Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Ei siinä auta vaikka olisi miten tolkun mies, jos tuotos pyörii negatiiviseen suuntaan. Pienten runkojen tekokustannus on jotakuinkin 2x energiapuun hankintahinta. Vähäinen määrä niitä menee järeiden seassa, mutta jos pääsääntöisesti lähtevän puuston koko on 30 – 40 litraa, ollaan järjettömyyden ja järkevyyden rajoilla?
Nyt eilen oli jo ämpäristöministeriltä lehdessä kommentti ”kivihiilen kauhistuttavan halvasta hinnasta”, prkl vaan pikkasen myöhään on siellä konttorilla herätty?
Kriitikko kirjoitti;
”…yrittäjä lopetti ”luudasten” hakkuun kannattamattomana jo alkukesällä. ”Eikä ole varmasti ainoa tänävuonna lopettanut energiapuun korjaaja. Konkurssejakin tullut ja muutoin terveitä yrityksiä on lopettanut ”hyvien kelien aikana”, sillä tuottavuus ja kannattavuus on pudonnut niin rajusti. Tais olla viimeisimmän koneyrittäjien seurannan mukaan keskimääräinen tulos koneurakoinnissa 1,2 %.
Ja tämä on todella huolestuttavaa, sillä siinä vaiheessa kun energiapuun kannattavuus nousee (kyllä, kivihiilen hintakin nousee joskus) on koko varsin toimivaksi saatu energiankorjuuketju ajettu käytännössä alas.
Kunnollinen siimapää ja sinne sisälle stihlin 3,5 millin mustaa neliösiimaa. Menee pienet vesatkin rapisten samalla.
Tuuli ei ole ongelma noilla paikoilla, reilummalla siemenpuumäärällä tulee varmemmin täystiheä taimikko.
Ja korjuu tulevaisuudessa hankintana, saa apteerattua todella tarkkaan lyhytlatvaiset rungot. Noiden mäntyjen kasvu oikein räjähtää tuossa tilanteessa ja jo viidessä vuodessa tulee paksuutta lisää mukavasti, myös sinne tukin latvaosiin. Samalla kuituosuus lähes katoaa.
Harmi kun olisi aikaa, lähialueilla todella paljon 90luvulla tehtyjä suuria äestyksen yhteydessä tehtyjä konekylvöalueita, nyt näkyisi kuinka ovat lähteneet liikkeelle…silloin menetelmän etuihin uskottiin erittäin vahvasti, sittemmin homma loppunut ja istutus palannut takaisin. Juuri katselin männyn istutusalaa, joka suoraan sanoen on turhauttavan näköistä. Kivennäismaalle tehtyihin korkeiden kuiviene ”tornien” nokkaan istutettu minitaimia. Vieressä puolen metrin monttu, johon torni taatusti hiljalleen kallistuu, keinutuolin jalkaa tulee. Lisäksi omasta kokemuksesta ne montut eivät katoa, vaan haittaavat vuosikymmeniä.
Kun viimetalveksi oli tulossa kova käpysato (kuten taas tänävuonnakin), päätin pariin pieneen kaistalehakkuuseen kokeilla kuusen luontaista uudistusta, reunametsän siementämänä. Paikat soistuneen kankaan reunaa, sammalta vain ohuelti.
Eli syksyllä, siinä vaiheessa kun koivut olivat jo siemenet päästäneet menemään, kaivukoneella nelipiikkisellä kuokkakauhalla sammaleet pois siten, että kynnet muokkasivat kivennäismaan pehmeäksi.
Nyt olen kesän seurannut sirkkataimien tuloa ja niitä on kertynyt todella paljon. Koska tänä talvena tulee uusi sato, luulisi taimettuvan.
Niihin kohtiin, joihin ei kuusia synny, tullee luontaista mäntyä. Ja jos jää aukkoja, täydennän lehtikuusilla ne kuusentaimien päästyä riittävästi edelle.
Mutta, kyllä istutustaimien liikkeellelähtö on aivan eri luokkaa.
Tänätalvena tarkoitus tehdä männyn siemenpuuasentoja, eräänlaisella kaksivaihehakkuulla. Alat 50/50 kuusta ja mäntyä, männyn maata. Tänätalvena hakataan kuuset ja ensikesänä laikutetaan jääneiden mäntyjen alunen. Saavat muutaman vuoden lihoa sitä arvokkainta tyvitukkia. Nämäkin alueet ovat kaistaleita, joissa tulevaisuudessa männyt saa kaadettua alueen reunametsän sekaan ja taimet säilyvät.
Laitumet ja kuusikko ei sovi samaan lauseeseen.
Juuret vaurioituvat tallauksista kesäaikaan, jolloin laho leviää pahiten.-92 olin ajamassa palstaa, jossa lehmät olivat laiduntaneet, kuusikon ensiharvennuksesta 60% meni hakkeeksi. Tyvilahoa oli pahimmillaan aivan latvarankaan asti. Voi vain kuvitella paljonko lopuista on lahoa.
Oman kotitilan pihaa ympäröivät kuviot ovat vanhoista hakamaista muodostuneita ja entisillä laidunkohdilla kasvaa nyt männiköt. Vanhoissa ilmakuvissa on alueilla selvinneet susipuumännyt siementäneet laidunnuksen jälkeen metsän, sekaan syntynyt muutamia kuusia. Susipuut poistettiin 80-luvun puolivälissä, sen jälkeen kuitukokoinen männikkö riehaantui kasvamaan, kahdesti harvennettu ja nyt ovat solakoita 3 tukin puita. Koska alueet on tarkoitus pitää maisemasyistä metsäisinä, nyt niitä on reunoista vähitellen muutettu harventamalla ja muokkaamalla, uudistus vähitellen maisemaa katkaisevaksi kuusikoksi.
Leevi kirjoitti; ”Ja nämä alle jääneet ovat 100-litraisia riukuja, tuovat lukumäärää, eivät juuri lisää kuutioita.”
Jep. Ne pikkutikut ei alla tee muuta kuin kuivuu ja kituu.
Niiden poisto antaa valtapuustolle lisävirtaa ja kaikki ravinteet tulevat hyötykäyttöön.Tollainen kohdehan on hankintahakkaajalle selkeä ja nopea rapsuteltava, alaharvennuksena kaikki paksuuden mukaan pois, pienet aukot avaavat tilaa ilman vaihtumiselle maanpinnassa, keväällä kasvu lähtee nopeammin liikkeelle. Korpikuusikothan on niitä, jotka viimeisenä sulavat roudasta, kuuset pitävät maan vähälumisena ja pakkanen menee syvälle. Itse keväällä harvensin koneella samanlaista tapausta, vielä toukokuun lopulla oli varjoisimmat paikat kohmeessa, viereinen alaharvennettu kuusikko tuuppas jo kasvainta.
Pahinta on se, että tehdään yläharvennus ja aletaan ”kasvattamaan” niitä väli -ja alakerroksen puita, neulasmäärä ei jaksa käynnistämään ripeämpää kasvua ja puut vaan kituu. Näitä tapauksia näkee valitettavan useasti.
Niin, ennenvanhaan pystymitta-aikaan lähtevän puu leimattiin yhdellä väritäplällä/veistolla kuitupuurungoissa ja kahdella tukkirungoissa.
Kuitunauhoissa kaksi punaista oli raja, oranssi ajoura (todella huonosti näkyvä männiköissä), kaksi nauhaa risteyksiin. Kepitetyissä kasoissa punainen oli mänty, sininen kuusi ja koivu keltainen. Tukin merkkikepissä kaksi nauhaa.
Fluorisoiva punainen maalirengas on omakohtaisesti parhaiten näkyvä lähtevän puun merkki, näkyy ohjaamoon valoissa hyvin. Sininen on turhan tumma. Itse merkkailin juuri tänään kävelylenkillä maalilla näkemiäni vikarunkoja tulevaisuuden omilla hakkuilla, latvavikaisen kuusen näkee vasta kauempaa. Kun heti nähdessään suhauttaa renkulan, niin hakkuuvaiheessa näkee varmasti mikä runko lähtee vikojen vuoksi.
En kyllä menisi ojia perkailemaan tuossa vaiheessa, tulee enemmän tuhoa juuristoille kuin hyötyä…
Jos nyt harventaa mäntyjä ja koivuja suosien, 15 päästä kaikki muutoin murin, paitsi muutama mänty(ei koivuja!) täydennyssiementäjiksi. Silloin ojat auki ja välialueille erittäin matala navero-ojitus mättäiden saamiseksi. Istutus kuuselle ja männyt täydentävät luontaisesti kuusikon sekaan jälkikasvuista ja siten hoikaksi muodostuvaa laatupuuta.
2. ja harvennus mäntyä ja koivua (jos raudusta) suosien. Hyötyvät nopeammin valon lisääntymisestä. Samalla valoa pääsee lämmittämään maata.