Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Jätkälle kysymys; Ja metsäalahan ei ole saanut koskaan mitään tukia…eihän…metsätiet, ojitukset, lannoitukset ja kemera kruununa. Ilman niitä ei olis kyllä tälläistä metsäalaa suomessa, eikä oppilaitosverkostoakaan olisi aikoinaan syntynyt. Eli ollaan vaan onnellisia, että meillä on panostettu ja panostetaan.
Energiapuun korjuuseen voi kuka vaan lähteä ja alkaa anomaan tukia. Voi olla vaikka pesunkestävä SKDL-kannattaja tai ituvihreä Kalliosta.
Miksi jatkuvapeitteinen kasvatus ei voisi perustua ihan rehellisesti toimivaan keinolliseen uudistukseen, jolla varmistetaan puuston syntyminen aukkopaikkoihin ja pienaukkoihin? – Siksi, että silloin menetelmän suuri hyöty, eli RAHAN tuleminen on vähäisempää. Yksi mansikka on silloin pois kakusta ja voikin olla vaikeampi kaupata menetelmään tietämättömille ihmisille ”luomuna”.
Ja tuo keinollinen uudistaminen kunnollisilla pottitaimilla muokkaamattomaan onnistuu, kun hakkuun yhteydessä kerätään havut energiaksi, jolloin tukkimiehentäin ja ravinteiden rehevöittävä vaikutus jää pois.
Miksi muuten ei puhuta siitä, että maapohjalla pitää edelleen uuden metsälainkin mukaan olla riittävästi kasvatuskelpoisia runkoja? Täyttääkö 200 kpl/ha kuiturunkoa sen määritelmän. Vai annetaanko armoa, jotta menetelmän kannattajille ei tulisi paha mieli ja sädekehä ei himmenisi…
Tuttava näytti toissapäivänä yhden suljetun facebookryhmän kuvia, kun oli tehty ”peitteinen hakkuu” isännän ohjeiden mukaan. Kaikki väh tukin kokoiset rungot oli poistettu, jätetty kuitukokoiset kuuset, hieskoivut ja pihlajat kasvamaan. Hakatut kohdat vahvan oksamassan peittämiä, pahimmillaan metrin vahvuudelta. Jäävissä kuusissa tyvien kaarnaa rikkoutunut, kun runkoja oli jouduttu vetämään pois tiheiköistä. Olipahan hurjan näköistä ja esimerkki siitä, että menetelmässä on melkoisen paljon kehitettävää.
Mehtäukko: ”Junaratojen merkityksen luulisi korostuvan tulevaisuudessa.Tuleeko siihen tosissaan yksityistä toimijaa VR-tahon lisäksi, on taas lisäpointti, mutta jospa puu alkaisi todellakin huilata.”
http://www.fenniarail.fi/nyt.html
Tuo firma kuljettaa jo tuontipuuta venäjältä ja esim Kemijärven kuljetukset on kyseisellä virmalla. Viis modernia veturia käytössä.
Eikös tää uusi äänekoski ”rikasta” jäteveden mineraalit ja eloperäiset aineet täysin uudella tyylillä? Siellä puhdistamon yhteydessä esiteltiin sitä lannoite- ja polttopellettituotantoa, jota ruokitaan tehtaan jätevesillä ja kiintoaineilla, ja homma on tehtaan ulkopuolista BISNESTÄ. En kyllä aikaisemmin vastaavaa ole nähnyt tai kuullut, Mäntässähän tekivät pekilotehtaalla rehua, niin kauan kuin sellupuoli pyöri.
Tässä ehkä finnpulpin ongelma, onko riittävän hyvää yhteistyökumppania noihin hommiin löytymässä?
Sinänsä finnpulpin rkentaminen ja/tai kemin mg tehtaan uudistuksen päätös ratkaisee, lisääntyykö kilpailu kuitupuusta koko maassa. Nuo kaksi sekoittavat koko maan puuvirrat, äänekoskelle pitää etsiä etelämpää puuta, mikä lisää kilpailua se ja upm kanssa. Plus että ruotsissa käynnistyy isot tehtaat, jolloin vientikin alkaa vetää.
Tukin hintaan vaikuttaa enemmän maailmanmarkkinat ja finpulp, se kun tarjoaa sahoille mahdollisuuden sahata vain laatua, hekin voivat paremmalla katteella laittaa latvat selluksi.
Kyllä, itse korjailen tilusten puustoa osaltaan noiden velvoitehakkuiden jäljiltä, myös torpparijaon aikaisia on vielä sotkemassa asioita. Kitukasvuista kuusta piisaa…joka on syntynyt noiden hakkuiden jäljiltä. Siinä sitä on todellista haastetta, joka on edessä myös JK: jäljiltä väärissä kohteissa.
Yhdelläkin yläharvennuksella voidaan tuhota metsän kasvukunto ”jätemetsäksi”, kun vedetään niin harvaksi, että heinittyminen pääsee vauhtiin ja tuuli korjaa loput. Sukulaisen metsissä näitä on korjailtu, edellisen sukupolven jäljiltä. Suuria alueita kasvaa sekakokoista lehtipuuta (haapaa, pihlajaa ja raitaa), seassa yksittäisiä kuusia kaikissa kokoluokissa. Onneksi on hakelämmitys, vähitellen uudistettu.
Siitä olen antipojan kanssa samaa mieltä, että MH uudistukset ovat lisääntyneet entistä nuoremmissa metsissä, mutta sillä ei ole tämän JK-keskustelun kanssa tekemistä. Se johtuu yltiöpäisestä tulouttamisvaatimuksesta. Eli MH tuloutusvaatimus alemmas tai kokonaan pois budjetista ja määräys käyttää kahden tai kolmen harvennuksen menetelmää(sis yläharvennus ja siemenpuumenetelmän lisääminen) korjaisi tilanteen. Tosin, sen muutoksen vuoksi hakkuut loppuisivat muissa kuin ensiharvennuksissa useiksi vuosiksi. MH on korjannut valtion kassaa aina 90-luvun lamasta asti. Se on samanlainen jäänne kuin ”tilapäinen autoverokin”.
Juur niin.
Omituista on nyt se, että kun ei edes tiedetä riittävän pitkällä tähtäimellä, miten paljon uuden metsälain vapaudet edes vaikuttavat eri käsittelymenetelmien suosioon, ollaankin jo kiristämässä asioita. Aivan kuin olisi paniikki, että seuraavina viitenä vuotena kaikki (junasta näkyvät) metsät olisivat muuttuneet ”hakkuuraiskioiksi”.
Omakohtaisesti olen huomannut, että tosiasiassa todellisista yksityisten metsien hoitotavoista ei olla perillä, monesti ne on hyvinkin ”luomuja” ja nyt virallisesti hyväksyttyjä. Ennen olivat piilossa ja vain pyrokraateimmat MHY valvojat niihin puuttuivat.
Jätkä kirjoitti:”ihan sama pätee noihinkin sahoihin, joiden kaasutinta ei voi säätää. ne ovat ”ihan hyviä”, mutta tarkka kaveri säätää ne paremmaksi.”
Niin…on tullut säädeltyä sahaa sen verran kanssa, että nykyinen hq 550 riittää ihan sellaisena kuin on. Jos se ei riitä, 560 ei paljon painavampi ole ja siinä rivakampi kiihtyvyys…kilpasahaajat sitten erikseen ja näyttävät sielläkin nyt siirtyvän sähkösäätöisiin ja stihlin ruiskusahaan.
Sitten aiheeseen. Sen verran on omissa sahauksissa ollut kokeilunhalua, että tienvarsikohteissa on kovapalateriä kokeiltua. Nehän sopivat KULUTTAVIIN olosuhteisiin, ei missään tapauksessa kivisiin. Edullinen teroitin on ollut jo kauan hankittuna, ostin heräteostoksena jiiri ja käsisirkkelin terien teroitukseen.
Ehdottomasti paras on ollut Strandin versio, jossa on oikeaoppinen rintakulma. Kohtuullinen on myös CMT, mutta hyytyy nopeasti järeämmillä rungoilla. Kumpikaan ei oikein sovellu järeämmille rungoille, purun malli kun on hienompaa ja alkaa tukkia sahausrakoa. Pikkuvesakossa toimii. Ja siihen käyttöön on Stihlillä tiheähampainen kovapalaterä, se vaatii kyllä järeän sahan.
Sitten kannattaa muistaa se, että noilla terillä sahausvastus on selvästi kovempi, eli kulmavaihteeseen kunnon pintapaineen kestävää rasvaa. Valmistajien litkut on tehty korkeille kierroksille ja varmistamaan laakereiden voitelu, tahtoo vaan pintapaineen kesto loppua voimaa vaativilla terillä.
Mulla oli aikoinaan yksi laserterä, se oli tosiaan pehmeää. Muistaakseni sen ideakin oli juuri joustavuus, koska laserleikkaus ”karkaisi” hampaan kuluvan kohdan.