Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Ylispuuksi muodostuneiden koivujen poisto on tarkka juttu. Ja lisääntyvän valon määrä voi pistää kuuset juromaan tai peräti kuivumaan.
Pakkasella kuuset kärsivät pahasti oksien katkeamisista kaatovaiheessa, lumettomaan aikaan koivujen haarat ja paksut oksat raapivat kuusien juuria.
Yksi parhaista hetkistä koneelliselle ylispuukoivujen korjuulle on kevättalven ensimmäiset suojakelit, omasta mielestäni.Ja koivujen poisto kuusikosta on parempi ratkaisu, kuin tehdä tukkikokoisesta koivu-kuusi sekametsästä koivikko…sellaista ihailen aina ohikulkumatkalla maapaikkaan. Kahden tukin kasvavat kuuset kaadettiin, jäljelle jätettiin kuitukoon kuusia ja tukkikokoisia koivuja – joista suurin osa hieskoivua. Lopputuloksena on latvoistaan kuivuva ja kituva venkura koivikko, kaupan päälle hiukan kalliokkoisella VT-pohjalla. Varmasti omistajalla oli tarkoitus kasvattaa koivuista valtavia ja kalliita viilutukkeja, käytännössä kasvu on tyrehtynyt ja männyn maapohja kasvaa klapiainetta.
Kauppias totesi 543 myyvän aika hyvin, paremmin kuin 346 aikoinaan markkinoille tullessaan…Suomessa pienempien msahojen suhteessa suuremmat, esim tilhen 200 myi täällä suhteessa paremmin kuin muualla, saksassa se oli yläkahvallinen timpurisaha.
Jos moottorisahan hinnasta ottaa välikäsien katteet pois, loppuviimeksi sahojen valmistus ei kannata jonkun Suomen tai pohjoismaiden markkinoiden varassa…
Hyvä esimerkki on huskun uusi 543, se on japanilaisen tytäryhtiön (?) tekemä saha, kyseisen kokoluokan kysyntä ei ilmeisesti ole mahdollistanut nollasta täysin uuden sahan tekemistä ruotsin pajalla.
Stiilillä malliston ikä on ollut väh 4 vuotta, ennen suurempia muutoksia. Nyt sahavalmistajilla ollut sama probleema kuin työkonevalmistajilla, eli päästömääräysten kiristyminen, koko mallisto on pitänyt pistää uusiksi…on todennäköistä, että nykyiset mallit ovat pitkään valmistuksessa, jotta niiden tuotekehityskustannus saadaan takaisin. Uuden sahamallin kehitys maastotesteineen taitaa viedä 3-4 vuotta.
Juurikin näin, nyt on halavalla korjatut ja jonkilaisen kinttupolun varrella olleet alueet ”käsitelty”. Puuta kyllä piisaa.
Nyt karjalassa tapahtuu sama kuin sodan jälkeen, tuhoutuneet ja oman onnensa nojaan jätetyt metsät puskevat kaikkea mahdollista.
Suomen koivua käyttävä teollisuus saa sitten 40 vuoden päästä alkaa taas tuomaan halpaa raaka-ainetta…”Kusessa ollaan sanoi huskin ostaja”
Niin, välilyönnin paikalla tai kirjaimen poistamisella muuttuu asia oleellisesti…
Kyyneleistäkin tulee näin helposti kyyn eleitä.
(poistakaa välilyönnit linkistä)
Tuossa hiukan osviittaa, millä tahdilla kouran pitää liikkua joukkokäsittelyä käytettäessä. Siinä ei paljon haaveilla ja ylimääräisiä liikkeitä tehdä.
Mistäs muuten tiedetään mikä sahamerkki on myydyin?
Kauppiaat voivat kertoa ihan mitä vaan, tilastointia ei taida olla, kun ei ole rekisteröintipakkoakaan…
Mielenkiintoista, kerros miten kuski napsi yläkautta useamman rungon kerrallaan?
Jos aluskasvillisuus on 3-4 metristä, melkoista kuikuilua on tarttua runkoihin korkealta ja pudottaa hakkuupää tyvelle. Lisäksi melkoinen riski teloa hakkuupään letkutusta, tyvellä olevat karahkat kun tekee pahaa jälkeä.
Mulla ekat havainnot kirjanpainajista tältä vuodelta, viimetalven harvennuskuusikosta (ensiharvennus myöhästyneenä) löytyi kaksi runkoa, jotka olivat syksyn aikana tyvistä kuoriutuneet ja latvat vielä vihreitä. Toiset rungot löytyivät toissatalven lumituhokohteelta, jonne oli jäänyt pari keskeltä katkennutta runkoa piiloon.
Ensi keväänä tarkoitus viedä feromonipyydykset kantojen kohdalle ja ristiä kädet. Pölkyt ovat keskellä peltoa karkolla ja pilkotaan heti keväällä klapeiksi mahdollisimman kauas kuusikoista…Näkemäraivauksen ideoinnissa unohdettiin yksi varsin tärkeä sananmukainen näkökulma. Se, että ei riitä että näkee hakkuupään asettumisen puuhun kaatovaiheessa, vaan pitää myös nähdä ylipäätänsä se hakkuupääkin kun sitä kuljetetaan rungolle.
Kun matkaa on 10-11 metriä ja lunta/vettä oksilla, aika kierosilmäinen saa olla nähdäkseen rungon tyvelle.