Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
”Viimeksi on pyydetty. Ei ole tarvinnut tupata. Olen yleensä ihmisten kanssa ikäni toimeen tullut. Eristäytyykö suorittava asiakkailta jotka maksavat hänenkin tilinsä noin välillisesti? ”
Niin, ohjaamoon voidaan pyytää mukaan kuulemaan maanomistajan mielipiteitä, mutta oikeutta päästä sinne ei ole.
Metsänomistaja keskustelee hakkuuseen liittyvissä asioissa metsäyhtiön edustajan kanssa, ei yhtiön alihankkijana toimivan yrittäjän työntekijän kanssa…ja tämä pätee kaikilla aloilla, ei maanrakennustyömaalle kaivurin hyttiinkään tunge tiehallinnon pääjohtaja.
Siksi toisekseen, jos ”aloitteleva” kuljettaja on työskentelemässä, varmasti tulee kolhuja puihin ja vääriä puuvalintoja jos joku on hengittämässä niskaan tai seuraamassa koko ajan… Ko. työ vaatii melkoisen keskittymisen, vaikka saattaa sivullisesta näyttää rennolta radion kuuntelulta.
Kun koneen ohjaamossa istuu 8 tunnin päivän tehokkaasti työskennellen, on melkoisen hyytynyt olo, etenkin harvennuksella hakattaessa.
Ruotsissa aikoinaan tutkivat, että kuljettajan tehollinen työskentely heikkenee 6 tunnin jälkeen. Suositus olisi tehdä keskellä työvuoroa hetki muuta työtä, kuten työmaasuunnittelua, tms. Mutta Suomessa on totuttu tekemään töitä niska limassa ja hammasta purren…lisäksi metsäkonepuolella on tällä hetkellä lievää ylitarjontaa kalustosta=hinnat kannattavuuden rajoilla.Mitäs Jees tuumaisi, jos työmaalla on työskentelemässä koneyrittäjä ja kuljettajat, jotka ei osaa lainkaan suomea? Tätä on nimittäin tulossa, vapaassa kilpailussa saavat kaikki eurooppalaiset yritykset tehdä sopimuksia, metsäyhtiön korjuuyritys voi olla saksasta tai tsekeistä.
Itsellä on jonssiversion typhonin takki, harmittaa ettei tullut hankittua sen housuja aikoinaan. Valmistus on jo loppunut….hiukan liian lämmin kesäsadeleille, syksyisin toimiva takki.
On muuten hyvä takki koville pakkasille pöllylumikelin hakkuille, takin pinta pysyy kylmänä ja liukkaana, estäen lumen sulamisen ja tarttumisen.
Tässä sitä olisi kehityksen paikka vaatevalmistajille…
Puolihaalari hengittävämateriaalisilla erittäin levellä olkaimilla, lahkeiden etupuolella kosteudenpitävä kangas, takapuoli hengittävää.
Täysin hengittävässä takissa pikakiinnitteinen ”hihallinen sadeviitta”, jolle on kuljetustasku takin pitkässä selkäliepeessä.
Vasemmassa hihassa älypuhelimen kokoinen tasku.
Lahkeiden suissa kunnolliset remmikiristimet, joilla saa lahkeet saa tiukasti kiinni maihareiden varsien päälle, eivät nouse risukossa ylös.
Vetoketjullinen korkea viila/työkalutasku housujen vasempaan lahkeeseenTarjous oli 6 eeroo kuutiolle.
Se mikä tässä hymyilyttää, on todennäköinen hinta ilman kemeraa ja hieman järeämmäksi ihan kelpo ensiharvennukseksi kasvatettuna. HInta olisi todennäköisesti luokkaa 15 – 17 eeroo.
Tämä todistaa, että kemera on käytännössä pieniläpimittaista puuta kasvattavien/energiantuottajien piilotuki, ei nuorten metsien tuottavuuden/kunnostusten tuki, joksi se aikoinaan luotiin.
Sitten sellainen juttu. Kun tehdään ”kemerakelpoisuushakkuu”, syntyvät samalla ajourat. Jos sitten tehdään seuraava harvennus perinteisenä ensiharvennuksena, on kertymä pienempi. Jos taas hakataan kemerakoossa normia harvemmaksi, oksikkuus lisääntyy.
Nyt ilmeisesti on tarkoitus hyvin kehittyneistä luontaisestikin uudistuneista taimikoista niitä ”pahoja oksikkaita istutuspuita”.
Aina on tilaa Jees-miehen kaltaisille omien polkujensa kulkijoille ja heidän kauttaan on syntynyt uusia toimivia tapoja.
Hämeessä…
Niin, energiapuu pisneksenä….
Kaveri kysyi tarjousta omasta kemerakelpoisesta kesäkorjuukelpoisesta tienvarressa olevasta 5 ha palstasta, kasvatettu perinteisellä tyylillä (runkokeskikoko kohdallaan). Tarvittava osa kuviosta raivattu. Sijainti kohtuuetäisyydellä useampaa voimalaitosta, tarjoaja yksi kolmesta suuresta.
Arvakkaas kuutiohinta, kun kemera jää isännälle, kuvio siis perinteisen ensiharvennuskoon alarajalla runkokooltaan?
Oh Yes kirjoitti;
”Kyllä siellä muutakin sentään kasvaa kuin pajua siellä aukolla yleensä. Kun pinta rikotaan muokkauksella sinne tulee lähes kaikkia puulajeja”Jep, JOS MUOKATAAN. Mutta kun ei tehdä kunnon muokkauksia. Lähistöllä kaksi kuviota, joissa kuusikon hakkuun jälkeen ei ole tehty mitään, vaikka ovat aivan ison tien varressa, ei ole ketään (edes hakuttuja MHY-ihmisiä) kiinnostanut.
Ja mikä on ollut tulos?
Helevetillinen pihlajametsä, joka on peittänyt kaiken alleen. Nopean lähtökasvun jälkeen kasvu on hyytynyt, kuten pihlajalle käy perus kivennäismailla. Ei taatusti ole tuottavaa, sillä laatu ei ole mitään erikoistukkia…Omilla palstoilla sekametsä kohtuullisella koivusekoituksella on perustana, mutta koivu on täytepuu havupuiden seassa. Puhtaat koivikot (mitä lumituhoilta jää pystyyn) on rauduskoivua. Koivut lähtevät kaikki viimeisessä väljennyksessä (3 harvennusta) klapiaihioksi, niiden tilalle muodostuneisiin aukkopaikkoihin muodostuu kuusitaimikkoa, joka uudistusvaiheessa mukavasti tekee uudesta taimikosta vaihtelevaa. Lisäksi toimivat metsän seassa lintujen suojapaikkoina.
Aikuisten oikeesti, päästömääräykset on kaikkien eduksi. Vaikka politiikot niistä päättävätkin…
Vaikka suomessa haikaillaan muutamien vanhempien tehtaiden perään, on ilmansaasteiden vähentyminen näkynyt eräillä paikoilla, joissa oli todella rankat rikkipäästöt 80-luvun alussa.
Vanhat riisselimersut ja juuttuvakurkkuisilla kaasareilla varustetut volvot enää savuta teillä, kaupungeissa ilma on katupölyä lukuunottamatta varsin siedettävää.Vaikkakin sitten kiinat sun muut maat (toistaiseksi) eivät ole täysillä mukana. Jossain vaiheessa sielläkin ympäristöliike ottaa enemmän otetta, silloin ovat kovassa paikassa kun pitää alkaa tekemään samoja päätöksiä kuin mekin tehdään nyt. Siellä vaan on sakkia potenssiin X muutaman vuoden päästä.
Jos me pääsisimme lähes omavaraiseksi energian suhteen, se olisi todella hieno asia ihan kansantalouden vuoksi. Kaikki raha mikä valuu ulkomaille, on ”huonoo pisnestä”.
Mutta aiheeseen, huolestuttavaa on se taimikoiden uuden hoitamattomuuden lisääntyminen, tätä en sano ”vanhan kansan yhden puulajin vuoksi”, vaan siksi että järeämmässä mitassa paremmin tuottavat puulajit jäävät jälkoihin hoitamattomissa taimikoissa. Pajukot kasvaa hetken rivakasti, sitten kaatuvat maahan ja muuttuvat korjuukelvottomiksi ryteiköiksi. Kyllä energiapuukasvatukseenkin tarvitaan ohjeistusta, ei siis vanhakantaista käskytystä.
Puun polttamista ohjaa yleinen energian hinta, ei politiikka.
Onneksi meillä suomalaisilla on metsiä, joissa kasvaa lähes kaikkea mahdollista energiatuotantoon sopivaa puuta. Ollaan tavallaan kuin norjalaiset, joiden öljy tosin jossain vaiheessa loppuu…
Jees kirjoitti:
”Metsänvartijan mielestä suokin siis on hyvää puuntuotantoaluetta. Kertoo jo paljon vartiotornin kunnosta.”Itse olen jo harventantamassa toista kierrosta 50luvulla ojitettua suoaluetta, kasvaa paraslaatuisinta mänty/kuusitukkia mitä alueella on. Kasvu ei juurikaan jää kangasmaista. Alueet olivat aikoinaan lähes puuttomia, nyt tukkimetsiä!
Pohjattomat rämeet on eri juttu, niissä paras tuotto on laadukkailla hitaasti kasvaneilla tuvitukeilla ja lakalla(hilla). Näitäkin kuvioita on, tulevaisuuden metsälakien avulla niitä aletaan uudistamaan keräilytaloudella jatkuvan kasvatuksen menetelmillä. Eli yhden tukin rungot lähtevät ja loput jää kasvamaan tukkikokoon.Soiden ojituksista ja niiden vaikutuksista on paljon porua, monesti unohtuu kuinka paljon puusta kasvaa niillä alueilla. Yksi tärkeä asia mikä ojituksista on ollut etua jopa suojelumielessä, on kangasmaiden soistumisen estäminen. Tiiviismaaperäisillä alueilla kun suot tahtoo kiivetä mäkeä pitkin ja sammal valtaa alueita. Omilla alueilla kangasmaiden soistuminen on heikentänyt varpukasvien pärjäämistä.