Jokupäivä sitten keskustelin ruotsalaisen tuttavan kanssa ja kerroin meidän puunhinnoista ja menosta sekä surkeuden valituksesta.
Totesi meillä olevan asiat paljon paremmin, naapurissa harvennusten kantohinnat olemattomat ja metsänomistajat joutuvat itse tekemään harvennuksia, jottei rästejä syntyisi. Paikoitellen pystykaupassa ensiharvennus ei tuota käytännössä mitään. Siihen verrattuna meidän 10-15 euron pystyhinnat on loistavat.

Tuli sellainen tunne, että onkohan meillä sittenkään valittamisen aihetta…

Tripla

Jos huskua ostat, katso millaisilla ruuveilla on kaasarin säädöt. Jos on pyöreät tapit, on hyvin todennäköisesti jenkkiosaston tuote ja tussumpi. Itsellä on edelleen varasahana swe 340, hyvä perussaha. Edellä mainitut 440,445 ja 450 spelar bra.
Stihliltä jätkiksen mainitsemat 231 ja 251 on hyvin vastaavia, sekä dolmarin 420.

Yhdestä kappaleesta valmistettuja autojen kilpakäyttöön muokattuja kampuroita on nähnyt oiottavan kuulapäävasaralla naputtelemalla. Eli metallia ”turvottamalla”.
Moottorisahojen ja muiden pienkoneiden akselithan on pääsääntöisesti erillisistä osista koottuja, jolloin limput voivat liikahtaa ja aiheuttaa kampuran kiertymisen. Se, että takuukorjauksessa vielä tehtäisiin tälläista oikomista, pidän outona. Nimittäin nykyisin lienee jo moottorin purun kustannukset sellaiset, että saha kannattaa hylätä ja antaa uusi tilalle noin suuren rempan kohdalla. Siellä kyllä on jotain muuutakin saanut kipeää moottorin sisällä ja uuden takuukorjauksen mahdollisuus on suuri.

Kyseinen korolla oli 1990-luvun lopun tuotteita, eli digitaalisella mittarilla ja joku reilu kymmenvuotias silloin. Oli käytännössä koko ajan liikenteessä, siksi mittariin kertyi paljon kilometrejä. -86 korollan varmarimallilla sukulainen latoi menemään 20 vuodessa työajoa 480 000, kun kori loppui totaalisesti. Laatikko ja perä vaihtui kerran, kone oli alkuperäinen – ja laiska 😀

Kaikissa autoissa käyttö ratkaisee pitkälti kestävyyden, joillakin mitsun pajerot oli romuja 250 000 km kohdalla, toinen veteli pikkuremonteilla 520 000. Mitsuja tuhottiin kaupunkikäytössä, vähäisella ajolla kori kostui ja hapantui, hitaassa nykivässä ajossa laatikot poiki.

Itse olen yleensä ajanut japsi nelikko lava-autolla sellaiset 200 000 – 250 000 km, sitten vaihtoon (ollut kalustossa -90 asti aina kyseisen autotyypin edustaja). Vaihtohintaa on sen ikäisessä vielä sen verran, että ei ole ihan arvoton.