Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Kun koneet tulivat suuremmassa mitassa harvennushakkuille 90-luvun alussa, muistan kun tutun yrittäjän työmäärä oli lama-ajasta huolimatta oikein hyvä – useammassa kauppasopimuksessa oli vaatimuksena ko. yrittäjän tekemät harvennukset, muuten olisi aukot jääneet ostajalta saamatta. Nyt puun kysyntä alkaa olla sillä tasolla, että samaa kannattaa yrittää.
Se on huvittavaa näissä yläharvennuskeskusteluissa, että nyt on vaan laillistettu metsänomistajien aikaisemmin salaa tekemät ”väljennykset”, joissa ei ole ollut lainkaan jk tavoitteena, vaan bisnes sen hetkisillä tukkirungoilla. Seuraava sukupolvi on sitten korjaillut näitä jälkiä…
Mielenkiintoista, viilavalmistaja suosittaa puoleen väliin suosituskoon viilaa ja sitten pykälän pienempää. Eli .325 ensin 4,8mm ja sitten loppu 4,5 tai peräti 4,0mm viilalla. Tätä on tullutkin käytettyä niissä ketjuissa, mitkä on pystytynyt sahaamaan loppuun.
Huskun c-cutin ja uuden oregonin selvä ero aikaisempiin ketjumalleihin näkyy silmällä ja on jätkän kertoma, ensiteroitus tehtaalla muistuttaa pyöröviilauksen jälkeä. Eli teroitusvaiheessa hiomakiven pitää liikkua hieman kaarevalla liikkeellä. Saman muodon saa muihinkin .325 ketjuihin tekemällä ekan viilauksen 5,5 mm viilalla.
No, en kyllä itseäni ihan kädettömäksi lue, mutta välillä on hyvä havaita maailman kehittyvän. Stihlin ohjain ei ole autuaaksi tekevä, mutta kuten koneellinen raivurinterien teroitin, sillä saa ketjun lähelle valmistajan tarkoittamia oikeita arvoja ja etenkin tasaisesti leikkavaksi. Mittoihin, jotka ei vapaan käden maastoviilauksessa voi mennä täysin uusiksi. Jätkä voi laittaa juutuuppiin videon, missä laskee viilan työntömääriin perustuen purupiikin 0.05 mm tarkkuudella kohdalleen…hampaiden kovuuskin vaikuttaa, paljonko lähtee tavaraa työnnöllä.
-kukin tavallaan-
Suosittelen vaan Jätkääkin kokeilemaan stihlin ohjainta. Se kun pudottaa purupiikin normiviilauksen yhteydessä. Vaatii vaan täysin vaakasuorassa viilauksen ja ketju oltava kireällä. Mutta leikkuun tasaisuus on kyllä hyvä…itsellä kaikkia mahdollisia purupiikin kaavioita, tuo on helpoin kun kikat oppii – kunnostusviilaus sillä pirtillä saha ruuvipenkissä, maastossa perusviilaus ilman ohjaimia.
Jätkä tietää mistä puhuu. Jos purupiikki vedetään hirmu matalaksi ja sahataan tylsällä terällä, ketju joutuu koville, koska ei vuole, vaan jyrsii.
Ja tiedoksi, vaikka ketjun leikkuuhammas näyttäisi terävältä ja ei ole sahattu kiveen, tylsyy ketju tasaisesti. Teräketjun leikkuusärmänä toimii karkaistu yläpinta (paksuus 0,01 mm), jonka alta kuluu perusteräs pois puun kuluttavan vaikutuksen vuoksi. Kun kulumista tapahtuu riittävästi, murtuu karkaisupinta ja ketju on tylsä. Jos karkaisupinta olisi paksumpi, ketju ei leikkaisi niin hyvin.
Maassa, jossa on lähes miljoona hehtaaria myöhästyneitä taimikonhoitoja/ensiharvennuksia, pitäisi riittää riistalle tiheiköitä. Etenkin kun ovat aika tasaisesti ympäri Suomea…siihen päälle peltopusikot ja muut sekalaiset alueet…
Stihlin omat laipat kestää niin hyvin, ettei kannata niistä luopua. Ketjuja saa tilaamalla…noin voimakas saha toimii karkealla ketjulla, mutta pyöreäkulmainen ketju on sulavampi karsinnassa.