Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Ja konenäkökö sitten ratkaisee sen, ettei ketään ole metsässä? Mitens hyvinkin yleiset huoltotilanteet ja remontit…kuskit kuitenkin tekevät ne, en ihan heti usko kehitettävän metsässä vikaantumatta toimivaa konetta. Sitten ramppaa ihan sama kaveri korjaamassa konetta, joka voisi sitä myös ajaa.
Se, mitä konenäkö tuo jo lähivuosina metsään, on kuljettajan työtä nopeuttavat avut, kuten näköön perustuva apteeraus ja harvennustiheyden neuvonta-apu.
Ruotsissa ollaankin ihan eri planeetalla, mitä tulee korjuun tutkimukseen, siellä mennään ihan äärilaidasta toiseen. Ja ruotsissakin se tapahtuu nimenomaan metsäyhtiölähtöisesti uusia innovatiivisia ideoita kokeillen, eli samalla tyylillä kuin täälläkin Metsäteho on tutkinut turvemaiden korjuuta. Tällä hetkellä taitaa olla järeiden yhdistelmäkoneiden kokeilubuumi meneillään kuningaskunnassa, pari kolme protoa rakenneltu viime vuosina.
…mutta kun noita hyviä kohteita on harvassa, mistä revitään 250 mottia vuorossa. Lainaus metsakoneet.fi palstalta:
”Kyllähän tuolla kuution keskikoolla onnistuisi melko lähelle. Mutta kun ei ole sellasia metsiä tässä maassa läpi vuoden. Tässä uusia lukuja keskikoot 100 -200 l ja määrä 2000 m3/kk eli 22 000 m3/v ja löpöä menee 20 000 l kone maksaa 480 000 € eli ostat uuden verollisen moton laskeppa nyt. Alat olla jyvällä jos tuo 3 €/m3 on alv:n osuus.”
On kyllä kompattava jeesmiestä Harjavallan seudun metsien vikaisuudesta, on sielläpäin tullut aikoinaan työskenneltyä. Varmaankin teollisuuden päästöt ovat heikentäneet karuhkojen kivikoiden puuston sietokykyä, tavanomaista enemmän oli vikaisuutta, etenkin lahojen suhteen. Tuulisuus ja kivien väleissä kiemurtelevat juuret voivat olla yksi syy, nimittäin samaa havaitsin muuallakin vastaavissa kohteissa.
Yksi havainto oli seudulla myös kulotuksen vaikutus aluskasvillisuuteen, eräillä kohteilla ei vielä ensiharvennustakaan lähestyttäessä ollut mustikka palautunut, vaan maa oli vahvan heinikon peitossa.
Enää ei valmisteta kuin toiseksi järeimmästä Ponsse-kuormatraktorimallista DUAL-versiota, jonka lähtien-painoksi ilmoitetaan 21 500 kiloa. Eli kaikilla varusteilla 24 tonnia lienee lähellä totuutta, noissa koneissa kun on telat yleensä molemmissä päissä.
Pienin moto on Ponsse Beawer, mutta sekin painaa varusteineen yli 20 tonnia.Norcar oli oma ideansa, joka oli aikoinaan 80-luvun alussa suunniteltu erittäin kevyeksi kuormatraktoriksi, mutta sekin kasvoi kokoaan melkoisesti ja viimeinen 600-malli painoi jo yli 10 tonnia, silti ei rungot tahtoneet kestää, eikä hydraulinen napamoottorivetokaan ollut ongelmaton.
Vanhemmilla täysnapamoottorisilla Profeilla kyllä pärjää kun käyttää teloja, ne tasaavat vetoa. Uudemmat 50-mallit onkin sitten jo mekaanisella telillä, joka tasaa vetoa.
Laatuluokittelua ei ole varmaan siksi käytetty, että silloin olisi jouduttu maksamaan ENEMMÄN keskimääräisesti tukista. AIka paljon on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana hakattu erittäin priimojakin tukkimetsiä bulkkihinnalla. Paljon mennyt hienoa männyntyveä sahuuseen perushinnalla, vaikka laatutyven arvo olisikin todellisuudessa tuplat. Huonommista laaduista on kyllä raakattu…
Ja mitenkäs sattuikaan, käsittääkseni UPM on vetäytymässä pois puheiden mukaan juurikin siltä alueelta, jossa SE aikoo tätä kokeilua tehdä?
Ja kuinka hassusti se sattuikaan, joulupukin partaan valkeaan…
Siis tuon jutun perusteella korjuukulu määritellään korjuun JÄLKEEN. Se on ihan eri asia, kuin ennen kauppakirjan kirjottamista todetut korjuukustannukset.
Ei pitkäpuomisuus tarkoita sitä, että kaikki oksat karsitaan uralle. Kun kaadettava runko on yli viiden metrin päässä uralta, useasti karsinta tapahtuu puomin alle, eli koneeseen päin. Tällöin oksat ja latvat jäävät samaan kohtaan kuin hasmu-urakoneella työskenneltäessä. Joskus kuskit saattavat nostaa karvan uralle, kun tuovat hakkuupään koneen eteen siirtymisen ajaksi.
Ja yksi suurimmista kärsiöistä on Metsähallitus, jonka metsistä nykyisin on suuri osa kuikeloita männiköitä. Nyt kun ovat alkaneet uudistamaan aikaisempaa nuorempina kuvioita, tukkiprosentti putoaa todella rajusti.
Nyt lyödään korville niitä, joiden tavoitteena on ollut tuottaa pienioksaisempaa puuta tiheämmässä kasvattamalla. Se kun väkisin muuttaa runkomuotoa ”juoksevammaksi”, mikä tekee latvaosasta hitaasti kapenevan. Yksi latvatukki jää pois pinosta.
Pientä puuta tehokkaasti pelkkahakkuri+jakosahalla pilkkoville sahoille tää on lottovoitto, heidän materiaalin hintaa voidaan pudottaa lähelle kuituhintaa.