Omia kokemuksia rauduskoivun istutuksesta:
Turvemaalle, vanhoihin peltosarkoihin istutetut tuhoutuivat 90%:sti. Ei riittänyt voima ja kasvuviat pilasivat kasvuun lähteneet rungot, tuhon viimeisteli lumituhot. Loput kuivuivat kahtena ensimmäisenä vuonna, juuristo ei kehittynyt.
Kokeiltiin myös havupuutaimikon täydennystä kangasmaalla, eivät ehtineet mukaan. Jäljellä muutama kituva käkkärä.
Vaikka keskustelussa on kauhisteltu savimaita, viime kesänä seurailin kumpuilevaan peltoon istutetun koivikon harvennusta, oli kasvanut todella hyvin…jopa siinä määrin, että harvennus oli ainakin kymmenen vuotta myöhässä, tyveltä 15cm rungot oli 17 metrisiä ja edelleen istutustiheydessä.
Itse en koivua istuta, se saa tulla luontaisesti havupuutaimiston täydennykseksi. Parhaat näkemäni koivut ovat kasvaneet kuusikon seassa harvakseltaan, jolloin ne ovat kasvattaneet tasavahvan rungon ja elinvoimaisen lyhyen latvuksen – kyseessä siis raudukset.

Mitähän voisi ajatella maasta, jossa ensin kannattaa purkaa iso sellutehdas, sen jälkeen yritellä muuta toimintaa, lopputulemana on suunnitelmana rakentaa puretun tehtaan tilalle uusi samanlainen?

Joku kansantaru peiton jatkamisesta toisesta päästä lainatulla kankaalla tulee mieleen…paljon työtä, lopputulos paluu lähtökohtaan.

Niin, eihän murskaukseen sopivien kalliokukkuloidenkaan omistajille laiteta erillistä ”käyttämättömyysveroa”, miksi sitten toista raaka-ainetta (puu) pitäisi kohdella rankemmin?

Mitäs muutoin lannoitteet maksaa tällä hetkellä, hiukan tarkoitus laittaa yhdelle kuusikolle viimeinen voitelu?

Laserkeilaus ja siihen perustuvat mittaukset on se suurin k…tus.
Esimerkkinä nämä ”esimerkkimetsänhoitosuositukset”, suurelta osin näyttävät aivan mitä sattuu. Omilla tiluksilla oli laitettu yhdeltä tilalta puolet pinta-alasta uudistettavaksi, vaikka osiolla on keskellä iso alue juuri viimeiseen harvennukseen tuleva kuvio, jossa kasvu on kunnossa.

Jos noilla tiedoilla aletaan inventoimaan ja kauppaamaan metsiä, on riitoja edessä todella paljon.