Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Siinä on muistaakseni ihan virallinen aika, kuinka kauan tuotteeseen on oltava varaosia saatavilla.
Oon korjannut sen niitin 6mm pultilla, jossa nylok-mutteri. Katkaisu sopivan kireyden kohdalla ja loppukiristys hieman vasaralla takomalla. Kestää.
Sen niitin saa rikki, jos saksilla lyö oksia poikki kasatessa. Eikä ole auttanut, vaikka on teroittanut sen reunan…
Juu, pölkkymenetelmällä ehdin hakata ja siinä se oli käytössä. Olipa nappulointia sekin projekti…
Vänkärin käyttö on jäänyt vähiin sen jälkeen, kun siirryin kiilojen käyttäjäksi…hipaisu muovikiilaan ei tuhoa ketjua, lisäksi saa esijännitystä sahausrakoon. Siinä uudemmat fiskarssin vänkärit on sitä yhdestä palasta taottua versiota parempia, lapa on hieman kiilamainen. Myös sen kahva hyvä käteen. Mitoituksissa hieman ihmetyttää se, että aikaisemman normimittaisen tilalla om liian lyhyt ja liian pitkä, eikä se koukun käyttö kääntämisapuna ole kovin notkeaa.
Paras koukku on ollut aikoinaan Fiskarssin valmistama nro9, eli hieman pidempi ja mittaviivaimella varustettu. Sen koukkuosakin mukavan kiperä, sai nostettua ja vedettyä ohutta rankaa näppärästi. Ilman koukkua ei osaa olla, niin käytännöllinen se on pölkkyjen kääntelyssä karsinnassa.
Kun isäukko siirtyi ylemmille hankintasavotoille, jäi toinen varustevyö ylimääräiseksi (molemmat huskun selkätuellisia malleja). Niinpä varustelin tukkimetsiin omansa, kiilataskuilla ja vasarapidikkeellä. Toinen minimiversio rankametsiin, vain koukku+sakset -versiona. Molemmissa on perinteiset huskulaiset tarvikeversiot koukusta ja saksista.
Fiskarssilaisen paketin ostin kokeeksi, myin sitten pois sukulaiselle. Koukussa hyviä ideoita ne sisäpuolen hammastukset, mutta ei pysy kotelossaan kunnolla.
Tuttu metsäpalveluyrittäjä osti kokeeksi sen uuden valjasmallisen huskun paketin, nyt kaikilla työntekijöillään se. On kuulemma niin mukava käytössä, ei tarvitse vetää järjettömän kireälle.
https://yle.fi/uutiset/3-10970454
Tässä yhden kirjoittajista ajatusmaailmaa. Muutenkin on alkanut tuntua siltä, että ilmastoahdistuskaaos on ollut monelle sopiva hetki purkaa traumojaan kaikesta, minkä on kokenut Suomessa vääryydeksi. Niin kaupungeissa, kuin maaseudulla. Surullista ja armotonta vastakkainasettelua…
”Ketunkuramaita” omistavana olen huomannut, että jos siitä ja kuntasta on tehty liian korkea mätäs, maa-aines hiljalleen laskeutuu alemmas, jolloin esim männyn tyvijuuristo jää hieman maanpinnan yläpuolelle. Nämä puut ovat riskialtiita lumituhoille, siten että taittuvat maanpinnalta nurin. Yhteen taimikkoon viime talvena näitä joitakin ilmestyi, tutkin asiaa kuokan kanssa, pääjuuri poikki. Mättäät tehty kivikoukulla, taimet syntyneet hieman mättään kylkeen (luontainen uudistus).
Tästä oppineena teen siemenpuualoille vain laikutusta, tai kääntömätästystä mätäsmonttuun.
Tekokuitu ja tekninen kangas on kaksi eri asiaa.
Tekniset kerrastot tekevät sitä, joskus takkia vaihtaessa pakkasella huomaa alusasun pinnan kuuraantuvan, vaikka olo on lämmin. Puuvillaa ei enää koskaan tule oman kehon päälle metsähommissa. Nämä kalvoasut ei muuten toimi kuin niille sopivan alusasun kanssa, puuvillan pitää olla läpimärkä jotta se siirtäisi pintavaatteisiin kosteutta.
Jätkällä on ollut siis Huskun Typhoon, itsellä vastaava jonseredin versio. Erittäin hyvä takkiosa myös kovalle pakkaselle ja pölylumelle, ei tartu ja sula kiinni asuun. Erittäin harmillista, että valmistus on loppunut, hengittää ja sisäpuolella jonkinlainen kalvorakenne.