Se on totta, että sähkösäätöiset kuluttavat enemmän. Ja se johtuu siitä, että niiden seoksia ei voi säätää aivan siihen liian laihan rajoille. Mutta, epäilen esimerkiksi tilhen 460 ja 490 olevan todella pitkäikäisiä moottoriltaan, oikeilla seoksilla sahattaessa laakeroinnit ja sylinterit kestää pitkään…jos niillä pystyy sahaamaan pitempään, silloin kuitataan polttoaineen kulutusero. Sahat kuitenkin maksaa melkein tonnin?

Joh, kyllä 80luvun lopulla kauhisteltiin kun vaikkapa Sierraan tuli oikein katalysaattori, pirun keksinnöksi sitä ja ruiskutusjärjestelmiä kirottiin. Pienkoneet on kyllä ottaneet melkoisen harppauksen näillä säätöjärjestelmillä…kun kerran pääsin kokeilemaan esimerkiksi HQ 560:ä, oli kyllä melkoinen ero muihin sahoihin…sen tyyppinen moottori kun tulee (jossain vaiheessa varmasti) huskun raivureihin, jo vain alkaa tapahtumaan kahta kauheemmin. Raivureissa valitettavasti vaan kulmavaihteet on jääneet jälkeen kehityksessä, niiden kestokyky on ohitettu, se mikä kesti 345ssä 200 millin terällä, ei kestä välttämättä 545 ja 225 terällä. Esimerkiksi tilhen 490 rikkoo ihan väännöllään kulman laakeroinnin. Kattelin yhdessä näyttelyssä echon järeää trimmeriä, ovat vähentäneet kulmavaihteen pyörimisvastusta 15% erilaisella hammaskulmalla ja viisilaakerisella rakenteella…

Joo, mutta kun metsäkoneyrityksissä monesti työntekijät ovat itsensä työnjohtajia, kukaan muu ei ehdi avittamaan. Aika harvassa on sen tason/varallisuuden yritykset, joissa on selkeä työnjohtaja.
Pääsääntöisesti kuitenkin puhutaan 3-6 koneen yrityksistä, joissa kulut on vedetty minimiin.
Noissa isoissa, kymmenien koneiden yrityksissä on asiat toisin ja laveteillekin on omat kuskinsa.

No, jokatapauksessa se on selvää, että aloituksen mukaisesti kalustoa on riittämiin tulevaisuuden tarpeisiin maakunnissa. Ja kaikkien osapuolien kannalta parasta on, että kuskeilla ja koneilla on tasaisesti töitä ja puuta ostetaan tasaisesti metsänomistajilta. Mutta kun suhdanteet ja poliittiset päätökset määrää mitä ja milloin tapahtuu. Siihen on aika hankala kannonnokasta huutelemalla vaikuttaa.

Jaahans, suorittava on kanssa aloitellut Jokerilla…

Kun loma-ajat huomioiden ajetaan mahdollisimman kovalla käyttöasteella, silloin on ajettu 4800 tuntia vuoteen koneen mittariin, suomessakin.
Mutta edellyttää talvisin kolmivuorotyötä ja kohtuu suuria työmaakokonaisuuksia. Kuuntelin joku aika sitten suomen suurimman metsäkoneyrityksen (joka tosissaan toimii tehokkaasti) johtajan mietteitä kaluston käyttöasteen korottamisen ongelmista. Pahin on kuviokokojen pieneminen ja siirtojen määrän lisääntyminen, se syö tehokkuutta paljon. Toinen ongelma on kausiluonteisuus, edelleen kesäaikana ei voida työskennellä täystehoisesti. Suurimmaksi syyksi totesi sahojen kesäseisokit, ne kun on pakko kerran vuoteen huoltaa, joka tarkoittaa kokolailla koko koneiston purkamista ja esimerkiksi laakeroimista. Eli vaikka koneet saataisiin pyörimään muuten, tehtaat eivät ota puuta vastaan ja se vanhenisi teiden varsiin. Eikä energiapuun korjuukaan työllistäisi kaikkea kalustoa.

Niin, omana konekuskiaikana tuli tehtyä tuota 9-12 tunnin työvuoroa, siihen päälle sitten 30-110 kilometrin yksisuuntainen työmatka..ei paljon muulle elämälle jäänyt virtaa. Ja sain kaikki prosentit ja kulukorvauksetkin (nykyisin jo työaikamääräykset estävät noita pitkiä työputkia). Silti aikansa kutakin ja muilta aloilta löytyi töitä. Vain satunnaisesti nykyisin koneen sarviin.

Se on sanottava, että jos 8 tuntia istuu moton sarvissa, jo 6 tunnin kohdalla alkaa virheet ja kolhut lisääntymään, eli metsänomistajille paras kuski on 8 tunnin vuoroja ajava ja virkeä kuski.

Niin, ja tosissaan on tulossa sellaiset koneiden mittalaiteominaisuudet (standardi) jolloin koneiden mittalaitteisiin tehdyt karttaohjelmat ja apteerausohjelmat toimivat kaikissa koneissa, eli periaatteessa olisi mahdollista tehdä vuorotahtiin palstoja eri puunhankintaorganisaatioille. Eli ongelma ei silloin ole koneet, vaan metsäyhtiöiden silmitön kilpailu.