Jees; ”Niinhän sitä voi kunhan lukee vain ja siihenhän ei kirjoja nykyisellään tarvita. Paljon tuoreempaa ja aikaansa paremmin sopivaa tietoa löytyy aivan tältä samalta aparaatilta. Myös ajankohtaislehtitietokin usein mielenkiintoisempaa ja tuoreempaa. Pipertävälle tietysti sopii vanhat sodanjälkeisetkin kun ei sillä rintamalla ajatukset juuri uudistu tai kehity.”

Olet oikeassa, mutta on ajoittain syytä miettiä miksi aiemmin on toimittu toisin. Joskus voisi sanoa, että kannattaa kuunnella kokeneempia, sillai oppimismielessä.
Suomessa on vaan aika hurja tilanne muihin maihin verrattuna, me ollaan koko Euroopassa eniten oltu sitoutuneena metsien osuuteen kansantuotteessa. Ja siksi alan tutkimus on ollut todella intensiivistä. Ylilyöntejä on tullut, niistä on opittu. Tällä hetkellä meillä kaikilla metsänomistajilla on paljon mahdollisuuksia toteuttaa omia fantasioitamme, mutta myös hyödyntää valtion tuella kehitettyjä kasvatusmenetelmiä. Mutta jos valittaa siitä, ettei oma ratkaisu ole tuottanut hyvää tulosta, on katsottava peiliin ensin. Vasta sen jälkeen syyttää ulkopuolisia.
Olen muutamaan otteeseen itsekin kironnut tekemisiäni ja maksanut niistä hintaa. Mutta, voin todeta nykyisten omien plantaasien olevan aikaisempaa paremmassa kunnossa, puusto voi kohtuulisen hyvin. Viimeisten vuosien vuotuiset hakkuut ovat olleet 5m3 hehtaaria kohden, ja puustoa riittää tulevillekin sukupolville.

Jees; Kuinka monta puuta olet kasvattanut alikasvoksesta ensiharvennuskokoon?

Omilla tiluksilla on edellisen sukupolven jäljiltä yksi kuvio, jossa harva valtapuusto on syntynyt tälläisellä tyylillä. Ihan ok runkoja osaltaan, mutta koska ovat reilusti muita suurempia, pääsääntöisesti muu puusto on jäänyt niiden varjoon. Vaikka muu puusto (mäntyä ja lehtipuuta) harvennettu kasvatusasentoon, ei niiden kasvu ole ollut kovin suurta. Varsinaisen ensiharvennuksen kohdalla (10 vuotta sitten) kertymä oli todella surkea. Jos alue olisi aikoinaan istutettu täystiheäksi, tämän alikasvoksen hyödyntämisen sijaan, olisi ensiharvennuksessa saatu arvioni mukaan tuplatuotto. Lisäksi olisi jäänyt tiheämpi valtapuusto, nyt käytännössä väljennys jää väliin.
Se, paljonko noista kuusista on lahoja, selviää vasta aukkovaiheessa.

Itse aiheesta…ilman mitään uskonnollista vakaumusta.

Kokeilimme ”salaa” jatkuvan kasvatuksen toimivuutta eräällä kuviolla, MT kuusikossa. Siellä oli parisenkymmentä ylisuuren tukin kokoluokkaa lähestyvää runkoa, tasaisesti ympäri kuviota. Ne poistettiin keräilynä yhden kaupan yhteyteen, kuviolle jäi tasakokoinen sekametsä, kolmen tukin soukkaa puustoa.

No, niihin ”esi-jk” -aukkoihin ei ole 17 vuodessa noussut mitään taimiainesta, valoa on piisannut sopivasti. Se on itselle todistanut, ettei menetelmä ole kovin toimiva, etenkin jos syntyviä aukkoja ei muokata. Ja muokkaus lisää kustannuksia, sekä muun puuston juuriston vaurioitumista=lahoa. Ainoat kohteet, missä 80-luvulta alkaneen työurani aikana olen nähnyt onnistuneita taimettumisia, ovat olleet 70-luvun myrskyissä syntyneet suikale-aukot, mutta ne ovat olleet enemmänkin kaistale/pienaukkohakkuita. Ja puusto ollut lehtipuuvaltaista.

Koko ajan ja pääsääntöisesti esitellään kuusikoiden jk:ta.Mielestäni ja vahinkokokemuksina jk toimii kohtuudella karumpien maiden männiköissä, jyrkkä ehkä sille. Eli Lapissa varmasti toimivin, myös maisemallisesti.

Kovapalaterässä leikkuutehoa heikentää se, että pala on aina suoralla leikkurintauksella. Eli vuolevasti kaarevaa teräosaa ei ole…vie voimaa ja tekee purusta hienoa. Ei haittaa pikkuvesakossa, mutta paksummilla rungoilla vie voimaa. Vain varhaisperkaukseen.

Itsellä tarkoitus uudistaa tällä tavoin rämemänniköitä hankintahakkuuna. Eli järeämmästä päästä runkoja poistaen, kun ajaessa poistettavien runkojen kohdalta puutavarakuormaimella pöyhäisee muutamasta kohdasta turpeet esiin, luonto hoitaa uudet taimet niihin kohtiin. Peitteisyys säilyy ja hilla kasvaa myös jk:na.