Itsellä hiukan samanlaiset olosuhteet kuin Timpalla, tilojen järeimmät metsät syntyneet 1920-luvun alkupuolen määrämittahakkuiden jälkeen (valtion metsistä erotettuja tiloja). Paljon tiheäsyistä kuusta, jonka kasvu on hyytynyt parin tukin koossa. Ensiharvennettu 70-luvulla ja väljennys tehtiin 2000.

Maapohjasta ei ole kiinni, niissä kuvioissa joissa on uudistettu kuuselle ja istutettu, kasvu todella hyvää. Koska en pidä suurista yhtenäisistä uudistusaloista, näitä kuvioita uudistetaan portaittain, eli huonoimmat kuviot edellä ja taimikon sulkiessa maiseman, otetaan seuraava paikka käsittelyyn.

Eli periaatteessa ko. kuusikot ovat niitä jatkuvan kasvatuksen tyyppisesti syntyneitä, metsistä joista on otettu järeimmät puut pois.

On hienoa, että jatkuva kasvatusta pohditaan näissä keskusteluissa, mutta kuten Taneli on kertonut, olisi laajamittainen JK paluuta harsinnan aikoihin. On kaunis idea, että kasvatetaan ja korjataan vain järeytyneitä runkoja. Mutta se onnistuu vain harvoissa paikoissa.

Koivun maata kuivattavan vaikutuksen havupuiden taimien kasvuun näkee uudistusaloilla, joihin on jätetty koivuja jättöpuiksi. Niiden ympärillä (halk.n. 10m) havupuun taimien kasvu on hidasta, karummilla kohdilla suorastaan mahdotonta…kun tuollaisia koivuja on kokeeksi poistanut, pienetkin taimet ovat virkistyneet hetkessä.
Pienet koivut eivät niin paljon haiduta, mutta yhden tukin kokoiset ovat melkoisia imureita.

Mikä on JK metsikön runkoluku, onko se lähempänä väljennyshakkuun edeltävää runkomäärää?
Sehän periaatteessa pitäisi olla muuttumaton (+/- 100r tarkkuudella), jos vain järeitä runkoja poistetaan.

Ja sitten yksi näkökulma; Puuston kehityksessä ensimmäiseen harvennusvaiheeseen kehittymiseen tapahtuu jaksollisessa kasvatuksessa n.30-40 vuotta ja sen jälkeen harvennuksia tehdään 15 vuoden välein.
No, siis JK:ssa pitäisi pystyä jatkuvasti tekemään puiden poistoja 15 vuoden välein, mutta nuoremmasta päästä runkojen järeytyminen tapahtuu vasta 30-40 vuotiaina. Ja näitäkin runkoja on poistettava, sillä muotoin jokaisen järeän poistetun rungon kohdalla kasvatetaan vain yhtä uutta runkoa. Ja suuren kuusen tai koivun kasvutilaan syntynyt runko kehittyy yksinään melkoisen huonolaatuiseksi, etenkin jos se on sekametsään syntyvä mänty.

Tälläistä vaan tässä ihmetteli, kun viikonvaihteessa katseli omia metsiään…kun nimen omaan sama porukka haluaa kasvattaa metsiään laadun vuoksi tiheämmässä, JK sotii tätä ideaa vastaan?

Noiden väärille maaperille istutettujen kuusikoiden tilan korjaa luonto, on havaittua. Monessa liian karulle maalle istutetussa kuusikossa kituminen jättää istutustaimet luonnontaimien jalkoihin ja mänty ottaa vallan viimeistään ensiharvennuksessa. Omalla kuuselle istutetussa kohteessa on nyt seassa 1/3 mäntyä ja runkoluku sen myötä n. 3000. Kuuset kilpailuttavat mäntyjen laatua ja ensiharvennuksessa tehdään lopullinen valinta. Läheiselle siemenpuualalle (maaperä rajatapaus ja hirviriski) istutan kuusta sekaan keväällä 1000 r/ha, jotta voi tehdä valinnan myöhemmin.
Lahoriski ja sen aiheuttamat tuholaisleviämiset ovat tietysti riski, mutta sen jäljet korjaa myös luonto…koivulla ja männyllä.

JK:n kohdalla puhutaan vain kuusikoista, miksi?

Omat näköhavainnot luonnon aiheuttamista ”jatkuvan uudistuksen kohteista” tukevat enemmänkin männyn jatkuvaa uudistamista, tai siis jatkuvaa kasvatusta. Männiköissä sopivassa (riittävässä) harvuudessa kasvatettaessa ja vesakon perkauksilla saavat taimet valoa paremmin kuin kuusikoissa, eikä heinittyminen karummilla kohteilla ole ongelmana. Tämän havaitsee monilla puistometsäalueilla, yleensä mäntyä sinne syntyy ja kasvaa.
Ja lehtipuumetsät ovat toinen kohde, kuten jees-haavikoissa voisi toimia.

Mutta, jonkinlainen muokkausmenetelmä pitäisi menetelmän kuulua, muutoin on erittäin epävarma uudistus/kasvatustapa.