Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Viimen keväänä kelirikon (miksiköhän) aikana näitä lannoitettuja kankaita sitten harvennettiin viimeisen kerran. Seuraava hakkuu ehkä 15 vuoden kuluttua on sitten päätehakkuu. Kun viime talvi oli roudaton ja kevät märkä, niin ajokoneiden ajourat olivät sitten karmeita 0,5 syviä vellihautoja joita kankaat ovat nyt täynnänsä. Onneksi mänty ei ole niin arka laholle kuin kuusi vioittuneille juurille. Puiden välit ovat nyt 5-10 metriä ja kokoa n. 20 m ja rinnan korkeudelta 25-40 cm. Kasvu on kova, joten voitaneen olettaa, että päätehakkuussa puut ovat keskimäärin 1 m3 kokoisia.
Kun hakkaaja ei näe puuta kuin yhdestä suunnasta ja lenkoja ja susipuita on suurin osa, niin hakkuussa lähtee samassa suhteessa myös hyviä tukiksi kelpaavia puita. Edeltäkäsin leimaus olisi tietenkin säästänyt nämä paremmat puut, mutta kun nykyään suurissa firmoissa ei harrasteta sellaista kuin leimausta. Itse leimasin viime talvena oman 6 ha harvennusleimikon nauhoilla. Kasvamaan jäi ainakin kaikki parhaat puut ja tietenkin huonompiakin,sillä eihän aukkoja tässä hakkuussa ollut tarkoitus tehdä.Suurilla yhtioillä, joilla on paljon metsäpinta-alaa kuten Metsähallituksella on vastaavasti sitten suuremmat riskitkin siihen, että puu kasvettuaan 70 vuotta ei kelpaakkaan tukiksi.
Tässä lähellä on 3000 ha Metsahallituksen metsiä ja kaikki on uudistettu viime sotien jälkeen. 1950–60-luvuilla aukkohakattiin ja uudistettiin vanhoja metsiä kulottamalla ja istuttamalla paljasjuurisilla männyntaimilla. Kulotus oli virhe, koska enimmäkseen kuivahkoilla sorikko-moreenipohjilla on vähän typpeä ja jo 35 vuoden iässä mäntyjen kasvu ja eritoten pituuskasvu hiipui. Ja vaikka istutustiheys oli 1,7 m silmään taimien kuoleminen oli sitä luokkaa että taimikot jäivät harvoiksija paha oksarypäs ja latvahäiriöt tuli juuri ensimmäisen tukin kohdalle ja lisäksi suurin osa taimista kasvoi lengoiksi. Taimikot kasvoivat sitten harvassa, eikä siellä käyty metsämyyrien aiheuttamia latvahäiriöisiä taimia sahailemassa yksilatvaisiksi tai katsomassa että lumen kallistamat taimet olisi käännelty suoraan joka kevät. 15 vuotta sitten nämä jo kerran harvennetut metsät lannoitettiin typellä ja sen näki jo yhden kesän jälkeen, kuinka latvus tuuheni ja väri tummui ja alkoi pituuskasvukin.Nythän ei ole mitään myrkkysyöttiä kaupoissa tarjolla metsissä eläville myyrille. On vain hiirille ja rotille kalliita myrkyssä liotettuja kaurahiutaleita. Kyselin tuota tehoainetta ( että itse tekisin kaurahiutaleista myrkkysyöttejä) Berneriltä, joka näitä hiiren ja rotan myrkkysyöttejä valmistaa, niin sieltä sain tiedon että metsämyyrille ei näitä tyotteita saa käyttää. Itse menneinä vuosina käytin näitä kaurahiutaleita, mutta syöttäminen tuli liian kalliiksi ja lopetin, sillä syöttäminen kesti ja kesti ja jatkui kuukausia ja vaikutti siltä ettei niissä ollut mitään tehoa. Nykyisin pyydän myyrät ja talvella sitten tarkistan onko vielä hengitysaukkoja.
Tuohon myyrien ilmareikiin myrkkyrakeita, jota olen itsekin harrastanut, sanoisin että sillä ei ole juurikaan vaikutusta tuhoihin ja lisäksi se on kiellettyä. Joskus 1990-luvun alussa yhdellä 2 ha männyn uudistusalalla huomasin, kun ensilunta satoi n. 20 cm reikiä lumessa.Tuolloin näitä reikiä näkyi vähän joka paikassa täällä päin ja törmäsin ensimmäistä kertaa metsämyyrätuhoihin. Ensilumen tultua huomasin, että tuho oli jo tapahtunut. Kaikkien 1,0…1,5 m männyntaimien silmuja oli syöty tai ainakin latvan pääsilmut 100%:sti.
Eli joskus tuo lumireikään myrkkyrakeiden ( kielletty) sirottelu on myöhässä, sillä tuho tapahtui jo sulan maan aikana. Tuosta rehevästi kasvaneesta männyntaimikosta tuli sitten varsinainen murheenkryyni. Jouduin käymään lähes kaikki taimet puukon ja sahan kanssa läpi, kun oli monilatvaisia tai sivuoksasta pahaa mutkaa tekeviä taimia.
Moni on täälläkin epäillyt tuleeko pahasta männyn taimikon myyrätuhosta kunnon metsää ollenkaan. Nyt n. 7m taimikko on suurelta osin sellupuuksi jäävää tai ainakin parhaiten lasvaneiden ensimmäisen tukki on pilalla. Puhumattakaan siitä mikä olisi tilanne, jos en olisi käynyt taimikkoa läpi ja katkonut ylimääräiset latvat.Minulle on sama onko pienpetoja vai ei. Se riittää, että viritän joka kesä kaikille alle 1,5m taimikoille loukut ja tiedän aina millainen myyräkanta on ja miten kehittyy. Nyt Viitasaarella tuolla 1 ha:n alueella, jossa oli viime kesänä valtavasti metsämyyriä, ei ollut yhtään 30 myyrälaudan 60 liskussa, kun kesäkuussa kävin tarkastamassa.Vasta syyskuussa vaihdan uudet syötit ja saan sitten selville tulevan talven tilanteen ja tarpeen vaatiessa tihennetään tarkastuskertoja, jos näyttää että myyriä on enemmän.Valtakunnalliset myyräennustukset on minulle se sama. Myyrät eivät tee tuhojaan, kun ne vain viitsii pyytää pois.
”Metsäkupsalle sanoisin,että on varmasti nöyrä hetki,kun 10 hehtaaria saa kontolleen totaalista myyrätuhoa.Ne täydennystaimet joutuu istuttaman heinän keskelle.Tuossa tilanteessa taimikko useinlähtee lapasesta.Tosi usein nämä myyärnsyömät kasvattavat yllätävän hyvän juuriverson,joka ponnekkaasti pinnistelee heinikossa.”
On tuo yllä oleva hyvin tuttua minullekkin. Viisi vuotta yritettiin yhtä kohdetta ja joka vuosi täydennettiin uusilla taimilla heinikoon ja vatukoon. Oli aivan liian rankkaa ja turhauttavaa hommaaa. Sen jälkeen kun aloin pyytää myyrät pois loukuilla on tuo myyräongelma jäänyt kokonaan pois. Viime kesänä oli 4 ha oli myyrälaudoilla (http://www.myyralauta.fi/). Yhdellä hentaarilla uutta kuusenistutusta oli erittäin vahva metsämyyräkanta, josta myyriä pyysin 250kpl/ha ja taimikko pelastui. Pari ensimmäistä vuotta olisi tarkeintä saada istutetut taimet kasvamaan ilman myyriä, sitten jo heinittyminen hankaloittaa ja vaikeuttaa taimien selviytymistä ja teettää valatavasti työtä. Eniten pelkään myyrien aiheuttamaa tuhoa taimikolle, muut työt kuten heinääminen ja vesakon raivaus on sitten leikin tekoa siihen nähden mihin myyrät voivat aiheuttaa. Minulla tulee aina uudistusalalle muuräloukut pyytämään.
Männyntaimien tämän vuoden kasvu oli kelvannut myös arvatenkin metsolle. Hehtaarin alueelta Kajaanissa oli syöty ehkä puolesta keväällä istustetuista taimista tämän vuoden kasvu. Yhden syödyn taimen juurelta löytyi kanalinnun jätöstä. Lintu lienee metso, sillä onhan sen ruokana talvella männyn neulaset. Ilmeisesti ei liene kovin suuri vahinko, jos taimi tekisi vielä tänä kesänä silmun ensi vuoden kasvua varten. Sen näkee sitten myöhemmin syksyllä.
”Kyllähän se tosiasia on, että liian ”steriili” metsänhoito on vähentänyt kanalintuja eniten. Suojapaikkoja linnut tarvitsevat ja hyvin hoidetusta puupellosta niitä ei löydy. Tiheitä metsikköjä tarvittaisiin, minne kanahaukka ei pääse. Pienet kitukasvuiset kuuset tulisi jättää myös rauhaan. Suon ja kankaan väliin pitäisi jättää pieni kaistale koskematta luonnon tilaan.”
Tuosta en ole kyllä yhtään samaa mieltä. Suomen metsät on yleensä niin pusikoituneet että jo kanalinnun lentoon lähtö maasta on riskipeliä.
Itsellä on on ollut juuri hoidetussa taimikossa useana vuonna koppelo pesimässä. Tänä vuonna oli teeren ja koppelon pesä ( katso lukijoiden kuvat), jotka molemmat tuhoutuivat. Viime kesänä myös oli samalla taimikolla koppelo hautomassa ja silloin poikaset kuoriutuivat. Olipa kanalinnun pesä siellä taikka täällä niin oman kokemukseni mukaan niistä 75 % epäonnistuu, vaikka yhtään metsäkonetta ei työskentelisi Suomen metsissä pesintäaikana. Siinä syy lintukatoon. Pesinnän epäonnistumisen syyt ovat sitten pohdinnan aihe erikseen. Hoidettu taimikko tai metsäkone se tuskin on.
