Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Aikas fakiiri on se, joka laittaa järeäänkin metsäkärryyn rankaa 10 tonnin kuorman…
Energiapuuhakkuilla vaan nuo ”jatketun lähikuljetuksen” osuudet on yleensä pitempiä, jotta tavaraa saadaan isompiin kasoihin haketettavaksi, juurikin peltojen reunat yms. Näissä hetkellisen ajonopeuden merkitys nousee.
Se ero mikä tulee etenemisessä tr vs metsäkone on runkorakenne. Metsäkoneissa jokaisella akselilla on riittävästi painoa riittävän pidon saamiseksi, samasta syystä myös painotus on tasaisempaa. Pahassa maastossa, kivikot ja kannokot, metsäkone on tunnoton eteniä, maavaraa on riittämiin ja ketteryys samoin.
Lisäksi ajomukavuus kahdeksanpyöräisissä koneissa on ihan eri planeetalla kuin yksittäisakselin päällä heiluvassa tr ohjaamossa.Ja ihan tosissaan hydraulivetoiset metsäkärryt on ”apuvetoisia”, kaikki moottorin voimat ei siirry pyöriin ja lisäksi nopeuden noustessa veto ei pysy mukana. Keskiraskaat koneet etenee täydellä kuormalla, vaikka kaikki pyörät olisi mudan sisässä ja koneesta näkyy vain ohjaamo.
Taannoin jutustelin yhden metsäperävaunukauppiaan kanssa, kertoili että viimeaikoina on mekaanisesti vetävien vaunujen kysynnässä ollut hiukan nousua. Esim energiapuun korjuussa ajomatkat varastolle (mm. tienvarsien/peltojen reunojen puhdistukset) ovat pitkiä, traktorivetoisella vaunulla pääsee kolmeakymppiä ja siten ajo on nopeampaa (kuormatraktorilla ajonopeus hitaalla puolella alle 10kmh).
Energiapuupuolella on mahdollisuuksia pärjätä näistä syistä.Samasta syystä ko. vetävät yhdistelmät tekevät kauppansa keskieuroopassa, ajomatka jatkuu tietä pitkin monessa tapauksessa. Mutta perävaunutkin ovat sitten välimuotoja puhtaan metsävaunun ja kuorma-autotyyppisten välistä.
Mutta kun puhutaan siitä korjuusta, mitä yhtiöden sopimusyrittäjät pääsääntöisesti tekevät, eli aukkojen ja järeämpien harvennusten korjuuta KAIKISSA OLOSUHTEISSA JA KELEISSÄ, on kaikki mittarit kuormatraktoreiden puolella. Vetoteho, kuormakapasiteetti, nostureiden voimat, yms hakkaa maatalousperustaisen 10-0.
Ja sitten pari muuta muuttujaa…
Enää ei valmisteta sellaisia perustraktoreita (ei edes setorit tai pelarukset), joista olisi edullista muokata kuormatraktori. Valtraankin on otettava metsäohjaamo ja muut hilppeet, perään mekaanisesti vetävä vaunu, hinta on lähellä parivuotiaan kevyen kuormatraktorin hintaa.Sitten kun puhutaan hakkuukoneista, on ainoa kohde traktoriperustaiselle nuo edellä mainitut energiapuukohteet, ja silloinkin mahdollisimman yksikertaisella ja kevyellä hakkuupäällä.
Paketin hinnaksi tullee jotain 180 000 eeroo, joka on varsinaisiin harvestereihin verrattuna aika vähän, varsinaisten uusien hinnat 250 000 luokkaa pienemmästä päästä.
Traktorialustaisen yksi etu on siirrot, ne menee ajamalla, eli sopii kuljettaja-yrittäjälle joka toimii ilman kuskeja.”Joka arkiaamu sinne raivuulle tulee mentyä. Tuossa viiden jälkeen kun menee ja klo 11 maissa lopettelee niin paarmoista ja hyttysistä vielä selviää. Mutta se nyt on tullut huomattua ettei ainakaan raivuun kannalta tuo kantojen nosto ole ollut mikään fiksu ratkaisu. Olen perkaillu vajaa 10 h aukkoja joista kannot on nostettu niin ainakin kosteimmilla kohdilla koivuvitelikkö on armoton. Se menee ihan kuin ”heinän” niitoksi. Puolihehtaaria on kovassa päivän saldona. Nyt ainakin sen olen huomannut että ensi vuodeksi pitää perkaustaksaa tarkistaa ylöspäin. Onkohan moni pohtinut sitä kuinka hyvä bisnes tuo kannonnosto tosiaan on lisääntyneen raivuun takia ?”
Kannonnostoalueelle ei saa jättää jättöpuiksi yhtäkään koivua, muutoin on metsurimotokuskin kuvailema tilanne aikaansaatu. Viimekesänä tehtiin sukulaisen kannonnostoalueelle varhaisperkaus, alue osittain uudistettu luontaisesti männylle ja osin istutettu kuuselle…ei suurta ongelmaa vitelikosta.
Sinänsä kannonnostolla saa erittäin hyvän koivikon aikaiseksi, jättämällä rauduskoivuja sopivasti alueelle. Lukumäärää tulee niin paljon, ettei hirvetkään syö kaikkea.
Sen verran on hieskoivun kasvatusta tullut kokeiltua viimeisen 30 vuoden aikana, että sitä jää vain täytepuuksi havupuutaimistoon ja viimeisetkin lähtevät kakkosharvennuksessa klapiksi. Tukiksi on lähes toivoton kasvattaa, juuri sopivan järeytymisen kohdalla alkaa latvat kuolemaan ja kasvu hyytymään…
Jos on kohta, mihin ei muuta synny, silloin saa hieskoivua jäädä – odottamaan alle syntyvää mahdollista kuusentaimikkoa.On tutkittua, että lehtipuut sietävät aivan erilailla saasteita kuin ikivihreät havupuut, eli selittää mahdollisesti Harjavallan kuusien onkelmat.
2000-luvun alun kuusentaimikossa näkyvät edelleen havukasat, nimenomaan vatukoista. Etenkin niissä nurkkakohdissa, jossa hakkuukone on joutunut kaatamaan kahdesta suunnasta enemmän runkoja samaan kohtaan. Se ei ole niinkään lannoitusvaikutuksesta, vaan siitä että paksu oksakasa varjostaa kuin heinäkasa, vattu sitkeänä kasvina tunkee sen läpi.
Ihan vinkkinä, kun hakkuukone tulee uudistusalalle hakkaamaan, kannattaa pyytää kainosti että kuski ei avaa hakkuupäätä heti latvakatkaisun jälkeen…vaan siirtää latvan ja oksakasan hieman sivuun. Näin oksista ei tule järjetöntä kasaa yhteen kohtaan ja muodostamaan vatukkoa.
-olen sen verran hakkuukoneella aikoinaan hakannut, että tiedän sen onnistuvan ilman ihmeellisiä kuvioita ja vauhtia tappamatta-
Katkonnan tarkkuuden merkitys jää tulevaisuudessa vain tukkiosalle. Ja taloteollisuus on suuri käyttäjä, joka taasen määrittää uudet mitat nykyisille jalkamittojen perinnöille.Hiokkeen teko kuusesta vähenee, eli määrämittaisen kuitupuun osuus pienee selkeästi, samalla myös tuoreusvaatimus lievenee…ja energiakattilaan menee kaikki mustuneetkin pöllit.
Nyt eletään murrosta koko alan suuntautumisessa, toivottavasti vain politikot eivät tee lisää ääliömäisiä kotimaista raaka-ainetta hylkivää politiikkaa…
Homma muuttuu siten, että metsänomistaja myy puutavaran (joko pystyyyn tai pinolla tai terminaaliin toimitettuna) puunvälittäjälle, joka jakaa sen omiin kohteisiinsa. Aika harvalla on sellaisia metsäomiaisuuksia, joiden tuotolla käydään suoraa kauppaa metsäyhtiön kanssa. Homma muuttuu samanlaiseksi kuin maatalouspuolella, viljaa myydään parhaiten tarjoavalle ja tavarasta maksetaan laadun mukaan.
Tämä järjestemä muuten on laatupuuta kasvattavalle edullinen, osaava välittäjä maksaa laadusta paremmin, koska tietää sille hinnakkaan ostajan.
Tosiasia on se, että metsäpuolella tulee väkisin suuri mullistus, suurten yhtiöiden vallan vähentyessä.Eli mentäisiin keskieuroopan malliin…
Joka tulevaisuudessa tarkoittaa sitä, että yhtiöitä ei kiinnosta kuin heidän omat tavaralajit (sahatukit/tietyntyyppinen laadukas sellupuu), tulivat ne mistä vaan. Ja jotka voidaan ostaa naapurimaista, suomalaiselta välittäjältä tai muulta vastaavalta.
Muu puuaines sitten myydään muille toimijoille (erikoistukit, energiapuu, klapiraaka-aine)
Voip olla että nyt vähitellen avautuu kunnolla muillekin kuin MHY:lle mahdollisuus alkaa toimittamaan puuta tehtaille…kustannustehokkaasti vuosisopimuksilla, koska kilpailun rajoittamisen vuoksi eivät yhtiöt voi suosia omia ulkoistettuja osastojaan.
Puulle löytyy parhaat (hinnakkaimmat) kohteet ja yritykset voivat perustaa suuria terminaaleja vaikkapa vanhoille ratapihoille, kuljetukset hoitaisi jokin yksityinen ratapuolen toimija, joustavasti… Ja metsänomistaja voisi myydä puuta myös tälläiseen terminaaliin toimitettuna.