusi S-mallinen fiskarssin koukku sisäpuolisine hammastuksineen on hyvä pidoltaan, mutta putoaa turhan helposti omasta taskustaan.
Huskun vyön kun laittaa hiukan liian korkealla kireälle ja sen jälkeen liuttaa lonkan yläosan päälle, tukee silloin alaselkää mukavasti. Huskun vyön etuna on myös se, että kaikki varusteet tulevat niillä messinkisillä kaksipäisillä ruuveilla kiinni, jolloin pysyvät tukevasti oikeassa asennossa ryteikössäkin. Ja ehdottomasti se takataskupaketti mukaan kokonaisuuteen, jotta siellä on aina ensiapupakkaus mukana, riippumatta mikä asu on päällä 😉

Esim Skotlannissa kasvattavat kuusikoita vain yhdellä harvennuksella, tai jopa ilman sitä. Syynä osaltaan puun oksaisuuden rajoittaminen ja tiheän kuusikon parempi kestävyys myrskytuulia vastaan. N. 40-50 vuoden iässä sitten kaikki pois(kantokäsittely hakkuun yhteydessä) ja istutus uusiksi. Väliharvennus saattaa käsittää vain kuolevien alikasvospuiden kaadon ja urien avauksen.

Tuosta videosta näkee, mitä on reunapuiden oksille tapahtunut valon ansiosta…

Eikö tuohon hiilen sitomiseen maahan olisi yksi keino se, että taimikonhoidot tehtäisiin reilusti maahankaatona ja vain järeytyneitä runkoja käytettäisiin energian ja muun tuotannon lähteinä?
Myös pakettipellot kasvamaan lehtipuuta, joka kaadettaisiin muutaman vuoden välein maahan, hiilisidonnan nimissä.

Ai niin, sehän on jo keksitty, se on suomalainen metsänhoito…

Kunnolla rihlapintainen, eli siis ei liukas muovikiila on omassa käytössä järeämpien puiden kaadossa. Hankin kaksi kiilaa, loivemman ja jyrkemmän ja niille oman kuljetustaskun varustevyöhön. Pikkuvänkärille tarkoitetussa vyökiinnikkeessä kulkee kevyt muovinen rekyylinuija, se ei lohko kiiloista paloja.

Kiilan etuna on se, että sillä saa esijännitystä ennen lopullista kaatosahausta, jolloin runko ei niiaa taaksepäin tippaakaan. Vänkärin kanssa tahtoo näin käydä, jolloin pitää käyttää huomattavasti enemmän voimaa takakenoisen rungon saamiseksi jo pystyasentoonkin. Uusissa Fiskarssin vänkäreissä se on huomioitu, lippaosa on kiilamainen ja toimii hieman samalla tavalla.

Kiilat ovat kyllä selkää säästävä, joskin hieman hitaampi menetelmä. Lisäksi kun niille on oma kuljetustasku, kulkevat aina mukana.

Oma havainto on se, että kunhan potti osuu siihen kohtaan maahan, missä on kosteutta, silloin kasvuunlähtö on parasta. Jos potti väkisin laitetaan kovaan kivennäismaahan, ei juuristo ala kasvamaan niin hyvin, kuin juurien osuessa kosteaan kohtaan…oli se sitten kuntan alla tai mättään sisällä.