Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 1,001 - 1,010 (kaikkiaan 1,643)
  • kuusessa ollaan

    Jätkä kirjoitti:
    ”Minun muistini mukaan tietotekniikan hyödyntämiseen pystyi ensimmäisenä S. Pinomäki, jonka Pika – hakkuukoneissa oli sekä koneen tekniikka, että mittauspuoli sangen edistyksellistä jo silloin, kun Lokomonkin vehkeet painoivat vain voimalla ja raudan paljoudella.”

    Jep, Pinomäki teki ensimmäiset kuutioivat mittalaitteet. Mutta Lokomo ja siihen yhdistetyn Ösan tietotaidon yhdistäminen loi ensimmäiset tiedonsiirtojärjestelmät, jolla kannon nokassa olevaa kuutointietoa siirrettiin NMT 450 -verkon kautta tehtaille, sekä apteeraustietoa konttorilta koneeseen, tämä tapahtui 80-luvun lopulla. Ja samaa tekniikkaa aloitettiin viedä muuallekin maailmaan. Suomi on tässä tekniikassa ollut aina edelläkävijä, vasta kymmenisen vuotta sitten Ruotsissakin tosissaan alettiin kiinnostua asiasta. Heillä kiinnostusta on vähentänyt tehdasmittauksen vakiintunut käyttö.

    kuusessa ollaan

    ”Jovain edellä ”Siirtyminen toimituskauppaan ja laskutusmalliin, myös teollisuuden osalta, lakkauttaisi puheet pystykaupan korruptiosta.”

    Em. puheita pitävät yllä Jovain ja Vaara. Kyllä metsäteollisuuden housut jo tutisevat, kun tämä voimakasksikko on liikkeellä.
    Lähetetty: 46 min sitten
    Lähettäjä: MaalaisSeppo”

    Nyt Lahtosen taikasana ”laskutus” saapui mukaan…eli siis…

    Kuten olen itse todennut aiemmin, puunkorjuun kustannukset ovat metsäyhtiöillä taatusti mahdollisimman tiukat. Siitä kertovat viimeisten vuosien yrittäjien konkurssitkin, kannattavuus on nollassa ja sen alla. Velkavankeus pakottaa monen yrityksen yrittämään viimeiseen tippaan asti.
    Metsäyhtiöt tutkivat mm. Metsätehon kanssa korjuun tehostamista koko ajan, ja ovat sitä kauan tehneet. Suomessa korjuun seuranta ja organisointi on ollut aina maailman tehokkainta, koska SUOMALAISET metsäyhtiöt ovat olleet mm. konevalmistajien kanssa kehittämässä erilaisia tieto/käyttöjärjestelmiä puun korjuun tehostamiseen. Kaikki ylimääräinen on niistetty korjuuketjusta pois, sen lisäksi yhtiöt hyödyntävät ostetun puun mahdollisimman hyvällä katteella.
    Nykyisen John Deeren edeltäjä Lokomo Forest aloitti tietotekniikan rajun hyödyntämisen ja Ponsse sekä Valmet ovat tulleet perässä.

    kuusessa ollaan

    Puuki kirjoitti:

    ”Hinnat ei hankintapuilla ole kovin hyviä. Mikä on siihen syynä,
    on jo useamminkin tullut tässäkin ketjussa esille.
    Omasta mielestäni ei niinkään kilpailun puute puun toimitusketjussa. Jonkun mielestä vain juuri se. Erilaisia mielipiteitähän saa olla, kunhan pysytään suunnilleen asiassa.”

    Ööh, kerro miten toimitusketju voisi olla erilaisempi?
    Ja mitä lisäarvoa voi tulla kaukokuljetuksen osalta, eli siihen että ”hankintapuut” onkin kuljetettu tehtaan porttien sisälle?

    Tehtaille puut menevät minuuttiaikataulutettuna rekoilla, siksi hankintapuut luovutetaan tienvarsivarastoissa, joista puuta jalostavan yrityksen sopimusyrittäjät ne tiedonsiirto-ohjauksen myötä hakevat. Tästäkin syystä metsäyhtiöiden oma kaukokuljetus on kustannustehokkaampaa, autot ajavat mahdollisimman vähän tyhjänä. Esimerkiksi sellutehtaalle puita vievä rekka nappaa sellutehtaan läheltä tukkikuorman, jonka vie sahalle. Ja sahalta palatessaan voi hakea kuitupuuta tai toista tukkipuulaatua toiselle sahalle. Ketju on kokolailla maailman tehokkaimmin toteutettu Suomessa, kun vielä huomioidaan teiden kantavuudet ja leimikoilta kertyvien puutavaralajien määrät. Esim Ruotissa kuitupuuta saattaa olla yksi laatu kuitupuuta ja kaksi tukkia.

    Ja mitä tulee yritysten kustannustehokkaaseen korjuuseen, kysykääpä koneyrittäjältä tai puutavara-autoilijalta millaiset heidän taksansa ovat alan kustannuksiin nähden…jos metsäyhtiöt eivät olisi tiukalla politiikalla korjuuta hoitavia, ei täällä pian olisi puun jalostusta lainkaan. Suomessa pienten leimikoiden korjuu on suhteessa erittäin kallista. Siksi tarkka JOT-menetelmään (Just On Time = oikeaan aikaan oikeassa paikassa) perustuva puunkorjuun seurantajärjestelmä kehitettiin Lokomolla 90-luvun alussa.

    kuusessa ollaan

    Edelleen toistan kysymyksen: Miksi yritys ei saisi hankkia raaka-ainettaan haluamallaan tavalla? Pystykaupassa on kauppakirja, jossa sovitaan korjuun ehdot ja siinä on korjattavien puutavaralajien mitat. Siihen voi metsäomistaja pyytää omia tarpeitaan, eli harvennustiheyksiä ja muita huomioitavia seikkoja. Jos niitä ei osaa pyytää, se on metsänomistajan vika.

    Vai meinataanko, että kenen vaan on oltava mahdollista toimittaa mursketta asfalttiasemille, tai porkkanoita markettiin?

    kuusessa ollaan

    En kyllä ymmärrä yhtä asiaa tässä jankkauksessa.

    Edelleen metsäyhtiöt ostavat puuta myös hankintana ja maksavat siitä rahaa, vaikka metsäomistaja olisi teettänyt ”korruptoitumattomalla” yrittäjällä puut tien varteen. Tiedän metsäonomistajia ja yrittäjiä, jotka näin tekevät, myös MHY korjuupalveluhan on vastaava.
    Jos metsäyhtiö on niin tyhmä, että maksaa oman korjuusopimuskumppanin toteuttamaa pystykorjuuta ilmaiseksi (verrattuna hankintahintaan), niin mitä sitten? Tai jos metsäyhtiö ei ole valmis maksamaan pahimpaan puuruuhkaan osuneista ja pilaantuvista hankintapuista keväällä kovaa hintaa, se on täysin ymmärettävää.

    Jos Kuopion sellutehdas toteutuu ja siitä tulee kolmesta suuresta metsäyhtiöstä riippumaton toimija, silloin voidaan sanoa että kilpailu puusta tulee olemaan todellista. Pystykaupan ja hankintakaupan välinen pilkunviilaus kuka toteuttaa korjuun, on ihan turhaa huulten heiluttelua.

    kuusessa ollaan

    Talvella ”tyhjänpanttina” saattavat olla viljatilojen traktorit, karjatiloilla traktoreilla täystyöllisyys. Ja jos traktoreita halutaan parhaiten hyödyntää talviaikaan, silloin kyseessä olisivat enemmänkin kiinteistöpuolen työt, eli auraus ja vastaava. Niihin traktoreiden perusvarustus tänä päivänä etukuormaajineen sopii paremmin. Lisäksi tiloilla on traktoreita korvattu kurottajilla ja pyöräkuormaimilla, sekä ulkopuolisen urakoitsijan hyödyntämisellä, jolloin ”vapaata kalustoa” ei edes ole. Ne pikkutilojen nuffit ja majurit olivat aikoinaan ihan eri juttu, silloin ei ollut kunnon metsäkoneita vastineena.
    Ne maatilalliset, jotka ovat halunneet työllistää itsensä talvella osa-aikaurakoinnilla, ovat ostaneet ennemminkin käytetyn metsäkoneen, joka seisoo taas kesät navetan nurkalla. On edullisempaa tehdä työt maksimiteholla, kuin rääkäten pilalle traktorin, jonka pitää kesällä olla hyvässä vireessä.

    Keski-Euroopassa käytetään paljon traktoreita metsätyössä, mutta siellä se johtuu erilaisesta työskentelytavoista, eli maastokuljetus saattaa päätyä vasta sahalle, tai jatkettuna lähikuljetuksena johonkin isompaan terminaaliin.
    Esim. Saksassa on runsaasti traktoreiden metsävarustelijoita, jotka rakentavat käytännössä uusiksi koko vehkeen, ja sen jälkeen se ei sovellu enää maatalouskäyttöön.

    kuusessa ollaan

    Kaikesta huolimatta on muistettava, että meidän metsänomistajien puu on raaka-aine, kuten murskattavaksi myyty kalliokin tai soraesiintymä.Jos myyt kalliota murskattavaksi, sen oikeuden ostanut saa päättää millä kustannusrakenteella tai kalustolla homman hoitaa.

    Eikä kenenkään ei ole pakko ostaa meidän puitamme, välillä tuntuu että sellainen vaatimus olisi metsäyhtiöiden kontolla isänmaallisuuden nimissä. Olisi todella mielenkiintoista kuulla Ruotsin toiminnasta, tuttaviltani kuuleman mukaan siellä ensiharvennusten kantoraha on aivan eri luokkaa kuin meillä, eikä hinta ole parempi. Ensiharvennukset voivat olla jopa nollatuottoisia, vaikka olisivat hoidettuja. Siksi metsänomistajien oma korjuu on kannattavampaa ja pienillä koneillakin yritetään saada korjuuta suoritettua.

    kuusessa ollaan

    Pohjimmiltaan pystykauppojen hinnoittelussa näkyy se, että metsäyhtiöt ovat valmiita maksamaan suhteessa parempaa hintaa pystypuulle siksi, että sen myötä he saavat paremman kontrollin puuvirran kulkuun ja hakattavien puulajien aikatauluihin. Se on korostunut viimeisten 30 vuoden aikana, jolloin vesivarastointi on lähes kadonnut ja kvartaalitalouden vuosineljänneslaskento rankaisee korkokuluilla ylimääräisestä katkotusta ja siten myös maksetusta puusta. Siitä kertoo se, että metsäyhtiöiden yrittäjien taksat taitavat olla pykälän heikommat, eli tätä ”pystykaupan ylihinnoittelua” maksatetaan ketjussa sillä osuuudella, eikä metsänomistajilla.

    Paluuta siihen aikaan, kun jätkät hakkasi talvet tukkimetsiä ja tukit kelluivat sahojen rannassa sahausta odottelemassa, ovat ohi.

    Maataloustraktoripohjaisten metsäkoneiden ainoa järkevä käyttökohde on talvisten ensiharvennusten ajaminen, siellä hakkuukoneen keskimääräinen tuotos riittäisi työllistämään kohtuudella. Varsinaiset metsäkoneet ovat puolikäynnillä tehokkuudestaan johtuen.

    Mitä tulee sitten maataloustraktoreiden varusteluun metsäkäyttöön, nykyisillä valmistajilla ei edes Valtran mallistossa ole enää järkevää versiota metsäalustaksi. Uudempien mallisarjojen ohjaamot ovat niin lyhyitä, että melkoinen savotta on ne muuttaa 90-luvun versioiden mallisiksi ja jotenkin ergonomisiksi malleiksi.

    kuusessa ollaan

    Auraus ei ole loppunut, vaan sitä tehdään edelleen tuolla samalla kulmakunnalla. Aurojen vetokoneiksi on vaan vaihtuneet järeät kuormatraktorit, pillareiden tilalle. Aurat on samoja ja niitä elvytetään hitsaamalla, ovat kuitenkin ihan käyttökuntoisia.

    Itse ensiharvensin koneella kohtuu kivisen aurauskuvion muutama vuosi sitten, oli aurattu ja istutettu männylle 80-luvun alussa. Nyt jäi männyn ja varsin laadukkaan rauduskoivikon yhdistelmä, kasvu alueelle normaalia luokkaa. Maasto ei ollut aivan parasta auraukselle, eli liian kivennäismaapitoista. Mikä tarkoitti, etteivät aurausvaot olleet routineet täyteen, vaan erottuivat puolen metrin levyisinä ojina kuviolla. Muutama kivi osittain kallioikkoisella kuviolla oli noussut näkyviin, muttei harvennusta haitaten (lähikuljetus maatalostraktoriyhdistelmällä). Urat oli suunniteltava vakojen suuntaisesti tästä syystä…

    Ne aurauskuviot, mitä näin aikoinaan tehtävän, ovat taimettuneet hyvin. Aurauksen etuna on edullisuus ja vesitalouden säätely taimikon alkuvaiheessa, mikä pistää mm. kuusen hyvin kasvamaan. Eli periaatteessa kuin naveromätästystä. Auraustaimikoiden maineen on pilanneet monessa tapauksessa aikoinaan olleet huonot taimet, etenkin männyllä.

    kuusessa ollaan

    Ihan samat ongelmat on kaikkien puulajien tukeilla, eipä enää vanerikoivussakaan rajuja mutkia sallita tyvitukissa.

Esillä 10 vastausta, 1,001 - 1,010 (kaikkiaan 1,643)