Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Sen verran kuusimuoti on ollut osallisena kasvatukseen, että peruspuustot on viimeisinä 15 vuotena muodostettu kuusella istuttamalla. Ei kuusen vuoksi sinänsä, vaan istutustaimien erinomaisen kasvuunlähdön ansiosta. Järkevän harvuuden kuusitaimikoihin tulee luontaista mäntyä ja koivua sen verran, että harvennusaijankohtina voi sitten valita mitä kasvattaa loppuun asti. Mutta puhtaasti männylle sopivat kohdat uudistetaan edelleen männylle, riittävän tehokkaat varhaisperkaukset ovat pitäneet hirvet muissa taimikoissa…joissa on lehtipuustoa ollut aluskasvillisuutena ruuaksi. Itsellä oli 80-luvun lopulla kova pelko hirvituhoihin, kun perustin ensimmäisiä luontaisesti uudistettuja männiköitä, mutta pelko oli tarpeeton kun männyt säästyivät. Ja hirviä on kuitenkin ollut riittävästi.
Jos tekijöistä on hetkellisesti pulaa, silloin tulee tämän järjestelmän (käsittääkseni nettiverkon kautta toimiva, eikä vaadi kiinteitä ”rautaasennuksia” koneisiin?) edut tulevat esiin. Kunhan yrittäjän kone on verkkoyhteydellä ja StanForD tiedonsiirtostandardilla varustettu, silloin voidaan ottaa tälläinen kiirusapukone mukaan toimintaan. Nyt jos kaikkien järjestelmien mukaan toimitaan, pitäisi koneeseen asentaa kyseisen metsäyhtiön kartta, tiedonsiirto ja apteerausohjelmat. Ja joissain tapauksissa pitää sitten päivittää myös peruskoneen ohjelmisto, jotta toimii noiden kanssa.
Ja matalan kuormituksen aikana kahden yhtiön työmaita tekevä voi siirtää vaikka kaikki koneensa sen firman hommiin, jossa jotain työtä on.
Roisto on juurikin asian ytimessä 😀
Kyllähän tuo tulee parantamaan OMATOIMISEN hankintahakkuun kannattavuutta, jos vaihtoehtona on nollahintainen pystyleimikko.
Mutta ei sitä, että kutsutaan yrittäjät tekemään talkoilla. Samat kustannuspaineet on edelleen niskassa.Hetkinen, hetkinen.
Siis kyse on yhteisestä tiedonsiirtojärjestelmästä, ei yhteisestä apteerausjärjestelmästä. Eli tuon järjestelmän sisällä on kaikille siihen mukaan lähteville yrityksille omat osansa, jotka eivät keskustele toisten firmojen ohjelmien vuoksi. Se on pakko olla, sillä noissa järjestelmissä liikkuu tietosuojan alle kuuluvia tietoja, joita ei saa luovuttaa ulkopuolisten käsiin.
Luulisin järjestelmän toimivan jonkilaisen pin-koodijärjestelmän mukaan, jossa yrittäjä voi kirjautua vain sopimuksensa mukaiselle työnantajalle. Eikä pääsen näkemään esim. maanomistajan ja yhtiön välisiä tietoja, eikä myöskään kuljettajan ja yrittäjän välistä tiedonsiirtoa luovuteta ulkopuolisille.
Tuo järjestelmä avaa yrittäjille aika mielenkiintoisia mahdollisuuksia, jos urakoi kahdelle yritykselle samassa pitäjässä, voi toinen kone urakoida pitäjän toisen laidan työmaat ja päinvastoin. Lavettiralli vähenee.
Ja konevalmistajille on todella huokaisun paikka, kaikki uudemmat koneet voivat ilman toimia ilman yhtiökohtaisia järjestelmiä.Noissa ajouran pinta-alojen kaavamaisessa laskemisessa pitää muistaa yksi juttu. Nimittäin koko uran leveys ei muutu käyttämättömäksi metsämaaksi, vaan vain 1,5-2 metriä nelimetrisen uran keskeltä. Kyllähän uran varren runkojen oksat ulottuvat uran yläpuolelle samalla tavalla kuin muuallakin metsässä rungon sivusuunnassa hyödyntävät tilaansa?
harrastelijalla lienee ruotsalaisia sukujuuria, sillä nuo pienet koneet ovat siellä yleisempiä. Ei urakointikäytössä, vaan nimenomaan metsänomistajien omana kalustona.
Mutta, se että koneilla voisi työllistää kuskit kelirikkoaikaan, paranna yhtään kannattavuutta niillä työskentelyyn. Ei kelirikkoaikaan taksat parane, eikä tappiolla tekeminen helpota velkataakkaa.
No, viime vuosina ei koneiden painoista ole paljon puhuttu. Realiteetti on pitkäpuomisissa hakkuukoneissa, että painoa on kuusipyöräisillä koneilla 17-23 tonnia ja kahdeksanpyöräisissä 19-27 tonnia. Skaalan kevyemmät koneet ovat harvennushakkuupäille (n. 45-50 sentin kaatoläpimitta) ja skaalan järeämmät sitten puhtaille aukkopäille (75 sentin kaatoläpimitta).
Ajokoneiden painotusta en kyllä ole kuullut, enkä ymmärtäisikään. Traktorikalustossa on saatettu taka-akselille laittaa vannepainoja, koska takasiltasovitteinen järeämpi nosturi vaatii niitä.
Metsäperävaunuihin on nestepainotusta laitettu siksi, että on saatu vaunu vakaammaksi tyhjällä vaunulla ajettaessa, käännetyllä nivelaisalla moni vaunu on kiikkerä tyhjänä.Niin, tarkoitin niillä tukkirunkojen säästämisellä ensiharvennusvaihetta, jolloin joutuu laatuharvennuksessa valitsemaan myöhemmin kasvatettavat rungot, silloin on pakko huonolaatuisessa metsässä jättää rungot laadun mukaan, ei koneen kulkemisen vuoksi.
Väljennysvaiheessa harvuus on sitä luokkaa, että keskiraskaillakin voi jo tehdä haamu-uran.Kun haamu-urakoneet tulivat, hakattiin silloin 30 metrin uraväleillä. Silloin olivat hyvä vaihtoehto, kahdella urien välisellä haamu-uralla syntyi tasainen metsä ja runsaasti puuta urien varteen, lisäksi aika nopeasti kun työskenneltiin 6,5 metrisillä nostureilla. Myös laatuharvennus onnistui paremmin, kun näki läheltä kaikki rungot.
Kun uraväli muuttui 20 metriin ja koneiden puomit piteni 11 metriin, haamu-urakoneiden tarve kokolailla poistui. Silti, ei se pitkäpuomisellakaan kaukaa ronkkiminen mitään herkkua ole ja helposti jää käsittelemättömiä kohtia uraväleille.Siitä olen kyllä eri mieltä Jätkä pätkät kanssa, etteikö olisi nykymetsissä kiertelylle tarvetta haamu-urilla hakattaessa. On nimittäin puuston laatu nykyensiharvennuksissa niin sekavaa, että kaikkien mahdollisten tukkirunkojen säästäminen väljennykseen asti on järkevää.
Sen verran voin kokemuksesta sanoa, että ketteryydessä jokeri hakkaa sammon selkeästi. Ensinnäkin leveydeltään jokeri on 195cm (sammot 220-250 riippuen rengastuksesta), jokeri kääntyy 60astetta puolelleen, sampo taitaa jäädä 40asteeseen. Lisäksi jokeri kaltevassa ei tarvitse juurikaan lisää leveyttä, telat on niin matalat.
Hankalimpia kohteita haamu-urakoneelle on peltokuusikot, jotka on istutettu 2 metrin ruutuun, puuväleissä ei pääse kulkemaan suoraan.Vaikka jokerilla hakattiin kesällä männiköitä, ei seuraavana vuonna ilman oksakasojen paikkoja olisi nähnyt mistä oli menty.