Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Taisi olla Metsälehdessä taannoin juttu suon uudistamisesta kaistalehakkuu+lisäojitus -menetelmällä?
Eli aiemmin olleiden 40 metrin ojien väleihin kaivettiin uudet ojat, ojalinjat hakattiin 20 metrin levyisiksi ja ojamaista muodostettiin sille alueella mättäitä. Reunametsä siemensi muokatun alueen, kun uudistettu kaistale on riittävästi järeytynyt, kaadetaan välimetsät ja perataan niiden ojat. Ja taas siemennys reunametsistä…
Suo-pienaukkouudistus vai Suo-JK ?
Mielestäni viimeisessä väljennyksessä voi hyvin hakata yhden pienaukon (esim. parin hehtaarin kuviolle), johon muodostuisi tulevan uudistuksen ajalle taimikkoa. Nämä taimikko-osiot rikkoisivat uudistusalan avoimuutta ja ensiharvennusvaiheessa muodostaisivat omia tiheikköjä.
Itse olen näitä jättänyt koskemattomiksi pikkulintupusikoiksi. Pienessä määrin eivät haittaa kasvatusta.
Eihän siinä mitään, jos on päättänyt tehdä kaikki harvennukset manutyönä ja traktorilla ajon, silloin tollainen 3+ metrinen ura on ihan soiva valinta, kakkosharvennus menee samoilla jäljillä. Mutta ajouraväliksi aina 20 metriä, jos sitten sattuukin menemään pystykaupaksi. Väljennyksessä kuitenkin ajourat on sitten kadonneet…
20 metrin uraväli on mukava manuhakkuuna, kantaminen jää vähemmälle.
Mutta, tässäkin keskustelussa on sekoittuneet jo mönkijät/juontokoura+traktori/traktori metsäperävaunulla ja varsinaiset metsätraktorit. Kaikilla on omat etunsa, mutta jos aletaan katsomaan millä 99 % puusta korjataan…se lienee suorittavan kalusto, eli se on järkevää huomioida ensimmäisten harvennusten suunnittelussa.
”
”JK:n ja yläharvennuksen ero on kyllä heinikkoon piirretty viiva.”Voi herran jestas sentään…”
Sarkasmia sano, kun luet -mettämies- koko viestini, huomaat mihin se voi karmeimmillaan johtaa. Eli muutetaankin kesken kasvatuksen ”sopivaan menetelmään”…Käytän itsekin yläharvennusta sopivissa kohdissa, missä osa puustosta on päässyt liiaksi edelleen.
JK:n ja yläharvennuksen ero on kyllä heinikkoon piirretty viiva.
Loppuviimeksi jatkuvana suoritettu yläharvennus johtanee samaan lopputulokseen…eli aina jäävät välipuusto lihomaan. Kun se on järeytynyt, voidaankin jättää seuraavaa sukupolvea. Sitten kun huomataa, että joihinkin aukkoihin on syntynyt taimikkoa, sitä säästetään hakkuussa, vähitellen muuttuukin JK:ksi.
Noissa uudemmissa Huskuissa lukee talvisarjassa käyttölämpötilaksi alle -5 astetta, ennen oli 0.
Rämehakkuulla havaittua, kun taukotupa-traktorin pysäyttää tankillisen sahuun ajaksi ja sitten siirtää, renkaanjäljet märät.
Talvitietä lingotessa (ollut koko talven aurattuna) paikoittain noussut kosteus pintaan. Eli, routaa ei hangen alla ole. Ne kohdat metsässä, joita on viimeisen kuukauden aikana kulkenut, ovat viimeisen viikon aikana alkaneet vihdoin kovettua, heti kun rengas putoaa jäljestä, pehmeää.
346:lle olen kuullut myös ohjeen, ettei kaasarilämmitteisessä suositeltaisi avattavan sitä lämpöluukkua, koska sekoittaa kaasuttimen lämmityksen termostaattia.
Tuttavalla oli kaasuakselin jäätymisongelmia siitä johtuen, että kaasutinlämmitin lämmitti sen verran, että siitä huolimatta kosteus hyytyi kaasuakselille. Kaasutinhan saa kylmää ja kosteaa ilmaa tuossa tilanteessa.
Hän totesi paremmaksi ratkaisuksi avata luukun ja irrottaa kaasuttimen lämmityksen johdon. Näin koko kaasutin saa tasalämpöistä ilmaa, joka myös kuivaantuu moottorin jäähdytinripojen läpi kulkiessaan.Sitten huomio kaikille sähkösäätöisten sahojen omistajille; Laittakaa aina talvisarja paikoilleen valmistajan ohjeiden mukaisesti!
Eli älkää sahatko ilman sitä pakkaskeleillä. Ilman sitä sahan moottori käy liian kylmänä, eikä toimi oikealla tavalla. Vie polttoainetta ja rykii…ei saavuta täyttä käyttölämpöä ja käy liian rikkaalla.
Ostin nimittäin juuri uuden HQ 550 XPG:n ja se ryki jo nollakelillä, eikä suostunut kiertämään kunnolla. Kun talvisarjan laittoi paikoilleen ja avasi talviluukun, saha muuttui totaalisesti. Noi sahat kun ajattelee omatoimisesti…Tämän keskustelupalstan toiminta ja keskustelun kiihkeys on erittäin hyvä asia. Se kertoo, että keskustellaan asioista, joista kaivataan keskustelua. Jos kaikki olisivat samaa mieltä, mistä silloin keskusteltaisiin?
Ja keskustelu on siitä syystä juurikin sopivan kriittistä, että keskustelijoiden taustat ovat laajalla skaallalla, pienpalstan omistajasta konekuskien ja pienyrittäjien yhdistelmien kautta suurempien kokonaisuuksien hallitsioihin. Näin kukin saa avartavia näkemyksiä asioihin, jotka mietityttävät.
Jos ketuista/myyristä/hirvistä/tms. on joku pitkä keskustelu, sitä ei myöskään kenenkään ole pakko lukea.
Huoh, uskon asia…älä viitsi. Asioita on tutkittu ja todettu, uskossa luullaan asioita, joita ehkä on ollut tai ehkä tulee olemaan.