Itse harvennnan nykyisin monin paikoin apuharvennettuja metsiä. 80luvulla alueille avattiin traktorille kapeat urat ja kerättiin vain kuolevia yksilöitä ja polttopuurankaa.90luvun lopulla alettiin varsinaiset harvennukset. Kaikki metsät ovat syntyneet luontaisesti, osa suolle 50-luvun ojitusten jälkeen ja kangasmaille väljennettyjen tukkimetsien suojassa.

Varsinaisessa harvennuksessa kertymät ovat olleet varsin hyviä, mutta puuston riukuuntuminen on liiallista, vihreä osa päässyt liian pieneksi. Mäntyjen laatu ok, mutta kasvu monin paikoin ei. Niissä satunnaisissa kuvioissa, jotka harvennettiin kerralla, järeytyminen aivan eri luokkaa.
Koivut rääkänneet kuusia, jonka vuoksi kasvu heikkoa, eikä heikoimmissa kohdissa ole kuuset lähteneet nousuun. Koivut hieskoivuja, jotka saamastaan tilasta huolimatta ovat lihoneet vain pienen hetken harvennuksen jälkeen.

Vertailukohtana on pari pientä kuviota, jotka on 70luvun lopulla uudistettu tavanomaisella tyylillä, istuttamalla mäntyä ja tekemällä yksi perkaus+taimikonhoito+ennakkoraivuu. Ensiharvennus tehtiin 10-v myöhästyneenä 2010, riukuuntumisesta johtuen varsin varovaisesti. Järeyskehitys on jo pilalla, männyistä tulee tikkumaisia, jolloin järeää tyvitukkia ei tule. Vihreä osa ei anna riittävästi voimaa koko rungon tasaiseen vahvenemiseen.

Piensahaus on vähentynyt samassa tahdissa kuin pientalojen rakentaminen on muuttunut talopakettien kokoamiseksi.
Tuttu sahuri totesi sahanneensa viimeksi”suoran tavaran omakotitaloon” viimeksi puut 2006.

Ja nyt tuo CE-hyväksyntäpakko monimutkaisti osaltaan homman, jo aiemminkin on runkotavara pitänyt olla lujuusluokiteltua. Ja CE-hyväksyntävaatimus laajenee koko ajan, käsittääkseni myös esimerkiksi murskeet ja soratkin pitää olla tulevaisuuden suunnitelmien mukaan hyväksyttyä ”laatukamaa”.

Jep, moton ketju lähtee lujaa…sahauksen alussa ja lopussa saattaa vinkaista 60 m/s nopeuteen (3x kovempaa kuin parhaat moottorisahat) ja siinä vaiheessa ketjun katketessa vetolenkin kappale on erittäin vaarallinen.

Tästäkin syystä kannattaa olla varuillaan työmaakäynneillä ja välttää liikkumista koneen etupuolella. Se ketjunkappale on tappava vielä pitkällä matkalla.

Ja Suomessa on muistettava, että bensan koostumus vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ihan tarkoituksella (Nesteen tietoa)
Talvibensa höyrystyy helpommin kun kesäbensa. Eli talvella ostettu kiehahtaa kesällä liian helpoisti ja vastaavasti kesällä ostettu ei höyrysty kunnolla talvikelillä. Alkylaattibensan ongelma on ”kankeus” ja siitä joissakin pienkoneissa tulee sytytksen kanssa ongelmaa, pieni loraus 98E5 sekaan antaa riittävän potkun.

Näistä eroista on itsellä aivan riittävästi kokemuksia ihan viime viikonlopulta, pojan mopo ei lähtenyt kesällisellä bensalla käyntiin, uutta Aspenia tankkiin ja alkoi tapahtumaan. Tuttu pienkonekorjaaja totesi keväällä tulevan oven täydeltä ruohonleikkureita korjaukseen, suurimpaan osaan riittää bensatankin tyhjennys ja tuoreen ruuan laittaminen. Osassa tapauksia on vielä tankattu ensin edelliskesän bensalla, jotta varmasti on kipinäherkkyys kateissa.

Onko talvisarja paikallaan ja se lämpöaukko avattu väliseinästä?
Aukko on hiukan piilossa siellä kaasutintilan seinässä, painetaan varovasti ruuvarilla irti, sahan mukana tulee kumitulppa kesäkäyttöä varten. Aukko ohjaa lämmintä myös kaasuvaijerille.

Lisäys; niin, ja jos saha on ollut tähän asti vain kesäkäytössä voi olla ettei ole oppinut keliä…eli sahaa lämpimällä sahalla kaasuliipaisin pohjassa jotain runkoa halki, vasta rajummassa rasituksessa hakee kelisäädöt. Jos on vain sahattu kevyttä sahuuta puolikaasulla, ei ole ”hengästynyt” tarpeeksi.