Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
”turha kuvitella että se olisi mahdollista samoilla ehdoilla ja koneilla mitä koneurakointi metsäosastojen alaisuudessa on. Kyllä ne kermat kuoritaan siellä ja rippeet ja ehdottamasi paskat jäävät metsänomistajien jaettavaksi.”
Jovaille tiedoksi, että 80-luvun lopulla oli keveille metsäkoneille (mihin luettiin maataloustraktoripohjaiset yhdistelmät) oma ”pienkonelisä” virallisissa Koneyrittäjäliiton taksakirjoissa, ne yrittäjien etujärjestö neuvotteli metsäyhtiöiden kanssa. Niiden pohjalta yrittäjät saivat tehdä tarjouksensa. Kun kilpailuvirasto kielsi nuo sopimukset kilpailua rajoittavana, katosivat nuo ”lisät”.
Nykyisin korjuusopimukset ja niiden taksat perustuvat esim. metsähallituksella heidän ilmoittamiin korjuuhintoihin, joista tarjouskilpailussa yrittäjät ilmoittavat millä prosentilla tarjoavat korjuupalveluaan. Se, kuka tarjoaa matalimman prosentin, saa työt.
Nuo sopimukset ovat vapaassa tarjouskilpailussa, eli kuka vaan voi niihin tehdä tarjouksensa, kunhan kalusto täyttää vaatimukset. Yksi tekijä on mm. kaluston kantavuusluokitus, eli millaiset pintapaineet koneesta muodostuu maahan. Myös koneiden tietojärjestelmien pitää olla yhteensopivat yrityksen järjestelmiin, jotta reaaliaikainen tieto liikkuu molempiin suuntiin.Eli kyllä se ”paska valuu alaspäin” korjuuketjussa ja pysähtyy yleensä metsäyhtiön ja metsänomistajan välissä olevalle yrittäjälle. Oli kalusto sitten pientä tai suurta.
Suosittelen keskustelemaan ihan kasvotusten joskus yrittäjien kanssa ja kertoa tuo mielipide kerman kuorimisesta heille…voit varautua kipakkaan raviin, lentäviä työkaluja väistellessä.
Yhdessä facebook ryhmässä oli kuvia tänään lähes tukkikokoisesta kuusikosta, jossa hirvet olivat syöneet kuusien tyvistä kaarnaa todella paljon pois. Vaikka olisikin yksittäinen tapaus, melkoisen huolestuttavaa käytöstä hirviltä.
Väittipä jokin kommentoija, että balttiassa jo aiemmin hirvet ovat kiinnostuneet syömään lannoitettujen maiden kuusia.Olen ex-konekuski ja pyrin olemaan realisti. Eikä metsänomistajia ole eristetty puunkorjuusta, itsekin teen kaikki metsänhakkuut itse hankintana. Kaikki puu on ostettu ja hintakin ollut asiallinen. Eikä ole naapureillakaan ollut ongelmia saada puitaan myytyä.
Maailma on vaan muuttunut ja vaatii jatkuvasti kokonaistehokkaampia menetelmiä. Ja se tarkoittaa koko ketjua kannolta puutuotteen ostaneen kansalaiselle asti. Mikä sisältää myös katkotun puun varastokustannukset korkoineen. Ei ihan toimi ne 1900-luvun menetelmät, että talvi hakataan puuta ja tuupataan se veteen säilymään ja toivotaan että joskus tarvitaan sieltä löytyviä mittoja tai puulaatuja.
tupla
Housuiksi keskivertohintaiset, hieman joustavaa materiaalia ovat pöksyt, takiksi käy edullisin ja hengittävä malli+sadeviitta lumi/vesikeleille. Siinä kohtuuhintainen ja kestävä paketti yleiskäyttöön. Noiden joustavakankaisten housujen kestävyys ihan eri luokkaa, eivät jouston vuoksi repeille haaruksista.
Löytyy kaikilta merkeiltä tuollaiset paketit.
LV kirjoittaa:
”Yksikäyttöinen metsäkone vaatii ympärivuotista puunkorjuuta, mikä ei ole mahdollista Suomen luonnonoloissa.”Ei pidä enää paikkaansa, jos on sitä joskus ollut – koneiden maastokelpoistuus on parantunut aivan eri tasolle kuin 60-70 -lukujen koneet olivat.
Sen sijaan tehtaiden ja sahojen tehokas käyttö ympäri vuoden vaatii metsäkoneiden käyttöä. Se johtuu nykyisin vallitsevasta JOT-tuotannosta, eli Just In Time. Tarkoittaa sitä, että kun puutuotteita tarvitaan, niiden raaka-ainetta hakataan vain silloin. Ja puuta saatetaan tarvita erittäin paljon lyhyessä ajassa, tuoreena tehtaalle (myös kuitupuu).Sitten tuohon ”maataloustraktoreiden työllistämiseen”. Nyky maatalous on erittäin kovalla tahdilla siirtynyt järeään traktorikantaan viljatilojen osalta. Niitä ei metsään viedä kuin A-valtraa. Renkaat eivät sovi metsäkäyttöön, eikä maavaraakaan ole suhteessa kovin paljon.
Maatilat ovat muuttumassa ulkopuolisen urakointikaluston käyttöä suosiviksi, esim. rehun ja lannan käsittelyn osalta. Metsään sopivimmat alustakonetraktorit ovat sitten karjatiloilla, joissa taas ovat töissä ympärivuotisesti, sekä koneet että omistajat.Mielestäni on suoranaista halveksuntaa syyllistää metsäkoneilla urakoivat yrittäjät ja kuljettajat siitä, että tekevät työtä ergonomisella ja ”väärällä tavalla” tehokkailla koneilla. On tullut kärrättyä puita sekä maataloustraktoriyhdistelmällä, että varsinaisella metsäkoneellakin, sekä hakattua molemmilla motoversioilla, joten voinen sanoa omaavani jotain kokemusta todellisuudesta metsässä.
Maataloustraktorikaluston käyttö esim. motona on toimivaa jonkun hakeosuuskunnan hommissa, mutta kyllä niillä varsinaisen urakoinnin aloittaneet ovat hetken päästä siirtyneet varsinaisiin metsäkoneisiin.Tuli tuossa syksyllä ruuvattua heinikonniitossa käyttämäni kolmioterävarustus pienimoottoriseen perusraivuriin. Olihan se mukava niittää pikkuvesakkoa nurin koko 300 millin työleveydellä. Mutta kun isompia ei vaan viitsi paukutella poikki, sen kyllä havaisee miten rasittaa sahaa.
Itse käytän 45 cc HQ 345 FXT-ammattikoneessa 225 Klingaa yleisteränä, sillä menee kaikki tarvittava nurin ja koska massaa puuttuu kehältä v-lovien vuoksi, kiihtyy kuin 200 millinen perusterä. Alkuun oli normi 225, sen kiihtyvyyden hitauden huomasi, Klingalla palautui takaisin. Eikä tuki tikuista.”Ketjua rasittavin tilanne ei kuulemani mukaan ole leikkaus korkeilla tai matalilla kierroksilla, vaan se hetki kun ketju kiertää kärkipyörän kautta, aika yllättävä tieto. Silloin massavoimat repivät niittiä ja sivulenkkejä eniten ja useaan eri suuntaan. Siksi kierrokset vaikuttavat ketjun kestävyyteen.
Lähetetty: 14.10.2016
Lähettäjä: kuusessa ollaanKyllähän ketju kovasti piksääntyy kärkipyörän jälkeen hakatessaan laippaan koloa, mutta vähintään saha tauti sitä riivaa myös vetopyörää kiertäessään.
Kun ketjunopeus kohoaa yli kolmenkymmenen metrin sekunnissa, joutuu ketju ja muutkin terälaitteet todella erittäin koville.
Jos joku laittaa liian ison vetorattaan tehokkaaseen sahaan, alkaa ketjusta tulla palasia.
Joskus uudessa sahassa uusi teräketju katkesi hyvin pienellä käytöllä ja tarkastelussa se osoittautui olevan ”poikkeimissa” useasta kohdasta, eli ketju oli korjauskelvoton.
Lähetetty: 15.10.2016
Lähettäjä: Jätkä ”En tarkoittanut sitä hetkeä, kun ketju osuu kärkipyörän kierron jälkeen laippaan, vaan sitä kohtaa kun ketju aloittaa kaarroksensa kärkipyörän ylitse. Massavoimat pyrkivät pitämään ketjun kulkusuunnan suoraana, mutta ketjun edellinen lenkki vetää sitä nopeasti alaspäin. Silloin vetolenkkien ja sivulenkkien yläpintoihin kohdistuu venytystä, joka saattaa murtaa huonon tai heikentyneen materiaalin. Itse olen niistä ketjusta, jotka ovat katkenneet yllättäin, havainnut että jos vetolenkki on murtunut, se on tapahtunut niittien yläpuolelta. Eli siltä osalta, joka joutuu venytykseen…
Ketjua rasittavin tilanne ei kuulemani mukaan ole leikkaus korkeilla tai matalilla kierroksilla, vaan se hetki kun ketju kiertää kärkipyörän kautta, aika yllättävä tieto. Silloin massavoimat repivät niittiä ja sivulenkkejä eniten ja useaan eri suuntaan. Siksi kierrokset vaikuttavat ketjun kestävyyteen.
…eikä ole ainoa vastaava tapaus…
Välillä tuntuu, että juurikin yhteisöille tehdään tarjouksia sillä tyylillä, ”että ei siellä kasvottomassa omistuksessa niin tarkkoja olla”?