Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
On varmasti ollut parin vuosisadan metsänhoitomenetelmien kehittäminen turhaa, sillä kehityksen tarkoituksena on ollut tutkia mahdollisimman tehokasta PUUAINEKSEN tuottoa eri maapohjilla. Sopiva tiheys on löytynyt sitä kautta, eli nämä 1 600 – 2 500 r/ha tiheydet. Ja aivan sama, mihin se puuaines menee, uuniin vai sellunkeittoon. On kanssa tullut kokeiltua sekä motolla että sahalla ensiharvennusten tekoa, kuvioilta joissa on osa jäänyt hoitamatta…ja kyllä kertymä on hoidetuissa kohdissa ollut aivan eri luokkaa.
Kun liikutellaan 700-1300 kg möykkyä puiden välissä, voi hyvin laskea mikä on sen polttoaineen määrä joka kuluu. Ja kerättäessä 40litraisia tikkuja vs. 80litraista…tupla määrä liikkeitä. Jos lasketaan KOKONAISTEHOKKUUTTA kuution tekemiseen, ei tarvitse olla kovin poppamies päätelläkseen kumpi kannattaa paremmin. Sama tilanne on tullut kevyiden energiakäyttöön ideoitujen materiaalien suhteen, korjuussa menee sama energiamäärä kuin kasasta saadaan irti.Stihl-ohjaimella perusviilaus kotona, ja ehdottomasti 90 asteen kulmassa laippaan sekä kiristetyllä ketjulla. Viilaus ruuvipenkissä, kolme rauhallista vetoa aivan viilanohjaimen päästä päähän. Maastossa pikaviilaukset ilman ohjuria.
Jos ketju on mennyt pahasti kiveen, silloin halpisterottimella reilumpi korjaus, mutta senkin jälkeen ohjuriviilaus, jotta leikkuuhampaasta tulee pyöreä lastua vuoleva.
Kun purupiikki on sopivasti pudotettu, sahaaminen on tosi kevyttä. Saha menee omalla painollaan puuhun. Jos purupiikin vetää liian matalaksi, joutuu joka katkaisulla kannattelemaan sahaa, se syö voimaa käsistä. Normaalisti katkaisussa saa kädet levätä.
Niin.
Aikaisemmin oli kantokäsittelylaitteita, joissa aine levitettiin erillisellä suuttimella kantoon. Eli ei laipan kautta. Tälläisellä laitteistolla voisi ehkä lisätä toisen suuttimen myös sahakotelon vastapuolelle, eli johonkin syöttörullan läheisyyteen. Kahdesta suunnasta tulevalla sumutuksella voitaisiin suunnata sama määrä tarkemmin…
Tuskaisin ajanlisääjä olisi erillinen sumutus kaadon jälkeen, mutta tässä kannattavuussopassa se tuskin on mielekäs, koska kouran liikuttelu tulee rajoittuneemmaksi=aikaa palaa ja tulos heikkenee.
Ja pitkällisesti näitä keskusteluja seuranneena haluaisin tehdä Jees-miehelle kysymyksen; Miksi metsäyhtiöiden omat taimikot raivataan/käsitellään edelleen perinteisellä 2000 taimea hehtaarilla-menetelmällä, jos se on tosi hyvä bisnes jättää 4000 taimea ja tehdä energiapuuharvennus ennen ensiharvennusta?
Ja siellä tosissaan lasketaan ylimääräisen työn määrä ja jopa puhutaan keskuteluissa jopa yhden kunnon harvennuksen kautta tapahtuvaan kiertoon?Oma mielipide on, että ”mahtitarjouksilla” ostetaan yhtiölle samassa tukkipalstoja. Valitettavasti maksaja on joku muu….