Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Kaada muutama parhaimmista taimista ja laske kannosta vuosirenkaat…voit yllättyä.
Jos on pituutta vaikka 2 metriä ja ikää 40 vuotta, on taimien tulevaisuus epäilyttävä ylispuiden poiston jälkeen. Joissain tapauksissa voi myös taimikko olla jo lahoa, jos ovat edellisen hakkuun yhteydessä olleet jo olemassa ja vaurioituneet hakkuussa.
On ollut yllättävää kun on taimikonhoidossa kaatanut yksittäisiä jo uudistusvaiheessa paikalla olleita taimia, moni 10 senttinen kuusi ollut pönttölahoa täynnä.Ja tuossa tilanteessa ensin alustaimikon raivaus, vuosi siitä uudistushakkuu motolla, kaatuvat isot kuuset murskaavat raivaustähteen silpuksi. Tämän jälkeen kääntömätästys ja jees-jees, koivikkoa tilalle.
Aurinkoenergiakin on uusiutumatonta energiaa. Sillä sammuu toikin tähti taivaalta jossain vaiheessa.
Juuri toissapäivänä raivurilla käsittelin vastaavassa tilanteessa vajaa kymmenen vuotta sitten luontaisesti (epäonnistuneesti ilman muokkausta) uudistettua pientä alle hehtaarin kuviota. Niissä kohdissa missä ei ollut edes koivua syntynyt, istutettiin 5 vuotta sitten kuusia. Nyt koivikko on 8-10 metristä, kuusentaimet parimetrisiä. Kasvatustyyliksi tulee kaksivaiheinen kasvatus, kuusien määrä vastaa suurinpiirtein harvaa tukkipuuasentoa, eli puuväli on n. 10-15 m.
Koivua kasvatetaan klapiaihioksi ja aina kuusen läheisyydestä poistetaan kasvua häiritsevät koivut. Se on helppoa, alueen reunoilla kulkevat ajoreitit jo valmiina. Jos lähellä ei ole kuusta ja paikalla on rauduskoivu, ne karsitaan ja kasvatetaan tyvekkäiksi laatutyviksi.
Alueen reunojen ajoreittien reunoille on vielä istutettu lehtikuusia, jotka karsitaan vaiheittain 8 metriin asti, näin tulee kaksi kokolailla oksatonta tyvitukkia. Alueen seassa on myös viivotinsuoria pihlajia ja raitoja, jotka myös karsitaan ja kasvatetaan erikoispuuksi.…yhtä tälläistä kuviota jaksaa hieroa…
Eiköhän se ole ihan realismia, että raskaampi hakkuutyö on koneiden hommaa…kyllä hangessa kahlaaminen ja rankojen vetäminen on niin raskasta hommaa, että jo työhyvinvoinnin vuoksi sitä tekee vain harrastuspohjalta. Lisänä on sitten vielä manuhakatun ajon kalliimpi hinta, sekin vähentää miestyön kannattavuutta.
Taimikonhoidossa ja muissa raivuutehtävissä ihmisen ketteryys on vaikeampi korvata. Osa voidaan tehdä koneellisesti, mutta maastot estävät suuressa mitassa koneellisen raivuun. Istutuksesta suuri osa tulee tulevaisuudessa olemaan koneellista, sillä kone käy kuitenkin mätästämässä alueen, samalla se tuuppaa taimetkin maahan. Viimeisimmät kehitysaskeleet ovat olleet lupaavia, Risutecin koneella saa todella ison määrän taimia yhdellä latauksella. Vielä kun kasvatuskennosta siirto koneeseen nopeutuu…sekin on ilmeisesti työn alla.
Tänään aamulla heräsin kun pihaan kaarsi auto ja kaksi kaveria alkoivat päryyttää raivurilla pihapiirin lähellä kulkevan sähkökaapelin linjaa…kun kävin hieman ihmettelemässä, tuli tervehdys selkeellä vironkielellä.
Ilmahuuhtelulla varustetut sahat ovat säätöjen suhteen todella kranttuja. Huskut on suunniteltu himpun kireämpiviritteisiksi ja säätöjen osuus korostuu entisestään…Siksi hatunnosto stiilille, että on tuonut käytännössä kaikkiin suomen markkinoiden ammattisahoihin sähkösäädön, joka korjaa ongelmaa. Nythän myös 261 muuttuu mtroniciksi.
Muokkausjälkeen syntynyt itseharventuva risukkokin on parempi lähtökohta kuin heinittynyt kunttainen ja puuton alue, jossa ei viihdy kuin uneliaat hirvet.
Tuo on totta, että metsän kostein paikka on kallion reuna, jeessin mainitsemasta valumasta johtuen. Sen ovat konemiehet monesti havainneet, kesällä suolla ajaminen toppaa yleensä kankaan reunaan…
Jos metsittyminen halutaan varmistaa, lakiin pitäisi määrätä pakollinen muokkaus. Vaikka sitten kevyesti äestämällä, jättöpuut ja reunametsät aina siementävät sen verran, että varmasti syntyy uutta metsää kunttaisempaankin kulmaan.
Joissain tapauksissa jopa luonnollista tapaa lähellä, eli metsäpalon seurausta.Köh, nyt on melkoisia laskeumia jossainpäin jos koivu kasvaa lähes kalliollakin.
Jep, perikuntien osuus lisääntyy, se nimenomaan pirstaloi metsänomistuksen vaikka tilat olisivatkin yhtenäisiä. Tämä ei näy tilastoissa joita lueskellaan…
– jos joku perikunnan osakkaista pistää hantiin/ei ymmärrä metsien tilaa, kaikki hommat seisoo. Sitten on jo tilanteita, joissa perikunnan osuuksia omistaa perikunta, pahimmillaan on kolme perikuntaa peräkkäin. Se kankeuttaa toimintaa, kun kaikkeen pitäisi olla jokaiselta jäseneltä lupa. Kysele siinä sitten 18 ihmiseltä lupia taimikonhoitoon.
Pitäisi olla laki, jolla määrättäisiin tietyn ajan kuluessa perikunnan pakollinen muutaminen esimerkiksi yhteismetsiksi tai yhtymiksi, ne tekisivät toiminnasta järjesteytyneempää ja selkeämpää.