Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Käynnistimen voiteluhuollon laistaminen on se vika, mikä eniten ketuttaa maastossa…etenkin vanhemmissa ruotsalaissahoissa kun metalliset käpälät jäätyy jumiin tai pidemmän säilytyksen jälkeen jäävät irtiasentoon…. Siinä sitten kannonnokassa alat rassaamaan näpit jäässä.
Yleisesti nykysahat on todella helppoja ylläpidettäviä, putsarit ei tukkiinnu kovin nopeasti.
Skorpionin ainoa äkkinäisesti ajateltu ongelma on kokoluokka, parhaimmillaan lienee väljennyksissä ja keskikokorunkojenkokoisissa aukoissa. Eli ensiharvennukselle liian kallis (melkein 2x kalliimpi kuin harvennuksille suunnatut koneet) ja järeimmille aukoille pitäisi olla H7 koura, jolla taas nosturi jää kymmenmetriseksi ja harvennusten teko hidastuu.
Koskahan saisi aikaiseksi käydä katsomassa MH:n taimikoita, jotka synnytettiin konekylvöllä 90luvun puolivälissä…nyt ainakin onnistuminen pitäisi hyvin näkyä. Maastot vaihtelivat kaikenmahdollisen kangasmaaston väleillä…
Tehokkuuden suhteen tuo on erittäin hyvä menetelmä, äestys on nopeaa ja nykyisin jos hakkuutähteet on kerätty, jälkikin varmasti heti silmään istuvaa. Aikoinaan oksaisimmilla kohteillä melkoisia risupötköjä ja sammalta paljon kasaantui. Lahoaa onneksi melkoisen nopeasti.
Nähtyäni taannoin esittelyssä ei ollut kovin pomppukiikun oloinen, tossa koneessahan äly hoitaa jatkuvaa vakautusta.
Todella jännä ötökkä.
Aikaisemmin ketjussa joku ihmetteli kuusen käpymäärää ja nyt alkuviikosta hakkuita aloitellessa oli pakko todeta toisen varsin hyvän käpyvuoden tulleen. Käpyjä katsellessa olivat hyvän oloisia.
Ainakin viimevuoden muokkausten taimettumisen epäonnistumista ei tarvitse pelätä, kahden vuoden siemensadolla.
Ei nyt varmasti puhuta ”tasamittaisesta” 3 ja 5 metrisestä kuidusta…
Kärryn täyttäminen on pienempi onkelma, mutta vetoauton painon saaminen tasasuhtaiseksi (turvalliseksi) on ongelma viisimetrisellä tavaralla. Jossain suunnitellaan kuidun katkontaa 5,5 tai peräti 6 metriseksi, vaihtoehtona max 3 metrinen, joita menisi kolme nippua veturiin. Pidennettyjen mittojen ongelma on vihreen kuskin mainitsema latvoihin jäävän osuuden lyhyys, eli kuitenkin suurin osa kuidusta on lyhyttä, noin kolmemetrinen taasen on tiiviimpää.
Koneyrittäjät ja energiapuun hakettajat kiroavat varmasti kolmoseen siirtymisen, hidastaa hommia melkoisesti.
Sinänsä käytettäessä kolmemetristä katkonnalla saa kanssa tarkasti talteen kuituosan. Yleisesti pituudet sellupuulla (hioke on eri juttu) ovat 2,7 – 3,3 metriä. 5,4 kuituosasta tulee kaksi lyhyttä, 6,6 kaksi pitkää, 8,1 tulee kolme lyhyttä ja 9,9 tulee kolme pitkää. Näin itse apteeraan kuidut, koska latvarankaa tulee muutenkin aivan riittämiin. Karsinnassa koko runko kerralla putkeen ja palatessa pätkintä sopiviin mittoihin. Niille jotka hihittelevät tälläistä apteerausta, tidoksi että jokainen ranka suurentaa pinoa.
Ongelmallisimpia kolmosen teossa ovat yhden rangan rungot ja mäntytukkirungot, eli kuituosan ollessa 3,3 – 5,4 metrin väliltä…Gla:n mainitsema kone on oman käsitykseni mukaan ensimmäisiä harvestereita ison veden takaa… Pinomäki hyödynsi ideaa omassa koneessaan ja teki siihen notkeamman pyöräalustan. Keltainen runkoja pystyasennossa liikutteleva Livab muistuttaa suuresti Lokomon aikoinaan suurella tohinalla kehittämiä harvesterimalleja.
Kyllä meno on muuttunut melkoisesti ja pohjoismaalaisia on kiittäminen tavaralajimenetelmän kehittämisestä, muutoin täälläkin juräisivät isot juontokoneet ja jälki olisi melkoisen rajua.
Ketjujen pito metsässä perustuu vain vähältä osin ketjun nastoihin. Tosiasiassa sopivan avoin ketjukuvio puree lumeen ja maahan parhaiten ja tarjoaa jatkuvaa pitoa. Nastoista voi olla apua liukkaiden juurenniskojen kohdilla, jossa pelkkä rengas on todella avuton.
Jos pärjää ilman ketjuja, silloin traktorissa on reilusti painoa tai sitten maastot on tasaisia. Vyörenkaatkin on pitävät, mutta myös erittäin vaurioherkät. Yhtenä syksynä kokeilin ajaa alkutalven ilman ketjuja, ensimmäiset persmäet loivassa kärrytien mäessä ja kärryn lähes kaatuminen ojaan riitti. Myös metsässä yksi kanto kuorma päällä saattoi pysäyttää menon. Omassa nelikossa on kaikissa pyörissä kunnon ketjut talven.
Ketjullinen rengas muutoin kantaakin paremmin, alla oleva pehmeä maa ei pursua alta pois.
Aloittajan kysymykseen kommenttia;
Samanlainen kohde omilla mailla pidemmän ajan takaa. Vanhat kytöpellot, joihin viljelyn lopettamisen jälkeen (70luvun alku) syntyi osittainen männyntaimikko. Osa alueista jäi taimettumatta.
80luvun lopulla kokeiltiin täydentää perään ehtivällä rauduskoivulla, lopputuloksena 200 taimesta n. 3 kunnollista runkoa.
90luvun puolivälissä taimettumattomat alueet naveromätästin ja niihin syntyi hyvin luontaista kuusta. Kuuset selviytyneet osittain,mutta kituen.
Lopputuloksena aukkopaikat on vain hyväksyttävä, nyt niistä on muodostunut hirvien laitumia ja makuupaikkoja. Yllättäin tästäpä onkin etua, sijaitsevat eri puolella tilaa kuin taimikot, jotka ovat saaneet olla varsin rauhassa.Eli kannattaa paikoin hyväksyä tälläiset aukkopaikat, niiden metsittäminen voi olla kallista ja turhaa. Sitten kun muu metsä varttuu, tälläiset aukot toimivat luonnon omina ”hengähdyspaikkoina”.
Mäntyhän on se puulaji, jonka laatua pyritään parantamaan ”tiheikkökasvatuksella”: Ja ainoa järkevä kilpailuttajapuu on sille kuusi, kasvaa taimikkovaiheessa luontaisesti syntyneenä hiukan perässä. Riittää kun tyvitukkiosuus männyllä kilpailutetaan hieno-oksaiseksi, kuusi on oivallinen apuri siihen. Ja näin itse toimin aina kun mahdollista, varhaisperkauksessa jätän kaiken havupuun kilpailemaan keskenään, männyt ottavat yleensä yliotteen ja varsinaisessa taimikonhoidossa 5-8 metrin pituudessa sitten karsiintuneesta puustosta valitaan männyn laatuyksilöt kasvamaan, samalla voidaan kuusta kasvattaa tiheämpinä ryppäinä aukkoisissa kohdissa ensiharvennukseen kuitupuuksi. Tälläisen ryppään seassa voi olla sitten yksi koivu, joka jää ensiharvennuksen jälkeen kasvamaan. Ja nämä tiheiköt toimivat myös luontopuskina, niissä viihtyvät hyvin kaikki pikkulinnut ja jäniksetkin saavat piilopaikkoja.
Aina ei kaikki mene kuin strömsöössä, joten silloin sitten katsotaan muita vaihtoehtoja.
Kuusi apupuuna antaa yhden lisäavun ensiharvennuksessa, siitä tulee kunnollisesti oksamattoa ensiharvennukselle suojaamaan juuristoa ja maaperää.