Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Koivu on ollut pääsääntöisesti vaneritavaraa ja sen kilpailukyky katosi samalla juuri Koukun mainitsemaan aikaan, sattumalta itänaapuri sai silloin vanerinsa vetämään markkinoille.Ja siellä raaka-ainetta piisaa.
Tosissaan koivikoita on tulossa melkoinen rypäs tukki-ikään parinkymmenen vuoden kuluttua, toivottavasti silloin maassa on edes yksi sorvi hyödyntämässä satoa. Sitten kun se sato on korjattu, alkaakin kuusikoiden valtava tukin pusku markkinoille.
Suomalainen metsänhoito elää aina hiukan väärällä vuosikymmenellä, suurelta osin liian mustavalkoisten viljelypäätösten teon vuoksi. Ensin viljeltiin liikaa mäntyä, sitten tuli hetkeksi lehtipuun istutukset (osaltaan peltojen metsitysten/Lohjan tehtaan haapatarpeen varmistamisen vuoksi) ja sitten alkoi tummanvihreä kuusen tuuppaaminen joka paikkaan.
Aattelepa sitä näkökohtaa, että sahatavaraa vievät yhtiöt tuskin haluavat KILPAILIJOILLEEN kertoa millä hinnalla ovat kauppoja saaneet…siinä äkkiä hyökätään kilpailijoiden apajille hintoja polkemaan. Tullin tilastot lienevät ainoat mahdollisuudet seurata hintatasoa, mutta sekään ei kerro kaikkea. Joku yhtiö on saattanut saada erikoismittoihin perustuvan suuren kaupan juuri kyseiselle vuodelle ja se sotkee hinnat – ylös tai alaspäin.
Puun myynnissä on hiukan sama tilanne, meidän puuta myyvien pitää olla valveutuneita ja seurata keskusteluja hinnoista, niistä voi sitten ottaa pohjaa ostomiehen kanssa keskusteluihin. Itse kuukausi sitten tekemässäni kaupassa hyödynsin yhtä kuiskuttelutietoa ja sain yhden merkittävän hintaa nostavan tekijän mukaan. Eri hankintakauppaan yhden palstoihin hyvin sopivan erikoislaadun mukaan, kuutiohinta pomppas niiden osalta mukavasti.
Yksi suuri pelastus Suomen metsille on ollut vanhojen paljon rikkipäästöjä aiheuttaineiden sellutehtaiden lakkauttaminen, sekä polttoaineista rikin kieltäminen.
6100 dolmari on 3,4 kW tehoinen.
Mistähän noita feromonipyydyksiä saa Suomessa?
Saksassahan niitä käytetään paljon ja pinoihinkin on torjunta-ainekäsiteltyjä peittoja.Ja lepän etuna on sen typpeä maahan sitova vaikutus. Vaikka sitten kuusien istutusvaiheessa puskisikin lepän kantovesaa, se samalla lannoittaa kuusten kasvua. Tuttavan peltokuusikko tuuppaa hienoa kasvua matalien leppien avustuksella, lepät kahdesti harvennetun kuusikon aukkopaikoissa puskina, eivätkä kiduta kuusia.
Leppä on muutenkin helppoa raivattavaa ja vähentää muun vesakon kasvua.
Entäs sitten pikainen kasvatus vaikka tervaleppää tai harmaaleppää, sellainen 15-20 vuotta ja sitten jälleen kuuselle?
Hyvä suora leppä kelvannee hyvin savusaunakäyttöön tai peruspilkkeeksi.JK voisi olla myös ratkaisu ”rajatapaus-rantametsien” hoitoon.
Ettei aina jätettäisi järvenrantoihin tuulelle altista sekalaista seurakuntaa, vaan hakkuilla voitaisiin ottaa osa puustosta pois ja maisema luontaisemman näköiseksi ja paremmin ympäristöön sulautuvaksi…on koomista, että joillakin MH alueilla lammet ja järvet erottuvat maisemasta pystyynkuolleiden kuusien riveistä.
Jos rannoilta poistettaisiin happamoittavat kuuset, suosien mäntyjä, tuloksena olisi todella luonnonkauniita rantamänniköitä. Ja niistä järeämpiä yksilöitä poistamalla maiseman tila vakiintuisi.Mutta kun meillä on musta-valkoinen ympäristönsuojelu, eli totalitäärinen joulutortun muotoinen hallintotapa.
Tiedätkö miksi Biowatti nosti tulostaan?
JK:sta nyt puhuttaessa unohtuu monesti, että JK metsää ei synnytetä hetkessä ”paperilla”. Vaan metsää on vähitellen siirrettävä JK malliin, se tapahtuu ensivaiheessa ”erittäin pienaukoilla” taimiaineksen muodostamisella metsään. Jostain hoitamattomasta metsästä ”pikavauhdilla” muodostetussa metsässä nuo tuulelle alttiin rungot ovat liian heikkoja. JK metsässä nekin ovat normimetsää tukevampia, sillä avaruutta on enemmän.
Vasta kun tosissaan metsässä on kaikkien kehitysluokkien runkoja sopivassa suhteessa, voidaan katsoa miten JK toimii kyseisellä kohteella.
Oikeastaan JK metsiä on ollut jo kauan, nimittäin monissa kaupunkien lähiömetsissä, joissa on poistettu vain sairaita yksilöitä ja taimikon on annettu nousta tilalle. Metsässä vaan ideana on poistaa terveitä riittävän järeitä runkoja, Saksassahan tätä menetelmää on käytetty. Mutta siellä esim kuusitukin lahoon suhtaudutaan lauhkeammin…vasta nyt ovat alkaneet kiinnostua korjuun aiheuttamasta lahoamisesta. Josta me olemme keskustelleet jo 70-luvulta.