Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Tapahtuiko ko. vertailu mahdollisesti Jämsänkoskella ja kuskin nimikirjaimet PL?
Niin, tämän hetkiset traktorimotovarustelut, jotka saa ostaa valmiina pakettina, kuten aikoinaan nuo X ja XM-Valtrat…aika vähissä on.
Nisula tarjoaa paria kokonaisuutta, toista N-Valtraan ja silloin nosturi on ulottumaltaan luokkaa 8-9 metriä, hakkuupäällä menee läpi 45 senttinen runko. Toinen paketti on nyt esitelty A-Valtran kokonaisuus, jossa ulottuma jää vajaaseen kuuteen metriin ja hakkuupää on pelkällä pituusmitalla (eli ei kuutioiva).
Valtra tarjoaa Kronoksen nosturin+Ketosen hakkuupään kanssa yhteistyössä sitten paketteja, joita voidaan asentaa jäykkärunkoiseen tai Valtran lisävarustelupajalla muutettuihin runko-ohjattuihin Valtroihin (T tai N). Viimeisimmän esittelyversio oli viime vuonna esillä Metkossa, nosturina ammattitason 9 metrin ulottuman versio (taisi olla Mesera Kronoksen teipeillä). Runko-ohjattuna tuo vastannee nimimerkki Valtra x120:n kalustoa. Mikä lienee sitten hinta, nosturin hinta taisi olla verollisena jo 36 000 euroa, hakkuupää lienee mittalaitteineen toisen mokoman, siihen perustraktorin erikoisvarustelut.Traktori/kevyen kaluston hakkuukaluston suoranainen hintavertailu metsäkoneisiin on hankalaa, sillä pitäisi ennemmin verrata hintaa tuotokseen. Ja tuotokseen verrattaessa sitten muuttuvia tekijöitä on todella paljon, kuten puuston keskikoko, maasto ja vuotuinen käyttöaste.
Syy nykyiseen järjestelmään on pääsääntöisesti metsäyhtiölähtöistä, ei koneyrittäjäpuolelta tulevaa. Realiteetti on kuitenkin se, että myös yrittäjät ovat halunneet tehokkaampia ja kestävämpiä koneita, jotta tulosta tulisi. Esimerkiksi aikoinaan Einari Wigren alkoi itse kehittämään tehokkaita ja ennenkaikkea kestäviä koneita, kun kyllästyi tappelemaan heikkojen konemallien kanssa. Tuloksena syntyivät Ponssen metsäkoneet.
Mitä tulee maataloustraktoreiden työllistämiseen metsässä, on siinä monta tässäkin keskusteluketjussa mainittua muttaa. Lisäksi yksi mutta on se, että metsissä työskentelystä kiinnostuneita maanviljelijöitä on enää vähän. Maatalouden koneellistuminen on menossa keskieurooppalaiseen suuntaan, eli tilalla ei välttämättä edes ole traktoria, vaan palveluja ostetaan yrittäjiltä. Ja heidän kalustonsa on niin järeää, ettei sitä metsään voi viedä. Pienempiä traktoreita käyttävät karjatilat taasen tarvitsevat traktoreita ympäri vuoden omassa käytössä.
Pahin ongelma metsäkoneyrittäjillä on kausityöllisyys ja vajaa kapasiteetin käyttöaste, sekä taksojen pysyminen liian alhaalla (tuhdit metsäyhtiöiden isännät osaavat kilpailutuksen). Koneita on liikaa ja töiden määrä heittelee aivan liiaksi ympäri vuoden. Osasyynä on puun tuoreusvaatimus (ja puuvarastojen korkokustannus), enää ei vanhan ajan malliin tehty katkottua kuitupuuta varastoihin, vaan aina tarpeen mukaan hakataan. Parhaalla pakkaskaudellakin saattavat koneet seisoa.
Ja mitä tulee ensiharvennusten surkeaan kantohintaan, nyt on maksussa viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan taimikonhoitojen rästit, ensiharvennusten keskikoko on laskenut, eikä sitä ennakkoraivuullakaan järeytetä. Silloin on ymmärrettävää, että se näkyy kaikkien puun myyjien hinnoissa. 80luvulla ensiharvennettiin parhaiden metsänhoito-oppien mukaan syntyneitä metsiä. Nyt tarjolle tulee myös niitä metsiä, joissa ei ole tehty mitään taimikonhoitoja tai ne on tehty vajavaisesti. Ja kaikki metsäomistajat kärsivät.
Huh-huh on sanottava tuosta aloituksen tekstin 35 euron tuntihinnasta. Jotain kertoo kyllä se, ettei esimerkiksi puun ajoon käytettyä maastokelpoista perustraktoriakaan ole valmistettu 30 vuoteen. Onko sen nosturikaan ollut muutoin katsastettu ja tehty 10-vuotistarkastukset, mitkä pitää urakointikäytössä tehdä? Jos ei, silloin rikotaan työturvamääräyksiä.
Viimeisimpien Työtehoseura TTS urakoinnin hintatietojen mukaan hakkuutyön hinnaksi on keskimäärin muodostunut 10,4 – 14 e/kuutolle, puun siirtoajon hinnan vaihteluväli on ollut 5-6,7 e/kuutiolle, tuntityönä ollut 41-57 e/tunnissa. Ja tuossa on koko koneskaalan tutkimusta…
MAKSETUILLA tehokkailla käytettynä ostetuilla edullisilla metsäkoneilla työskentelevät tutut aliyrittäjät ovat todenneet useasti, että jollain 16 euron kuutiohinnalla (sis hakkuu+ajo) ei niidenkään tehokkuudella ole järkevää tehdä mitään ensiharvennuksella, paitsi jos haluaa tehdä talkoita. Polttoaineen kulutuksen erokin on suhteessa maataloustraktoripohjaiseen mitätön. Ja eräskin yrittäjä totesi, että 25 000 euron motoon meni edellisellä hakkuukaudella 11 000 euroa huolto/korjauskuluihin. Eikä kyseessä olleet mitkään erikoisosista johtuvat kulut…vanhojen letkujen ja tiivisteiden vaihtoja, sekä ketjua/laippaa…
Pienet ja traktoreihin perustuvat koneet ovat Ruotsissa yleisempiä kuin täällä, mutta sielläkään ne eivät ole yrittäjäkalustoa, vaan varakkaiden isopinta-alaisten metsätilojen omatoimikalustoa.
Voi olla, että olen herkistynyt niille. Ei koskaan ensitapaamisen 90-luvun lopulta ole ollut mitään oireita paukamineen, mutteivat ole koskaan aiemmin kyllä purreetkaan tällä tavoin…aivan kuin olisivat agressiivisempia tapauksia. Eikös se pahempi Taigapunkki ole vasta leviämässä tännepäin maailmaa?
Nämä hirvikärpäsen puremat on todella kettumaisia, itsellä niskassa edelleen muhivat parin kuukauden takaiset puremat. Välillä lähes katoavat ja nyt ovat ilmestyneet uudestaan…eivät märi, vaan muuttuvat aroiksi paukamiksi. Eipä ole aikaisemmin tälläistä tapahtunut, onkohan noiden otusten kemia muuttunut tai niihin tullut joku uusi virus tai bakteeri mukaan?
Huomenna alkaa talven hakkuut, ensimmäisenä kohteena puolukkatyypin männikön viimeinen harvennus, joka tehdään ajatuksella yläharvennuksena varsin harvaksi, tuuli ei ole paikan ongelmana. Harvennettu viimeksi 2001, jolloin erittäin myöhästyneen ensiharvennuksen jäljiltä jäi hyvin solakka ja vähäoksainen puusto pystyyn, sekaan jätettiin muutamia kuusia. Nyt kuuset ovat lähtövuorossa ja tyveltä 45 senttiset järeämmät männyt tekevät seuraa. Kasvuloikka harvennuksen jälkeen ollut melkoinen, kun 2011 alueella tuli muutama lumituho, valtapuuston rungoista tuli kolme 46 tukkia…
Koska kuviolla ei ole onneksi vesakkoa, nyt harvennuksen jälkeen tavoite saada maaperälle kunnolla valoa ja lämpöä, jolloin kasvu pääsee jatkumaan. Näin hyväkuntoinen välipuuston mänty saa kunnon lähdön viimeiselle taipaleelleen. Tavoite uudistaa luontaisesti jälleen männylle n. 15-20 vuoden jälkeen, jolloin puusto tasakokoisen järeää.
Ihan hyvä idea mehänpojalla, mutta kun ainakin meillä karummilla mailla tulee aina runsaasti luontaista mäntyä mukaan, jota on pakko jokatapauksessa harventaa pois…
Kannattaa muutoin lukea ko. lehdestä kuukauden puukauppa-juttu…julmaa kuvaa nykysuomesta.
Taatusti yläharvennuksen kannattavuus nousee rajusti, sillä itselläkin tukkisaalis putoaa äkkiä arvioiden 30-40% alaharvennuksessa.
Tän talven kuvioilla tulen viimeisessä väljännyksessä tekemään puolittaista yläharvennusta, männiköiden jäävä puusto mahdollisimman tasakokoiseksi järeytymään.