Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Ja ostamalla valmisbensaa isommassa astiassa, hinta laskee. Ainakin Aspenia saa 25 litran pöntöissä, ja se säilyy hyvin verrattuna nyky pumppubensoihin.
Kyllä tänä päivänä vanhasta metsätraktorista moton väsääminen on aivan toivoton projekti, jos vertaa käytettyjen motojen hintoihin. Aikoinaan noita tehtiin, kun tehdastekoisetkin hakkuukoneet oli vastaavia. Nyt on erikoiskoneita ollut markkinoilla 30 vuotta, niistä löytyy jokaiseen makuun valmiita paketteja.
Nimittäin kuormatraktorista rakennellessa kaikki työhydrauliikka menee uusiksi, lisäksi ohjaamot eivät ole aina tarkoitettu hakkuukäyttöön. Ei ole kattolaseja ja näkyvyys muutoinkin puutteellisempaa. Siinä sitten takarunkoa lyhennellessä ja järeää nosturia sovitellessa palaa aikaa ja puikkoja. Päälle hakkuupään sähköjen ja mittalaitteiden sovittelua…ihan samat rojut joutuu siihen laittamaan, mitä traktoriinkin.
Tänä päivänä melko hyvän ja toimivan keskiraskaan moton saa 50 000 eurolla, joka traktoria varustellessa palaa nopeasti…hakkuupää ja mittalaite 15 000 ja nosturi runkosovitteineen toisen mokoman, siihen sitten useamman tonnin keulapumppupaketti ja kaikenlaista letkutusta…renkaat kunnollisiksi metsärenkaiksi…huh.
Pahimmat ongelmat ovat mielestäni traktorimotoilla:
Maastokelpoisuus, johtuen painonjakaumasta. Pehmeellä perä painuu, kivikoissa ja kannokoissa ohjautuminen sitä sun tätä.
Ulottuma, pienilläkin hakkuupäillä ulottuma jää 8 metrin tienoille, fysiikan lakien rikkominen on hankalaa. Toimivaan 10 metrin ulottumaan vaaditaan 13-15 tonnin omapaino, pienelläkin kouralla. Lyhyellä ulottumalla joudutaan kikkailemaan, mikä hidastaa merkittävästi työntekoa.
Ergonomia, vaikka metsäohjaamot ovat kehittyneitä, näkyvyys jää lähes aina varsinaisille metsäkoneille ja keikkuminen on melkoista. Myös jalkatilat ovat ahtaat useissa tapauksissa.
Sitten on muitakin syitä, alustaa ei ole tarkoitettu kivikoihin (vaikka olisi mikä kotimainen verme vaan). Lisäksi varustelu kunnolliseksi maksaa ja samalla rahalla saa jo 8000 h ajetun keskiraskaan, jolla päästää vuosia.
Positiivinen puoli on helppo siirrettävyys, ei vaadi lavettikuljetusta. Ja kyllä niillä monet tekevät ja pärjäävät, mutta vaatii asennetta.346 valmistus on loppunut jo hetkinen sitten, nyt myyvät vain 550:ä. Samalla loppui harrastajaversio 353 valmistus ja korvaantui 545:llä.
543 tuli korvaamaan aukon, joka aikoinaan muodostui kun vähitellen ketju 234-238-242-246 korvaantui iskutilavuuden nousun myötä tuolla 346:lla (alkuun 45 cc, sittemmin 50 cc moottorilla). N.40 kuutioiset ammattisahat eivät ole maailmanlaajuisesti mitään hittituotteita, siksi 543 onkin kehitysversio Huskun ostaman alihankkijan tuotteista.
Tuo jätkä pätkät antama vinkki liukupedistä on hyvä, useasti tulee suosista tehtyä se heti isommissa rungoissa. Mutta, silloin on syytä olla toinen ketjulaippapaketti tai varasaha mukana, sahan jumiutuminen tapahtuu helposti…
Tosin, nykyisin kuljen hakkuulle traktorin ja kuormaajakärrypaketin kanssa, jolloin konkelon laukaisu käy nosturin avulla turvallisesti ja nopeasti.
Omissa hankintahakkuissa suurin vaikutus myyntikanavalle on tukkien laatuvaatimuksen suhde hintaan. Etenkin kun katkonnassa joutuu tekemään lyhyempiä mittoja. Jo minimimitan pidentyminen 37->43 on nykyisellä ostajalla käynyt puheissa, jos 37:sta joutuu luopumaan, silloin alkaa kilpailutus. Nyt vielä tyvistä saa tehdä…
Pienillä sahoilla on meilläpäin olleet hyvät mitat, mutta ovat nyt vähitellen kadonneet markkinoilta, keskittyen MHY-yhteistyöhön.Tervaroson uutisen on tienneet jo pitkään koneyrittäjät, UPM valuu vähitellen alaspäin. Ketäs jää ostamaan kuitupuuta Kainuussa ja pohjoisessa, Stora?
Ei päätä, ainakaan jos motomitalla on luovutus. Kun motokuski katkaisee jonkun tukiksi, silloin se on tukkien kuutioissa. Viimeisimmän rungon katkonnan pysyy muuttamaan, jos havaitsee vian katkaisusahauksen jälkeen. Tehdasmitassa voi soveltaa sitten ajokonekuski tai automies.
Paksua paperisäkkiä tuttu ammattiraivaajakin käyttää, säätelee kosteutta ja säätelee lämpöä sen verran, että saha sulaa ja kuivuu. Vähentää ongelmia huomattavasti…
Sekin riittää monesti, että ottaa ilmanpuhdistimen mukaan illalla ja putsaa kotona. Aamulla kuiva ja puhdas puhdistin paikoilleen. Muovisiin käynnistinkäpäliin pääsee ripojen välistä suhauttamaan illan päätteeksi Teflon-spraytä, joka syrjäyttää kosteutta.
Halvemmissa ei ketjun ohjurit ole välttämättä riittävän tukevat, jolloin teroitusjälki vaihtelee.
Alumiininen runko ja tukevat ketjun kiristimet oltava, sekä kulman säädölle rajoitin, jota vasten kääntö tehdään.
Itsellä on ketjujen peruskunnostukseen yksi metallirunkoinen halpis, senkin ketjunpidintä piti viritellä pellinpaloilla. Muutoin puolta vaihtessa tuli eri mittaiset hampaat vasemmalle ja oikealle…
Vähiin on käyttö jäänyt viime aikoina, ruuvipenkki+stihlin viilayhdistelmä toimii iltahuollossa, päivällä kevyt pyyhkäisy ilman ohjaimia. Noi teroituskoneet ei poista pahinta viilaajan ongelmakohtaa, eli purupiikin säätöä. Sen oikea LEIKKUUHAMMASKOHTAINEN korkeus on mielestäni tärkeä sahan leikkuun parantaja. Epätasaisesti pudotetuilla purupiikeillä on raskas sahata.