Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Olisiko niin että pohjoisrinteetkin tuolla Osaran maisemissa kasvaisivat kuitenkin paremmin, jos ne ovat aurattuja.
Haeskelin kansalaisen karttapaikalta noita alueilta vaarojen metsäpeitteisyyttä ja ainakin tuon Susivaaran pohjoisrinteellä näyttäisi kasvavan metsää samoin kuin etelän suunnalla.
Aurausvaot erottuvat hyvin ilmakuvasta.Voi olla, että tuo linkki ei pelaa, mutta kansalaisen karttapaikalta Susivaara loytyy Livojoen varresta.
Nyt ei tuolle alueelle tehdä enää mitään muuta seurataan.
Kyse on vain mänyntaimikkoon tulleiden aukkojen täydennyksestä n.50 kpl kuusen siirtotaimilla. Alkavat kasvaa pituutta sitten, kun männyntaimet antavat lämpösuojaa.
On alueella myös jo vanhempia 25 vuoden ikäisiä pienehkojä muutaman kummenen aarin kokoisia kuusi-istutuksia, jotka ovat 7..8 m pitkiä ja hallan ulottumissa. Nuo kasvoivat viime kesänä aivan mukavasti 50..70cm pituutta. Hallan kestävyys tulee siitä että maanpinnassa on jo pari astetta kylmenpää kuin tuolla korkeudella ja auringon noustessa vielä säteet loytävät korkealla olevan latvan pikemmin kuin lähellä maanpintaa olevan.
Nuo kuusialat ovat olleet vanhempien mäntyjen ja koivujen suojaamia, jotka viime hakkuussa poistettiin ja alueelle jäi vain edellä mainitut mänyn siemenpuut.Alue on hallanarkaa. Viime kesänä oli kaksi hallaa. Metriset kuusentaimen kärsivät avoimella paikalla kuten edellisenäkin kesänä.
Olen nyt 10 vuotta yrittänyt kasvattaa hyvin heinäisella saralla tuon ko 1ha taimikon vieressä täydennyksenä mannyntaimile kuusta ja kuuset ovat alle 1 metrisiä. Viime kesän hallansuojaksi näytti riittävän pajunoksa, jonka sisässä yhden taimen latva oli ja tervettä suoraa uutta latvaa tuli 40cm.
Muut taimet kasvoivat mutkaisen lyhyen 10..15cm latvan tai kasvua ei tullut lainkaan tai koko kasvu kuoleutui.
Kyllä kuuset sieltä nousee sitten kun männyt alkavat suojata halloilta.
Tälläistä tämä on kuusen kansa.Tämä ko taimikko on aika hyvä paikka männyn jalostukselle, sillä niin valtavasti koettelemuksia tässä taimikossa perustamisesta lähtien on ollut.
Ensinnäkin valtava horsmikko, joka näytti tukahduttavan koko taimikon ja taimia piti hakea ja horsmikkoa polkea kesän mittaan, että taimet sai pelastetttua.
Sitten koivun vesakko uhkasi, jota raivasin kolmeen otteseen.
(Tuolloin olisi kaikki männyn taimet pitänyt arvioida vuosittain ja käännellä suoraan, lenkoutumisen estämiseksi, mutta silloin en asian tärkeytä vielä ymmärtänyt.)
Osalla aluetta sen jälkeen vaivasi tajuton pajunvesakko, jota piti raivata kahteen otteseen ja nykyisinkin tuolla alueella on tosin hirvien napsima jo kuoleva pajukko.
Sitten haavanversoruoste tappoi aarien alueelta kaikki männyntaimet ja keltaista tartuntaa ja kuolevia oksankärkiä vuosien mittaan oli lähes kaikissa taimissa vuoron perään nähtävissä, puhumattakaan kaikkein ikävimmästä versoruostetuhosta jo 6..7 m taimissa, joista 10..20 % puolen metrin päätatvakasvaimet kuolivat. Ruostetartunta ei ole hellittänyt vieläkään, vaikka taimikon pituus on n.10 m.
Lisäki istutin kymmenkunta siperianlehtipuuta alueelle, joista parhaat 4 on vielä jäljellä. Paras niistä on jo 12m pitkä eli reilusti pitempi kuin pisin mänty ja 18cm rinnalta ja hyvin suora ja pienioksainen. Muut näistäkin lehtikuusista tuhoutuivat monilatvaisuuteen, paksuihin oksiin ja lenkouteen ja löin ne maahan.Tässä tuon taimikon järkyttävävä historia, joka on teettänyt valtavasti työtä.
Jos tuosta taimikosta löytyy muutama sellainen puu, että ei ole vaihtanut latvaa kertaakaan, kasvanut tikkusuoraan keskimäärin 50 cm vuosittain ja oksien paksuus on ollut ensimmäisen tukin matkalla vain kohtalaista kokoa, niin jalostukseen sopivia puita on löytynyt.Nyt kun olen käynyt läpi tuon taimikon, niin sellaisiakin puita toki löytyi, mutta vain 12 kpl.
Tanelille.
Nyt kun olen sahannut noita kasoislatvoja alas, niin tarkoitus on niistä kerätä neulaset neulasanalyysiä varten.
Harvennusta en teetä ennekuin pituutta on 13..14m, sillä koko metsäalue on vain 2,5 ha, josta tätä ko taimikkoa 1,0 ha. Muu osa on männyn siemenpuilla joita on n. 150 kpl, jotka poistetaan sitten samalla kertaa.
Taimikossa tukiksi kasvatettaville nyt valituille puille olen pitänyt noin 3,5*3,5 m kasvualan ja poistanut lähipuista vielä oksia.
Ne eivät kaipaa harvennusta.Kaikkien tiedossahan on että hyvillä paikoilla ei mäntyä kannata kasvattaa, sillä laatu kärsii.
Kuusi sopii paremmin.
Mutta kun täällä Länsi-Kainuussa melkein joka vuosi on ankaraa hallaa, niin kuusi on kasvatettava koivujen tai mäntyjen suojassa.Olen nyt sahaillut oksia noin hentaarin alalta 20 vuotista männyntaimikkoa, joka on lannoitettu kahdessa osassa pellonmetsityksen PK:lla 250kg+250kg 7 ja 13 vuotta sitten.Kasvupohja on tasainen ja kostea hiekka-turpeinen ojitusmätästys. Lähes kaikki parhaiten kasvaneet männyt ovat lenkoja, latvaa vaihtaneita, oksaisia oksantyvipahkoineen.
Parhaat männyt, niitäkin kyllä löytyy jonkin verran, ovat suoria noin 10m pitkiä ja 20cm halkaisijaltaan rinnankorkeudelta.
Koetan nyt katsella parhaimpia puita ja tyvitukin matkalta 5m suorimpia puita 10 vuoden päästä tehtäävää ensiharvennusta silmälläpitäen ja karsia niistä viimeiset oksankiehkurat, että oksatonta tyvitukkia tulisi n. 5m..
Vaikeaa tahtoo olla löytää edes 5m silmään tukiksi kelpaavaa määrää.
Kasvussa ei ole mitään vikaa. Sahasin yhdestä suurimmasta männystä toisen latvan pois ja ihmettelin vuosikasvujen pituutta.
Viimekesän kasvu oli 80cm ja edellisen 75cm.Tuossa mänyntaimikossa ei voine olla kysymys boorin puutteesta, sillä pellonmetsityksen Pk:ssa on booria sen mitä booriravinteessakin.
Taimikko joka on ensimmäinen, jonka olen itse perustanut ja kasvattanut, on koko olemassa olonsa ajan kärsinyt haavanversoruosteesta, niinkin että puolimetrisiä kuivuneita päälatvakasvaimia on ollut 10..20% kaikista puista.
Tämän haavanversoruosteen kakia, minun metsissä ei kasva yhtään ainoaa haapaa tai haavanvesaa missään, mutta minkäs teet, kun niitä naapurin metsässä heti rajalta kasvaa vaikka kuinka.Otsikon aiheeseen palatakseni, kysyn mitä mieltä ollaan jalostetun siemenen käyttämisestä puolukkatyppiä karummilla maapohjilla?
Saako jalostetusta siemenestä mitään hyötyä karummilla tai sitten paremmilla maapohjilla, jos siemen on keskimäärin jalostettu soveltumaan tuoreelle kankaalle sopivaksi.
Pitäisikö jalostaa kaikille eri maapohjille oma lajike?Melkein joka kesä aiemmin tai ainakin nyt viime kesinä, jotka ovat olleet sateisia ja lämpimiä, ostotaimista (jalostettu) perustetut männyntaimikkoni eivät ole pystyneet hyödyntämään tätä hyvää kasvuilmastoa tai maapohjaa ainakaan laadun suuntaan, vaan taimikoissani näyttäisi olevan ennätysmäärä sellaisia taimia, jossa on 2 tai 3 puolen metrin päälatvakasvainta.
Eli toissa kesänä mänty on reagoinut hyviin olosuhteisiin kasvattamalla useampia latvasilmuja (lisäksi sivusilmuja ennätysmäärä 6..12 kpl) normaalin yhden pääsilmun ja 5 sivusilmun sijaan, mikä tietenkin laadun kannalta olisi mitä tärkeintä.
Nythän nuo useampilatvaiset männyt eivät tule olemaan tukkipuulaatua, vaan pensastuvat pilalle, jos ei sitten sahaa ylimääräisiä latvakasvuja pois (hirveä työ vielä joka vuosi käydä taimikot läpi).Itselläni on menossa jalostustyö noissa taimikoissani sattumoisin kasvaneista muutamasta hyvästä kloonista, jotka ovat reogoineet oikeaoppisesti hyvään maapohjaan eli kasvaneet nyt 15 vuotta suoraan yhtälatvaa ja 4..6 sivukasvainta ja mikä tärkeintä kasvaneet paksuutta ja pituutta (50..80cm/v) selvästi enemmän kuin nämä taimet, jotka nyt lenkoutuvat ja pensastuvat useammalla latvalla pilalle.
Ilmeisesti suomaalinen männyn jalostustyö on ollut hukkateillä, sillä hyville ja viljaville maapohjille ei ole saatavissa sellaista mäntykloonia, joka ei menesi pilalle latvanvaihdoilla, lenkoutumalla, oksaisuudella ja pensastumalla.
Vielä kerran.
Puutianen lisääntyy imemällä verta hirvieläimistä, ketuista, susista, ilveksistä, jäniksistä, myyristä jne.
Osa puutiaisista levittää sitten borrelioosia (joka tulee punkkeihin ilmeisesti juuri myyrien verestä).
Kuta vähemmän metsissä on puutiaisen lisääntymisen kannalta tärkeitä verenimentäisäntiä, niin sitä vähemmän on puutiaisia.
Ja kuta vähemmän on puutiaisia, niin sitä vähemmän on borrelioositartuntoja, sillä myyräkannan aina välillä romahtaessa borrelioosia kantavavin puutiaisten määrä myös romahtaa.
Eli kuta vähemmän näitä verieläimiä (myös ketut ja sudet ) on luonnossa, sitä vähemmän borrelioosia.
