Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Koneellinen taimikonhoito on vaikeaa saada kannattavaksi, suhteessa manuaalityöhön. Usewood on käyttökelpoinen monissa erikoiskohteissa, kuten linjaraivauksissa ja viheralueiden hoidossa. Kitkijä toimii kannonnostoalueilla, joissa rankka vesakko on ongelma ja kannot eivät haittaa. Niissä alusta on tasaisempi ja maastokelpoisuus koneilla riittää. Taimikonhoidossa kun on erittäin rajoitettut ajolinjat taimien vuoksi.
Normaalissakin taimikossa on niin paljon kantoa ja kiveä, sekä navero-ojaa, että aikalailla epäilyyttää Usewoodin liikkuvuus. Sitten vielä näkyvyys miehenkorkuisessa horsmikoissa ja vatukoissa…Niin, alkuperäiseen aiheeseen liittyen, kuusisahatavara on kuitenkin varsin yleiskäyttöinen materiaali rakentamisessa. Eli eiköhän tukkivaiheessa sille kohdetta löydy.
Mitä tulee haapaan, olisi hyvä miettiä siitä hirsirakennusten tekoa, pohjoisamerikan malliin. Haavan hyvä ominaisuus hirsikäytössä on varsin tasavahva vähäoksainen runko, sekä auringossa mainiosti harmaantuva pinta. Vetäminen on tietenkin ongelma, mutta eiköhän sekin ole jollain tavalla ratkaistu. Ei muuta kuin harjavaltaan hirsiverstas pystyyn ; )
Espoolainen kirjoitti:”No ongelmat jatkuu tässä. Seosta tosiaan käännettiin rikkaammalle ja saha pelasikin kuin unelma tankin loppuun. Tankkasin moottorin ja sitten alkoi taas saha uupumaan.”
Kuullostaa vaarallisen tutulta, oma raivuri teki samaa.Sai ilmaa primerpumpulta, eli tyhjäksi sahatun tankillisen jälkeen ei jaksanut lähteä imemään polttoainetta. Vastaan on tullut hieman liian suurta pensaletkua uusissakin sahoissa, päästää salakavalasti ilmaa liitoksista.
Kuinkas moni muistaa mitä KEMERA tosissaan tarkoittaa?
Ja siitä ollaan kaukana, jos sen verukkeella mitä tahansa toimenpiteitä SIIRRETÄÄN ETEENPÄIN.
No, jaetaanhan niitä kehitysrahoja teollisuudessakin parhaiten pärjääville yrityksille, jotka ei tukea välttämättä tarvisi…
Meillä samanaikaisesti runsastuneiden karhuhavaintojen kanssa ovat hirvien tuhot omilla plantaaseilla selkeästi vähentyneet…
Ainoat kärsijät ovat olleet sitten ampiaiset, eilen törmäsin tuoreesti silputtuun kuusenkantopesään parin viikon takaisella perkauskohteella, syyllinen oli ollut melkoisen suurikyntinen ja voimakas.
Pihlajissa ei ole juurikaan marjoja, joten luminen talvi tulossa. Mikä taas tarkoittaa talvella matalapainetta, eikä kovia pakkasia kuin hetkellisesti.
Maa on nyt niin kuivaa, ettei se ime nopeasti vettä, joten routaa ei tule paljon teihin. Suot taasen jäätyvät kohtuullisen hyvin, sillä sulattavaa vettä ei ole paljon.
Se kiristinhihna on maiharimallin kenkien kanssa mainio, lahkeen suun saa kiristettyä varren päälle tiukkaan. Näin risut ei nosta puntteja, eikä lumit tunge sisälle talvella. Myös ojaanputoamisessa auttavat, remmit kiristettynä noilla extremeillä voi pudota pikaisesti sääriään myöden veteen, eikä jalat kastu. Tuli viimeviikolla kokeiltua…
No, oletko halkaissut pakoputkea ja katsonut ettei se tosissaan ole tukossa?
Niin, olematta puolesta tai vastaan…
Mikä olisi ollut vaihtoehto, jättää harsintahakkuiden jäljiltä metsät vajaatuottoisiksi?
Kasvaa joo, mutta kasvu hidastuu lopussa rajusti.
On meilläkin isoja hieskoivuja, muttei kasvatusmetsissä vaan erikoisemmissa kohteissa, kuten peltojen reunoissa ja ”puistoalueilla”
Mutta rinnakkaisena puuna havupuiden seassa ja loppuvaiheen vauhdissa pysyy rauduskoivu. Hies rysähtää hirveään vauhtiin avarammassa taimikkovaiheessa ja hiipuu loppuvaiheessa kuin Nokian kännykkämyynti.