Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Mutta kun sinne palstalle pitää raahata kaksi säiliötä, toinen polttoainetta ja toinen ureaa…silloin tonnin kantavuus ei riitä.
Kyllä kun aikoinaan oli metsäpäässä töissä ja tulivat kantokäsittelyvehkeet säiliöineen, kesäaikaan oli omat kuvionsa niiden kanssa seilattaessa, vaikka käytettiin harmaaorvakasta, joka ei vaadin niin suurta peittoa kannosta… Sellainenkin pikku huomio, että kulutusosiksi luettavat terälaipat on reilusti tuplahintaisia ureaversioina, niissä kun ne kanavat ruiskutukselle.
Kantokäsittely on hyvä asia ja siihen ollaan (ehkä liian myöhään) heräämässä myös Saksassa ja Ruotsissa…
Niillä putkimiehillä ei välttämättä ole työpaikassaan kiinni muutamaa sataa tuhatta euroa lainaa.
Löytyisköhän saksasta perinteistä Audin A4 quattroo avanttina tohon hintaan?
mobile.de on hyvä reitti tutkailla.
Tutun pienkonekorjaajan mukaan suurimmat ongelmat vähäisessä käytössä on nykyisin vanhentunut bensa. Eli nyky kaupan perusbensat ei kestä kunnolla parinkaan kuukauden säilytystä.”Syksyllä pelanneita” ruohonleikkureita on hallissa kasalla keväällä, alkavat pelaamaan yleensä bensan vaihdolla…
Eli helpommalla pääsee, kun ostaa valmisseosteista alkylaattibensaa, se säilyy vuoden käyttökelpoisena.
Jees, kaikella kunnioituksella voin sanoa että kommenttisi vuosien sahauksesta ilman ilmanpuhdistimen pois ottoa tai sytytystulpan vaihtoa on melkoisen huono esimerkki ensimmäistä sahaa ostavalle. Ja siitä tässä ketjussa on kyse, mun käsityksen mukaan?
Niitä tukkoon sahattuja raivausvehkeitä on huoltoliikkeet pullollaan, kun ovat karstoittuneet tukkoon. Ihan juurikin tietämättömyyden vuoksi.
Itsellä on kaksi sahaa, toinen vanha 40-kuutioinen siimaleikkurikäyttöön muokattuna, toinen 45-kuutioinen lyhytrunkoputkinen HQ ammattisaha, joka hankittiin kahvalämmittimien tarpeen vuoksi(alkutalvi on parasta raivuuaikaa omasta mielestä).
Raivaveitsi sopii tiettyihin olosuhteisiin, kuten ensiapuhoitoon pienemmässä mittakaavassa. Ja saa niitä tipujen laulua kuunnella silloin, kun tankillisten välillä huokaa paarma/hyttysparven seassa.Jos Stihl 410 hankinta alkaa nahistamaan hinnasta, saa täsmälleen samalla moottorilla myös mallin FS260, jossa erona on kahvojen ripustus perinteisemmän tyylisesti. Senkin saa lyhytputkisena, joka mielestäni on ehdoton valinta metsään. On paljon ketterämpi kuin yleiskäyttöön suunnitellut sahat, lyhytrunkoinen saha on myös kevyempi käännellä. Ja yleensä lyhyemmät naisimmeiset saa paremman sahausasennon itselleen.
Tosta sahasta löytyy keskusteluketjukin tältä palstalta.
Kaikilla kaupasta saatavilla sahoilla risut katkeaa, mutta jos itsellä on vähän kokemusta pienkoneista, hyvän ja lähellä toimivan huollon merkitys on suuri.
Takuun (taitaa olla harrastuskäytössä huskulla kaks vuotta?) alainen, eli anna huoltomiehen etsiä vika.
Valjaat on puolet työskentelyn sujumisesta ja keveydestä, saha toinen puoli. Sen tajuaa kun illalla työpäivän jälkeen löytää kehostaan kivun perusteella lihaksia, joita ei tiennyt edes olevan olemassa.
Itsellä iltaiset olkapääkivut katosi noiden huskuvaljaiden avulla, ei korkeussäädön vuoksi, vaan siksi että ne olkavyöt kallistelevat ja tasaavat kuormitusta olkapäille.Sanoisin, että 410 tai jopa 360 Stihli ja Huskun korkeussäätöiset valjaat olisi tuohon käyttöön oma valinta.
Ja 410:stä C-E K -malli, jossa lyhyt runkoputki, jos on vain taimikonhoitoa tiedossa.Sonera tarjosi tuplan…