Käyttäjän kuusessa ollaan kirjoittamat vastaukset
-
Komppaan Timppaa, koivun saatavuus on on niin hajanaista, että kovassa kysyntätilanteessa turvaudutaan tuontikoivuun. Teollisuushan pelaa syklien mukaan ja silloin koivun keruu ei ole niin helppoa kuin kuusen tai männyn, jota kasvaa nopeasti korjattavina yhden puulajin metsinä.
Suomen istutuskoivikot ovat kohtuullisen pienet, suhteessa sekametsistä kertyvään koivuun, ettei niiden varassa ole mahdollista toimia. Koivun määrää puhtaina koivikoina kokonaisuudessa hämää silmään se, että istutuskoivikot ovat pääsääntöisesti pakettipeltoihin istutettuja, jolloin sijaitsevat teiden ja kylien yhteydessä. Metsiin tehtyjä puhtaita koivikoita on vähän, suurelti hirviongelman vuoksi.
Muistan kun Serlachius esitteli aikoinaan huippukoivikkoaan lehdille, etelärinne ja 17 vuotiaana ensiharvennus tuotti jo hyvin puuta. Koivu vaan pitää olla huippuperimällistä raudusta, tai sitten pitää tyytyä tutkimustenkin mukaan lyhytkiertoiseen, harventamattomaan kasvatukseen. Olikohan 45-50 vuotta 2000 rungon tiheydessä ja sitten kerrasta nurin ja uusiksi.
Nyt taas joku sekoittaa palkkaneuvottelut ja raaka-aineen hinnoittelun Maaseudun tulevaisuuden yleisönosastolla…
”Yhtiö tarvitsee puuta ja maksaa siitä juuri niin paljon, että metsänomistajan kannattaa puuta myydä. Koneurakoitsija tarvitsee työtä ja tinkii korjuutaksan niin alas, että voittaa samasta työstä kilpailevat yrittäjät. Myös metsäpalvelun yrittäjät tarvitsevat työtä ja kilvan tarjoavat puunmyyjille neuvotteluapua ja työnjohtoa.
Lauri Vaara”
Metsäyhtiö maksaa puusta sen verran, että sen jalostus kannattaa. Jos jalostus ei kannata, silloin tehdas tai saha on seis. Viimevuosien sahauksen tuloksista sen näkee, sahojen seisokkeja ollut. Havusellubuumi ja kartonkituotteiden kysyntä ainoat valopilkut, jolla nyt tulosta tehdään.
Koneyrittäjät ovat jo tinkineet keskenään kilpailemalla taksat sille tasolle, että konkursseja on tullut ja vain suuret, kymmenien koneiden yritykset ovat kannattavuudessa pärjääviä. Esimerkiksi muutamia alle kymmenen koneen yrityksiä on siksi yhdistynyt.
Metsäpalveluyrittäjät tekevät töitä kovassa kilpailussa balttialaisten, kymmenien työntekijöiden yritysten kanssa. Ja aika harva metsäpalveluyrittäjä on tekemässä metsänomistajille suunnittelutyötä, koska kysyntää ei ole, suomalaiset kaupunkilaismetsänomistajat eivät ole kiinnostuneita/tietoisia metsien hoidosta. Paitsi rahaa tarvitessaan… MHY:t taasen ovat paneutuneet bisneksen tekoon energiapuulla ja korjuupalveluilla. Jossa useasti sitten metsäomistajan käteen jäävä raha on pienempi kuin pystykaupalla. Useimmiten leimikot niitä, jotka eivät yhtiöille kelpaa.
Jovain, selitäs mitä tarkoitat ns. metsän vuokrauksella?
Ulkomailla, kuten Venäjällä ja Amerikan mantereella myydään hakkuuoikeuksia, Keski-Euroopassa taasen myydään puuta meidän hankintahakkuiden tyyppisesti yksityismetsistä. Siellä valtioiden metsien korjuulla on omat hankintaorganisaatiot, kuten meidän metsähallituksellakin.
Niin, metsähallitus muutoin myy puuta suoraan tehtaalle toimitettuna. Ja sitä ollaan muuttamassa EU:n vaatimuksen vuoksi, eli korjuu pitää yhtiöittää erilleen omistuksesta…Wikipedian selitys korruptiosta:
Korruptio (latinan sanasta corrumpere ’turmelus, pahaan vietteleminen’) on toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Korruptiossa vastuullisessa asemassa oleva henkilö, esimerkiksi virkamies, lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti.[1]
Lahjontaa ja korruptiota tarkkaileva Transparency International (TI) jakaa korruption edelleen kahteen ryhmään, jotka ovat ”toimivallan mukainen” (according to rule) ja ”toimivallan vastainen” (against the rule) korruptio. Toimivallan mukaisella korruptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lahjuksen saaja hoitaa hänelle kuuluvaa työtehtävää ja ottaa lahjuksen vastaan esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että hän sen saatuaan järjestää asian käsittelyn helpommaksi tai nopeammaksi. Toimivallan vastaisella korruptiolla taas tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö lahjusta vastaan harjoittaa sellaista toimintaa mihin hänellä ei ole toimivaltuuksia.[2]
Korruption vakavuus vaihtelee pienistä vastapalveluksista järjestelmälliseen lahjontaan. Korruptiota voi esiintyä yhteiskunnan kaikilla alueilla; esimerkiksi virkamiesten, poliitikkojen tai liike-elämän piirissä. Henkilö voi väärinkäyttää saamaansa valtaa myös yhteisöissä ja yrityksissä, esimerkiksi yrityksen työntekijä voi ostaa yritykselle tuotteita ylihintaan hänet lahjoneelta yritykseltä. Korruptio liittyy usein ammattimaiseen rikollisuuteen, mutta se voi olla myös satunnaista ja kertaluontoista.
Väkitukko kirjoitti: ”Pystykauppoja ei ole muissa Euroopan maissa.” Jos tieto pitää paikkansa, niin miten on mahdollista, että kaikkialla muualla Euroopassa homma on päin honkia ja vain Suomessa puunkorjuu on oikeilla jengoilla! Onko tästä asiasta keskusteltu sanallakaan tässä ketjussa? Epäilen kuoliaaksi vaikenemista.”
Niin, onko metsäteollisuus sitten muualla Euroopassa kultakaivokseen verrattavaa toimintaa?
Saksassa bisneksen tuottaa tukki, jota viedään raakatavarana mm. Italiaan jalostettavaksi. Kuitupuun markkinat niin kehnot, että latvaminimi on kymmenen sentin luokkaa ja osa siitäkin menee polttopuuksi. Ruotsissa myös kuitupuun ja etenkin ensiharvennusten hintataso meitä matalammat, eivätkä yhtiöt välttämättä edes osta niitä. Siksi metsänomistajat joutuvat korjaamaan niitä itse, jotta hoitotyöt tulisivat maksettua.
Mielestäni meillä olisi erittäin paljon surkeampi tilanne, jos jo aikojen alusta asti ei Suomessa olisi mm. Gustav Serlachiuksen kaltaisia tyyppejä, joiden ansiosta metsänkasvatus ja korjuu on saatu toimimaan kustannustehokkaasti. Jätkän mainitsemat metsäautotieverkostot ja niiden tekemisen/kunnostamisen tukeminen valtion puolelta ovat täysin poikkeuksellisia ratkaisuja. Ruotsissa lähikuljetuksen matkat ovat meitä paljon pidemmät, mikä syö korjuun kannattavuutta, se yhtenä esimerkkinä. Myös metsien uudistusta on kehitetty paljolti metsäyhtiöiden tarpeiden mukaan, jotta Suomen metsät olisivat mahdollisimman hyvin kasvavia ja terveitä.
Sana korruptio on tässä tilanteessa kyllä omituinen, kun puhutaan pörssiyhtiöistä, joita valvotaan kohtuullisen tarkasti. Ja kun kilpailuvirasto on todennut, että korruptiota ei ole ja pystykauppaan perustuva korjuu on osa puunjalostuksen ketjua, se on myös korruptoitunut (viittaus LV aloituksen loppuun)? Hurja väite, siinä olisi ennemmin tutkittavaa, sillä kilpailuvirasto on sentään suoraan kuluttajien etua ajava organisaatio.
Entäpä, jos Suomissa ollaankin vaan fiksumpia, ja tehdään asiat järkevämmin kuin muualla?”Ay sävytteinen raju vastustaminen on fakta näillä palstoilla ja siitä syystä asiaan perehtymätön saa väärää tietoa.
Lähetetty: 2 h, 59 min sitten
Lähettäjä: Jovain ”Nyt kyllä Jovain voisi avata, mitä tuo lause tarkoittaa? Yleisesti Ay käsitetään ammattiyhdistysliikkeen lyhenteeksi ja tämä palsta on yhtä kaukana Ay-tyyppisestä keskustelusta kuin kuu maasta.
Heitämpä puunkorjuun kulurakenteen pudottamisen kanssa haaveileville tähän kysymyksen korjuun kulurakenteesta, maastokuljetuksen osalta:
Millaisella taksalla nykyisin tulee avohakkuun puut tien varteen, eli sisältäen hakkuun ja kuljetuksen normaalissa metsämaastossa, alle 300 metrin ajomatkalla? Tai harvennukselta, ajomatka alle 300 metriä.
Tuo perusasia vaan on tullut vastaan mm. tuttavalleni, joka teki ensiharvennusten korjuuta edullisella kalustolla(käytännössä maksetulla) ja muutaman leimikon jälkeen totesi, että niillä hinnoilla ei ole järkeä kuluttaa aikaansa metsässä. Ja koneet vähäkulutuksia harvennuskoneita, hyvässä kunnossa. Ja hinta oli normaali aliyrittäjän taksa, eli alueurakoitsijan alihankkijan. Eikä välikäsikään ollut ottanut välistä mitään, vaan halusi muutaman kauempana olevan kuvion teetättää toisella yrittäjällä, siirtojen välttämiseksi.
On muutoin jännää, että reaalitaksat yrittäjillä ovat laskeneet 80-luvun lopulta asti, samalla metsänomistajalle puusta maksettava reaalihinta on laskenut. Silti metsäteollisuustuotteiden hinnat ovat nousseet. Eli onkohan korjuu kuitenkaan se syy?
### e on myös ero wanhaan aikaan, leimikoiden koot ovat haitallisen pieniä nykyisin.
Lähetetty: 1 h, 58 min sitten
Lähettäjä: kuusessa ollaan ###Onko näin tosiaan. Muistelen, että ne olivat haitallisen pieniä ennenkin.
Tietenkin jos lasketaan mukaan Osaran hakkuut. Sekin kyllä oli vain välivaihe ja ne leimikot taisivat olla vähä hemmetin harvapuisia.
Lähetetty: 1 h, 1 min sitten
Lähettäjä: hemputtajaKyllä, siirtojen välillä tehtävien palstojen koko on yrittäjien mukaan yksi pahimmista kannattavuuden heikentäjistä (poislukien Metsähallitus, vaikka sielläkin sama ilmiö on tullut). Se on korostunut, kun koneiden tehokkuus on noussut viimeisten 15 vuoden aikana. Nyt työmaat saattavat olla pahimmillaan jopa yhden päivän tai parin kolmen päivän rykäisyjä, koneiden siirtoa tapahtuu todella paljon.
1971 puunkorjuu oli totaalisen erilaista, koska korjuu oli vain puutavaran lähikuljetusta, eikä koneellista hakkuuta ollut. Siinä se ero on metsäkoneet vs. maataloustraktorit nykyisin. Yhdestäkään maataloustraktorista ei rakenneta järeimpiä harvestereita vastaavaa konetta, joka toimisi yleishakkuukoneina nykyisillä, liian pienillä leimikoilla. Se on myös ero wanhaan aikaan, leimikoiden koot ovat haitallisen pieniä nykyisin.