Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Nuo Hesarin keskustelut alkaa olla Toni vastaan muut.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010949929.html
Lähetin tämän postauksen Hesarin keskusteluun. Ei julkaistu. Toni Amnell näkyy olevan lehden suosikki kommentaattori.
Toni Amnell: ”””No, nyt on kyse suomalaisista soista. Niistä ei pääsisi kovin paljon metaaniakaan, jos ei olisi joskus tehty sitä virhettä, että ne on ojitettu. ”””
Jo kyllä tässä keskustellaan ihan turhasta asiasta kuin soiden ojituksista, kun tostuus on, että ne ovat vertaansa vailla oleva ILMASTOTEKO.
aSantalle, että noin tarkka työhön ei kannata lähteä ja jättää kivipohjat työstämättä. Kivipohjiin en ole täällä törmännyt missään suopohjilla. Yleensä silttia tai hiesua tai pehmeää puna-sini savea, joka on metsälle parasta. Kova siltti on huonoa. Tuossakin edellisen postauksen linkissä pehmyttä savea oli suon pohja silmänkantamattomiin. Isolla omalla telakaivurilla hentaariin tarvitsee kaivaa 3 km ojaa. Empä itse ole näistä hommista laskenut kuin pölttoainekustannukset ja 10 ha on näin tullut käsiteltyä. On tullut kaivettua 3m syvääkin ojaa 3 km/ha yhteen paikkaan pehmeää puna-sini savea metsän pohjaksi.
Minä olen tehnyt tuota kivennäismaanostoa monet hehtaarit pienellä maatilakaivurilla. Tosin kivennäismaata on tullut vain 15..20 cm kauttaaltaan ja metsämaapohjiksi. Telakaivureita ainakin täälläpäin maanviljelijoilla näkyy olevan tyhjän panttina joka tilan pihassa ja työ niillä on moninveroin helpompaa. Ei siinä hehtaarilla mene monta työpäivää kääntämisessä.
Tässä uusi menetelmä.
https://www.koneviesti.fi/maatalous/b168e9de-d6aa-4448-bfa3-d6a95edcf5e9
Miten on, onko meitä taas huijattu tässä turvepeltojen päästöasiassa,miten on asian laita?
Turvepeltojen n. 270 000 ha CO2-päästöjä saa nopeimmin alas hautaamalla kaivurilla paikalla matalan alle 1 m pintaturvekerroksen pohjaveden alapuolelle niin, että olisi ainakin 50 cm kivennäismaata pellon pinnalla kauttaaltaan ja ojat 50 cm syvät. Oja ojan viereen ja aina pintaturve ojan pohjalle. Sanoisin, että ainakin puolle turvepelloista voisi näin tehdä. Pohjamaan nosto 2m turvekerroksen altakin onnistuu uusimmilla koneilla ja silloin turvepelloista 70..80% saataisiin kivennäismaaluokkaan.
Joka vuosihan turvepeltoja siirtyy luokkaan kivennäismaat turvekerroksen hajotessa pinnalta kokonaan.
Turvepeltojen vettäminen voisi olla vain paksuturpeisten peltojen tatkaisu.
Linkissä ei ole ehdotusta tästä menetelmastä. Miksi?
https://www.luke.fi/fi/blogit/turvepeltojen-kayton-tiekartat-hahmottuvat
Hesarin lukijoita ei raaski jättää oman onnensa nojaan. Siinä on semmoinenkin vaara, että HS-artikkeleita lukevat myös poliitikot. Tietämätön poliitikko on vaarallinen.
Juuri näin. Mistä ne poliitikot hiilinieluista kovin paljon tietävät muuten kuin seuraamalla uutisia ja niiden kommentteja. Multalankin ulostulo taisi olla kommenttipasltalta lainaus, jota ei olisi tarvinnut ruveta anteeksi pyytelemään. Olisi vähän odotellut ja jatkanut nyt Ruotsin metsien hiilinieluista nousseen kohun jälkeen, että:
”Mitäs minä sanoin”.
Ojitusten maapäästöistä Multala voisi kyllä sanoa ilman kritiikkiä: ”Suomen suo-ojituspäästöjen vähentämisellä ei kyllä ilmastonmuutosta peruta”.
Jos Siperian suot alkavat tuottaa metaania enenevässä määrin kuten on uumoiltu, niin siihen ratkaisu olisi soiden ojittaminen.
Linkki: https://www.metsalehti.fi/artikkelit/lasketaanko-turvemaiden-hiilipaastot-pieleen/#5dfaa1a5
Kun nyt ojitettujen turvemaiden päästöjen luotettavuutta on alettu kyseenalaistamaan, niin ollaan palattu tähän Ojasen tutkimukseen (2016) Metsäojitus–ilmaston tuhoaja vai pelastaja?
Siellä ojitetuilta turvemailta ei ole laskettu tulevan CO2-päästöjä, mutta vaihteluväli on plus miinus 10 Mtn. Tukitsen tuon niin, että on erilaisia soita kuten paljon karuja soita, jotka ovat pieni nielu ja sitten vähäisempi määrä reheviä soita joidenka CO2-päästöt ovat suuret, mutta summattuna ojitetut suot ovat 0.
Vain CH4- ja N2O-päästöjä +2,3 Mtn-ekv
ja on maaperä yhteensä: +2,3±10 Mtn-ekv
Toinen tapa on tulkita, mitä tuon 2016 on jälkeen on alettu harrastaa on, että kokonaispäästön suuruutta ei tiedetä ja siksi on ruvettu laskemaan CO2-päästöjä lisätutkimusten mukaan niin, että viisari heilahti ajan hengen myötä toiseen ääripäähän yli -10 Mtn/v.
https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/65329323/Akatemiaklubi_160316_Paavo_Ojanen.pdf
Epäonnistuneet ojitukset löytyvät yleensä maaston ylimmistä kohdista vedenjakajilta eikä niistä ole juurikaan päästöjä, kun ovat niin karuja.Tällaisilta soilta yleensä pienet purot sitten saavat alkunsa. Ojasen mukaan puuta kasvavat karut suot yli 1m3/ha/v ovat pieni CO2-nielu tai plus miinus nolla ja niitä on ainakin puolet kaikista soista ja sijaistevat pohjoisempana. Parhaat metsää kasvavat ojitetut turvemaat löytyvät tulvivien alavien jokien rannoilta ja korvista. Turve on kasvanut jokivirtausten kivennäismaista irroittamien ravinteiden lannoittamana, kun tulvat saattavat ulottua kauaskin joen molemmin puolin.
