Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Jätkän mainitsema puhaltava kenkäkuivain on hieno keksintö, kuivaa myös kumisaappaat tehokkaasti, kunhan ottaa mahdolliset pohjalliset pois.
Ja nahkakengissä tekevät rauhallista kuivatusta, liikkuva ilma poistaa tasasesti kosteuden.
Kun nauhat sitoo, kannattaa työntää päät sinne nauhojen ja etuläpän väliin. Eivät tartu, eivätkä avaudu. Ja lumiongelma poistuu 0,5m pikalukkoliinalla, se lahkeiden päälle, kenkien varsien päälle tiukasti kiinni. Lukko varren takapuolelle, roikkuva pää ei takertele mihinkään ja lukko pysyy kiinni. Vuosia näin tehnyt ja lumen kenkään pääsy tai nauhojen avautuminen todella harvinaista.
Ohuet kiilapäät voivat jumiutua kuorimarummun aukkoihin, Tanelilla voisi olla parempaa tietoa.
Jos Suomen MAHDOLLISEN hakkuutason noususta on näin kova ongelma tulossa, pitäisi nyt Ruotsissa olla kansannousu ja Volvoja palaa kadulla. Siellä kun hakkuut ovat olleet paljon intensiivisempiä jo vuosikymmeniä ja hakkuut ovat olleet 80-100 % kasvusta. Kannattaa vaikka etsiä käsiin heidän tilastojaan ja miettiä, miten poliittisia nämä hiilinielut todellisuudessa on.
Mutta mihin ovat kadonneet nämä ”luomut ikimetsät”?
Monessa tapauksessa maatilojen rakennustoimintaan vuosikymmeniä sitten, polttopuuksi sota-aikoina ja muulloinkin….eli hyvinvoinnin tuomiseen ww2 jälkeisessä Suomessa.
Tätä tosiasiaa ei paljon maininta näissä jutuissa, eikä sitä että Suomen metsät ovat vähitellen myös luomuuntumassa noista suurista hakkuutarpeista. Aivan eri tavalla, kuin esim. Keski-Euroopan metsät, joita on maatalouden ja rakentamisen tieltä pois hävitetty ja edelleen hävitetään.
Yhden 339 huskun tiedän, josta kampura katkesi kytkimen vierestä, oli sahattu lähes kuivalla ketjulla pitempään ja lopulta veti niin kuumaksi, että akseli napsahti poikki.
Timppa: Juur pari viikkoa sitten näin keskustelun jossain netissä, missä kiihkomielisesti jk-kasvatusta kannattava tyyppi kertoi, että jk-metsistä puut korjataan pienempinä kuin normi uudistushakkuissa, arvokasvun hiipuessa. Näin oli hänelle eräs alan guru kertonut, tai ainakin oli ilmeisesti näin lukenut oppaista. Eli puut kaadetaan siis yhden-kahden tukin koossa, aivan kuten MH tekee nyt jossain päin Suomea. Se siitä järeämmän puun kerryttämisestä ja monimuotoisuuden lisääntymisestä JK-kasvatuksessa.
Uskomatonta, miten JK kohdalla kaikki epäilyt voidaan kumota väistelemällä ja löytämällä hyvinkin kiistanalaisia näkökulmia aiheesta 🙁
En tiennyt, että on olemassa sellainen kuin ”Yle Luonto”-osasto, kun kuuntelin aamukahvia juodessa tuota ”pääuutiseksi” nostettua tutkimusta.
Mielenkiintoista, teetättääköhän Ylen rakennuspuolen osasto kyselyn siitä, mitä rakennuksissa pitäisi säilyttää, mitkä rakennukset pitää täyttää tai purkaa, vai millaisia kattomateriaaleja tulisi suosia.
MM: Silloin ne mo:t, jotka osaavat markkinoida leimikkoaan sen arvopotentiaalilla, olisivat vahvoilla. Nyt liian stabiilit hinnat hyvien ja huonojen leimikoiden väleillä on hanurista. Hyvästäkään puustosta et saa kuin mahdollisesti sen männyn laatutyven hinnan. Ruotsissa epäkelvosta, vaikeasti korjattavasta leimikosta voidaan maksaa nimimihinta, ei pitkän ajan vakiintunutta hintaa hieman alennettuna.
Tämä keskustelu vahvistaa sen järjettömyyden suomalaisessa puukaupassa, että myyjä on päättämässä mitä ostaja haluaa tehdä ostoksillaan. Ei kauppiaskaan päätä, mitä asiakas eri kokoisilla perunoilla tekee.
Järeysperustainen runkokohtainen hinnoittelu käyttöön pystykaupoissa ja laaturiskit saavat kuulua ostajalle – jos ei leimikkoa tutki, ottaa riskin räkämännikkö vai laatutyvimännikkö.