Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Rinnevarjostuksella mielenkiintoinen ominaisuus, näyttää todelliset ojanpaikat, sekä karttamerkinnöistä puuttuvat ojat.
Kuullostaa ilmavuodolta kaasarin ja sylinterin välillä, ryyppy päällä seos rikastuu ja jaksaa käydä. Toinen, yleisempi vika on bensaletkun murtuma, se ”metritavaraletku” tankissa on kypsynyt ja polttoaineen sekaan tulee ilmaa…
” RE: UPM pettää puukaupassa
Metsä-masan tuttavan puukauppaan perustuen kysyn,onko nykyään kuusitukilla 43dm yleinen minimimitta?Markka-aikaan ainakin eteläSuomessa piti olla yksi mitta alle 40dm,jotta siirtymää kuituun ei olisi liiaksi
Lähetetty: 8 h, 25 min sitten
Lähettäjä: tamperelainen ”Aika yleisesti alkaa 43 olemaan lyhyin mitta, MG on sallinut myös 37 apumittana tyvissä. Tekee aika haastavaksi apteerauksen…
40 ei ole varmaan 15 vuoteen sallittu, eikä 80-luvun 31&34.Ja niille tiedoksi, jotka alkavat mouhuta ”myy saholle puusi”, totean, että meilläpäin sahoille hankala saada hankintatukkia kaupan. MG on tehnyt hyvät tarjoukset ja hyväksynyt pienehkötkin erät jäseneltään, sopivalla ajoituksella.
-tämä ei ollut mainos-
Kannattaa muistaa, että yli puolet hakattavasta puutavarasta maailmanlaajuisesti tapahtuu manuhakkuuna, eli ketjuille on sahoissa aika isot markkinat…
Sahatavaraa saa mistä vaan, mutta mistä löytyy todelliset markkinat tuolle levylle? Kaupunkialueilla edelleen betoni vahva materiaali…
” RE: UPM pettää puukaupassa
Valtakirjakaupoissa mhy pystyy aiemman katkontatiedon perusteella tunnistamaan parhaan ostajan tukkileimikolle, vaikka tarjouksen tekijä olisi koettanut koristella sitä.Korjuun valvonta etänä onnistuisi tietenkin teknisesti, mutta yhtiöt eivät suostuisi siihen kuitenkaan. Parempi olisi vaan kehittää puukauppaa katkonnasta vapaaseen suuntaan eli runkohinnoittelu pitää saada laajemmin käyttöön.
Lähetetty: 17 min sitten
Lähettäjä: A.Jalkanen ”Juurikin näin. Silloin katkonnan riskit siirtyisivät myös metsäyhtiöille ja heidän ostomiestensä taito hinnottelussa astuisi paremmin kuvaan.
Metsänomistajallehan on tärkeintä saada kuviolta paras KOKONAISSUMMA, se mihin ostaja pölkyt käyttää ja miten katkoo, on aivan sama.
Jos pätevä ostomies osaa katsoa metsän laadun sellaiseksi, että siitä kannattaa maksaa kunnolla, silloin metsäomistaja on voittaja. Kannustaisi metsänhoitoon eri muodoissa, joko harjavaltalaiseen nopean kierron kasvatukseen, tai laadukkaan pystykarsitun männyn kasvatukseen.
Nyt puhutaan vaan bulkkikamasta, oli kyse kuitupuusta tai tukeista.Niin kauan, kuin Suomessa ei ole todellista kilpailua kuitupuun käytölle, ei sahoilla ole todellista mahdollisuutta kilpailla leimikoista. Nythän tilanne on se, että tekevät tarjouksia niitä osapuolia vastaan, joille joutuvat myymään sivutuotteensa.
Esijännityksella ketju ”koeajetaan” tehtaalla siten, että niitit hiotuvat paikoilleen. Ei se venymistä poista, vaan alkuvaiheen venymisen.
Motokuski ei saa nykyisin päättää katkonnasta, sen tekee metsäyhtiön luoma aptitaulukko, joka ohjaa hinta- tai mittaluokittaista katkontaa. Jos apti on luotu sellaiseksi, ettei sillä saada kyseisestä metsästä kaikkea tukkia talteen, vika on aptin tekijässä, eli yhtiön konttorilla. Aptia ei saa kuljettaja edes muuttaa, kielto on joillakin firmoilla ehdoton. Muutoin katkonta tuottaisi mittoja, joita sahat eivät voi hyödyntää.
Jotta kuski voisi ”tehdä tahallaan kuitua tukista”, olisi hänen jatkuvasti laadutettava tukkiosuutta yksittäin napinpainalluksin kuitupuuksi. Tällä laatunapilla kuski voi mutkan tai muun vian kohdalla ohittaa apteerausohjelman päätökset.
Se on nykyv´sahoissa monessa mallissa muuttunut perinteisten sahojen aikaan, että kaasu on vaijerilla, eikä mekaanisella vivustolla. Se aiheuttaa omat kuvionsa, HQ 550 on sellainen vaijeriltaan, että on hyvin voideltava, jos säilyttää palstalla. Ja sen sahan talviluukkukin on ”sattumalta” sijoitettu siten, että moottorista tuleva lämmin ilma osuu vaijeriin…
Raivureissa taas (ilma kahvalämmitystä olevat sahat) usein vaijeri on jäässä kahvan päästä jopa kesken päivän, koska kosteutta kertyy kahvan sisälle ihan pakkaskeleilläkin. Kyllä moni kaipaa vanhoja HQ konserinin sahoja, joissa kaasu toimi sillä paksullä vaijerilla pyörittämällä 🙂
Paperista perunasäkkiä suosii parikin tuttua maastosäilytyksessä, lämmin saha ja siitä irtoava kosteus imeytyy paperiin. Muovinen säkki pahentaa asiaa.
Radiollinen kypärä aina illaksi kotiin ja kuulosuojainten sisukset ulos yöksi, sinne taakse piirilevyihin kertyy tuhoavaa kosteutta.