Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Paperitehtaita on suljettu käytännössä siksi, että painopapereiden kysyntä laskee rajulla tahdilla. Nyt sellu menee muovin korvikkeeksi tehtävään pahviin ja pehmopapereihin.
Siis suomalainen sellubuumi johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että havumetsien pitkäkuituista sellua tarvitaan kiinan markkinoiden tuotteisiin, lyhytkuituisen kaveriksi. Ja sen jalostamisessa kevyemmäksi pyyhepaperiksi tai aaltopahviksi suomessa ei ole rahdin takia järkevää.
Eikä tuo markkina romahda…pitää muistaa, että kiinassa on 1,4 miljardia asukasta, joiden siirtyminen kaupunkeihin lisääntyy koko ajan. Meidän sellunteko on hyttysen paska merivedessä.
Tuossa aiemmin mainittiin yllättävän matalat tukkiprosentit uudistuksilla. Nyt on tilanne, että uudistusikään ovat tulleet ne metsät, jotka epäonnistuivat aikoinaan istutuksissa. Samalla uudistetaan muutenkin heikkolaatuisia metsiä, joita ennen piti kasvattaa tiettyyn läpimittaan. Tukkiprosentti lähtee nousuun siinä vaiheessa, kun 80-luvun puolivälin pottitaimi-istutukset ja konekylvöt tulee uudistusikään. Myös koivun määrän lisääntyminen aukoilla pienentää tukkiprosenttia, koska koivutukin kertymä on normihakkuilla suht pieni.
Osalla yhtiöistä konekuskeilla on oltava hytin ulkopuolella liikuttaessa kypärä päässä. Joillakin linjanlevennystyömailla lisäksi oltava leukaremmikin kiinni, sähköyhtiön vaatimuksista. Eipä olisi ihme, jos raivaussahakäytössäkin vaadittaisiin…
Njoo. Loppuviimeksi, paljonko on todellista kysyntää laadukkaalle hirsipuulle tai poka-aihiolle? Tönöt tehdään tulevaisuudessa entistä enemmän erilaisista levymateriaaleista ja kertopuupalkeista. Niissä voi pinta näyttää hienolta, sisällä mitä vaan.
Saksalaiset ja esim britit saavat raakatukeista parempaa hintaa viennissä, koska lajittelevat ja hyödyntävät puun järeän osan tarkemmin. Esim skotlannissa saattaa tukkiosan latva olla 11 cm, loppu jää metsään. Tukkiosa sitten apteerataan useisiin laatuihin, yksi arvokkaimmista on aitapaaluaihiot.
Suomen ongelma samoille markkinoille on etäisyys meren takana. Lisäksi meidän olosuhteissa vastaavan järeyden runkojen kasvatus kuin saksassa ei ole järkevää, eikä mahdollista (eri kuusilaatu).
Ja älkääs unohtako japanilassahaa, joka päästelee tavaraa kaukomarkkinoille, suomen maaperällä.
Ja pisteenä iin päällä, ”kartellifirmojen urakkasopimuksista riippumattoman yrittäjän korjaamaa, reellä ja hevoisella.”
Hohhoijaa.
Suhteellisuudentaju on hyvä olla olemassa näistä asioista keskusteltaessa. Samaan aikaan tuskaillaan riistatiheikköjen puuttumisista (sinänsä hyvä asia), mutta samaan aikaan on 100 000 ha hoitamattomia taimikoita, joissa riistatiheikköä riittää vaikka kuinka paljon. Eipä taida Suomesta löytyä valtavia alueita, joihin tälläisiä taimikoita ei osuisi. Poikkeuksena erittäin karut männikkökankaat, joissa lehtipuustoa muutenkin vähän. Sama koskee pesimäaikaisia hakkuita, aika vähän on kuitenkin koko maan pinta-alasta vuotuisen jonkinlaisen käsittelyn alaista.
Siinä vaiheessa voikin tukin nykyhinta olla sahoille sopivalla tasolla, kun tulee kolmen suuren ulkopuolinen ja riittävän suuri kuitupuun käyttäjä. Silloin pienempien sahojen kannattavuutta ei heikennä sivujakeiden ”pakkomyynti” sahausta pakosta harrastaville isoille firmoille. Pikkusahojen tuotteiden voisi kuvitella olevan paremman hintaista, kuin isojen yhtiöiden bulkkisahojen.
No tuota samaa minäkin ihmettelen, mutta koska on kyseessä Ruotsi…siellä saa pikkukoneen metsiinsä, jos on valmis sitä kompensoimaan puun korjuun hinnassa. Eli ei sielläkään pikkukoneilla tehdä talkoita.
Jos ensiharvennus on tehty kapeilla urilla ja pikkukalustolla, kannattaa mahdollisuuksien mukaan mahdollisesti keskiraskaalla varsinaisella metsäkoneella tehtävä kakkosharvennus tehdä poikittaisilla urilla, jos maasto sen sallii.
Jätkä on hyvinkin oikeassa, kun 3-3,5 metrinen ura levennetään 4,5 metriseksi, onkin puuväleistä johtuen ura äkkiä 6 metrinen.
Nyt ruotsissa takovat päätä puuhun oikein huolella. Kaksi konevalmistajaa on esitellyt 2,4 metrin leveyksiset ajokonemallit, ne on toteutettu mallistojen pienimmistä normimalleista, käyttämällä kapeampaa kuormatilaa ja vain 500 mm leveyden rengaskokoa. Niillä pystytään sitten korjaamaan kapeita uria käyttäen puuta, motoina nelipyöräiset pikkumotot (kuten sampo ja vastaava rottne).
Ilmeisesti tarkoitus tehdä vain yksi harvennus uria käyttäen ja väljennys niin väljäksi, ettei uria käytännössä edes tarvita, vaan joka puuvälistä voi puikkia. Se, miten homma todellisuudessa kannattaa, onkin eri juttu.