Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Aikoinaan on tullut motoharvennettua metsitettyä peltokuviota, johon oli jätetty ojien kohdille koivua kasvamaan. Ensiharvennusvaiheessa koivut olivat todella rajun kokoisia, reipasta tukkikokoa. Mutta niiden oksisto oli levinnyt myös reippaasti ja oli hakannut parin metrin päässä olleet kuusien istutusrivit piloille. Lisätuhoa tuli kun koivuja kaadettiin ajouran suuntaisesti, niiden oksat raapivat uran reunan runkoja haavoille.
Kun koivu pääsee etukasvuun yhdessä rivissä, oksisto hyödyntää sivujen vapaat tilat tehokkaasti ja lopputuloksena ei ole laadukasta koivutukkia.
Pinomäen kourissa oli aikoinaan paksuusmittausta takateristä, aivan sahalaipan läheltä…myös LogMaxin kourissa on mahdollisuus taaemman terän osallistumisesta paksuusmittaukseen. Vaikka mittaus tapahtuisi etuteristä, niidenkin etäisyys kaatosahauksen kohtiin vaihtelee paljon, riippuen kouran kokoluokasta. Lähimpää kantoa taitaa nyky kourista mitata Ketosen kourat, joissa paksuusmittaus on teloista, joiden takapää on n.30 senttiä kannosta.
Syy uuden mittauslain mukaiseen vakioituun tyven kuutiointiin on se, että eri tyyppisten hakkuupäiden mittaustapa poikkeaa toisistaan(osa mittaa ensimmäisistä karsimateristä, osa takimmaisista) ja siksi tarkistusmittaukset (kalibrointimittaukset) ovat voineet poiketa konemalleittain todellisesta, aiheuttaen mittalaitteen säätämiseen ongelmia. Siksi ensimmäinen 1,3 metriä on jo ennakolta mitattua tulosta, eli ”std-tyveä”. Ongelmaa on ilmeisesti nyt aiheuttanut se, että itäsuomen mäntyjen tyvet ovat muun maan puihin nähden eri tavalla tyvekkäitä, jolloin std-tyvien tilavuus ei pidä paikkaansa.
Tämä keskustelu julkisuudessa on lillukan varsiin juuttumista jos mietitään vaikka pinomittauksen ja vaakamittauksen tarkkuutta, kummassakin ARVIOIDAAN koko mittauserää jossain vaiheessa (pinon tiheys/keskipituus tai kuivumisprosentti)
Parhaiten varmaankin koivun jättäminen onnistuisi ihan reikäperkauksella, siis jos kuusen uudistuminen on osittain epäonnistunut ja kasvatuskelpoisten kuusien määrä on jäänyt johonkin 1000-1200 t/ha. Reikäperkauksessa avattaisiin vain kuusien kasvutilaa, koivukohdat saisivat hieman ”kitua” ja koivujen kasvu ei ryöstäytyisi aivan mahdottomaksi, ennen varsinaista taimikonharvennusta.
Olen itse käyttänyt reikäperkausta kakkostaimikonhoidossa, totaaliensiperkauksen jälkeen. Syy on suurelta osin se, että 99% koivuista on hiesta, jossa mahdollinen kantovesan laho ei haittaa, sillä ne lähtevät ensiharvennuksessa.
Mutta ehtiikö kuusi pysymään riittävän hyvin koivujen vauhdissa, jos kuusen laaduttava vaikutus koivujen tukkiosaan on tavoitteena? Epäilen vahvasti, että kuuset eivät kykene pitämään koivujen oksittumista kurissa.
Edelleen ajattelen mielessäni, miltä tuollainen kuvio näyttää 50-vuotiaana, eli silloin kun harvaan jätetyt raudukset ovat päätehakkuukoossa? Eli silloin olisi 100 suurta koivua ja sekalainen seurakunta kuusta eri muodoissa…
Varmasti rauduskoivu pitää kuusikon kasvukunnossa ensiharvennukseen asti, mutta tulisi myös miettiä mitä kuviolle tapahtuu koivunpoistona tehdyn ensiharvennuksen jälkeen?
Koivujen etu on kosteuden tehokas säätely, eli pitävät maaperän liiallisen kosteuden pois, siitä epäilen suurelta osin olevan kuusen kasvun paranemisen. Kun sitten ensiharvennuksessa koivujen poiston yhteydessä kuivattava vaikutus loppuu ja samalla kuusille annetaan kunnon valoshokki, lopahtaa kasvu saman tien. Monta vaarallista esimerkkiä olen tälläisten hakkuiden jälkeen nähnyt…
Melkeimpä sanoisin, että mielummin harvassa kasvatetut raudukset jäisivät pystyyn ja saisivat kasvaa tukiksi ja kuuset nurin kun ovat riittävän järeitä kuitupuuksi…mutta onko sitten järkeä istuttaa kuusia vain ensiharvennuksen kuitupuuksi, jos voi suoraan istuttaa puhtaasti koivulle?
Suorittava voisi syventää syytä, miksi ”ongelma” on vain ensimmäisellä 1,3metrin matkalla ja kuka on määritellyt jo. palikan motit….
Kyllä ammattimies on oikeassa puhuessaan Kemirasta, samanlaista apupaskan tuottamista koko homma. Ja kun sitten pitää viljellä ilman keinotekoista apua, onkin maa köyhtynyt ja satoa ei tule – eli nyt opetetaan teollisuus hyville, ja kun tuleekin tilanne jossa tuet poistetaan, iskee paha krapula. Niitä kutsutaan markkinahäiriöiksi…
Haja ja harvaan asutulla seudulla asuminen on niin kallista nykyisin (ihan kauppareissut vaatii kohtuukuntoisen autonkin ja muut kulut), ettei sinne enää ole tunkemassa kuhisemalla väkeä. Ajat on muuttuneet viimeisen viiden vuoden aikana. Ne, jotka haluavat muuttaa vanhoja lapsuusaikojaan viettämään kotitiloilleen, ovat jo mullan alla suurelta osin. Maalla asuvat käytännössä ne, joilla on varaa. Suuren ikäluokan väki alkaa olemaan keskustojen vanhainkodeissa ja ne jotka eivät ole, ovat niin omatoimisia että hammasta purren elävät ilman tukija ja avustuksia viimeiseen hengenvetoon.
Ja nuoriso haja-asutusalueille ei ole tunkemassa, netti on heikko ja muutenkin liikaa hyttysiä. Eikä hevoistelutilan pitokaan enää ole kuuminta hottista.
Vaan tuo ihmisten vapaan asuinpaikan estävä laki estää myös maaseutuammateissa, joihin kuuluu myös metsäala, työläisten asumisen lähellä metsiä. Eli lisää työntekijöiden kilometrien määrää ja sitä kautta alan kustannuksia.
On järkyttävää, ettei ihminen saa omalle maalleen rakentaa taloa ja asua haluamassaan paikassa, vain siitä syystä että on kyseiselle kunnalle enemmän ongelmajätettä kuin veronmaksaja.