Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Tamperelainen:
”On totta että matalalla kaatokololla saa vänkärille hyvän vipuvoiman(pitkän vipuvarren).Ajattelisin,että puun painopiste määrää saranan optimipaikan.Elikkä jos puun painopiste on kaatolon vastakkaisella puollella,niin tehdään syvempi kaatokolo.Siinä menettetään vänkärin vipuvoimaa,mutta puun paino saadaan lähemmäksi saranaa ”Juuri näin, jos puun painopiste on kannon sisällä, niin syvä kaatokolo vähentää vänkärin voiman tarvetta.
Jos painopiste on kannon ulkopuolella, niin pieni kaatokolo vähentää vänkärin voiman tarvetta. Se että syvemmällä kaatokololla tarvitaan enemmän voimaa korvautunee sillä, että sarana on lähempänä vänkäriä ja puun saa kaatumaan pienemmällä vankärin nostoliikkeellä.
Tuo syvemmällä oleva kaatokolo kyllä päästää puuta kallistumaan enemmän kuin matalampi, silloin kun vänkärin laippa puristuu sahausuraan ja puu on saranan ja vänkärin laipan varassa.Kun Suomi liittyi euroon vuonna 2002, niin markka kytkettiin euroon aliarvostuksella, joka oli Saksaan nähden n.15% Suomen eduksi.
Nyt kymmenen vuoden eroajan jälkeen Suomi on menettänyt tuon 15% kilpailuedun korkeammilla palkankortuksillaan ja on nyt jäänyt Saksan kilpailukuvystä n.15% .Eli kymmenessa vuodessa Suomen kilpailukyky rapautui 30% Saksaan nähden.
Jos Suomessa olisi pidetty palkat kurissa huomioon ottaen työn tuttavuuden nousu ja nostettu palkkoja Saksan tahtiin, niin nyt suomalaisella palkansaajalla olisi huomattavasti valoisammat näkyvmät kuin mitä nyt, kun talous taas heikkenee.
Kuten Stora-Enso tuossa viime viikolla ilmoitti metsäjalosteiden kysynnän heiketessä Suomi on se alue, jossa sitten supistetaan ensin, kun siellä on kilpailukyky heikoin.Kun Suomi liittyi euroon vuonna 2002, niin markka kytkettiin euroon aliarvostuksella, joka oli Saksaan nähden n.15% Suomen eduksi.
Nyt kymmenen vuoden eroajan jälkeen Suomi on menettänyt tuon 15% kilpailuedun korkeammilla palkankortuksillaan ja on nyt jäänyt Saksan kilpailukuvystä n.15% .Eli kymmenessa vuodessa suomen kilpailukyky rapautui 30% Saksaan nähden.
Jos Suomessa olisi pidetty palkat kurissa huomioon ottaen työn tuttavuuden nousu ja nostettu palkkoja Saksan tahtiin, niin nyt suomalaisella palkansaajalla olisi huomattavasti valoisammat näkyvmät kuin mitä nyt, kun talous taas heikkenee.
Kuten Stora-Enso tuossa viime viikolla ilmoitti metsäjalosteiden kysynän heiketessä Suomi on se alue, jossa sitten supistetaan ensin, kun siellä on kilpailukyky heikoin.”Kurki on jo pariinkin otteeseen maininnut Saksan palkkojen pudotukset. Onko sinulla faktaa näistä pudotuksista puunjalostus- ja paperiteollisuuden osalta?”
En ole maininnut mitään Saksan palkkojen laskusta, vaan saksalaisesta palkkapolitiikasta, jossa palkkoja korotetaan työn tuottavuuden mukaan eli jotain 1..2% vuosittain.
Mutta Suomessa nämä palkankorotukset ovat sitten 2..3 % yli saksalaisten korotusten.
Seurauksena, että suomalainen yritys menttää kilpailukykyä 10 vuodessa 20..30% saksalaiseen, kuten nyt viimeisten 10 vuoden euroaikana on tapahtunut.
Jos Suomessa seurattaisin Saksaa palkkojen korotuksissa, niin kilpailukyky sailyisi eikä tarvetta devalvaatioon eli palkkojen kaskuun olisi pitkällä tähtäimellä.
Saksassa on isommat tukit ja sekin jo mahdollistaa paremman kantohinnan, sekä lyhyemmät kuljetusmatkat maailmanmarkkinoille kuin Suomessa eli palkkatason Suomessa on oltavakin tuon kuljetusmatkaeron verran alemmat.Jos jokun ihmettelee että mitä, eihän palkat ole kuin n.10% paperitehtaan kustannuksista.
Tiedoksi vain, että yrityksen ainoat kustannukset ovat vain palkkakustannukset n.90 ja hankintaketjun yritysten voitot n.10%.
Esimerkiksi paperitehtaan lainat ovat tietenkin vain palkkakustannuksia ja voittoja, sillä lainalla on rakennettu tuotantotiloja ja ostettu koneita, jotka ovat taas vain työkustannuksia ja voittoja.Eli hyvä nyrkkisääntö on, että jos Suomessa nostetaan palkkoja kaksinkertaisiksi, niin paperista on saatava kaksinkertainen hinta vientisatamassa aiempaan verrattuna, jotta paperin valmistaminen olisi yhtä kannattavaa kuin ennen palkkojen korotusta.
Silloin kun Suomella oli oma markka, kilpailijamaita korkeammat palkankorotukset hoidettiin devalvaatiolla 15..40%. Silloin ei kysytty sahatyötekijältä, vaikka kuinka vastaan pani 10 markan tuntipalkalla, kun devalvaatio tehtiin.
Silloin kuin nytkin on kysymys työllisyydestä ei vain sahauksessa, vaan muussakin metsäteollisuudessa ja vientiteollisuudessa..
Jos puun hintaa alennetaan, niin puun myynti hiljenee, ja silloin on aivan sama mikä hinta puulla on, sahaus vähenee ja työtömiä tulee.Aina kun Suomessa palkat nousee enemmän kuin kilpailijamaissa esim. Saksassa, niin puun hinta laskee suhteessa.
Hyvä esimerkki on Saksa, siellä palkkataso on pidetty kurissa ja kantohitaakin voidaan maksaa enemmän.
Tämä suomalaisen talouden syöpä eli kilpailijamaita korkeammat palkankorotukset nyt, kun ei ole omaa valuuttaa, aiheuttaa vain työttömyyttä.
Ja kuka sen aiheuttaa?
Palkansaaja.
Ja sitten tämä palkansaaja raivoa hallitukselle, että eikö hallitus tee mitään tälle kasvavalle työttömyydelle.
Vaikka on se itse aiheuttanut.
Jos olisi tehty palkkaratkaisut Saksan tasolla huomioien myös tuottavuuden kasvu, niin Suomen kilpailukyky olisi säilynyt, eikä tarvitsisi huudella taas kerran kantohintaa alas.Olisi palkansaajankin kannalta parempi ratkaisu.
Nimellispalkka olisi pienempi, mutta ostovoima sama, ja mikä kaikkein tärkeintä tulevaisuudenäkymät ( turvattu työpaikka, matala inflaatio) olisivat paremmat kuin tällä nykyisellä palkkapolitiikalla.Selvennän vielä ettei tule vääriä käsityksiä.
Minä haluan, että palkan ostovoima olisi mahdollisimman korkea, en sitä että ylisuurilla palkan nimelliskorotuksilla aiheutetaan kilpailukyvyn menetys, joka ei nosta palkan ostovoimaa yhtään, sillä työttömän työttömyyskorvaus on aina alempi kuin palkka.Kummallista että aina vain kantohintojen pitää joustaa.
Eikö pitäisi myös palkkojen joustaa?Nythän ollaan taas siinä tilanteessa että palkkojen noustua kymmmenen vuotta 2..3% vuosittain kilpailijamaita enemmän pitäisi voida devalvoida n. 20..30-prosentilla palkat alas, mutta kun devalvaatio on pois keinovalikoimasta, niin sitten palkkoja olisi alennettava sille tasolle, että kilpailukyky puun sahauksessa palautuu.
Kun Saksassa palkat ovat pysyneet kurissa, niin kantohintaakin voi maksaa enemmän.
Kyllä lamaskasvua esiintyy Lappia myöten.
Lammaskasvu on sitä että saman kesän silmu lähtee kasvamaan uudestaan ja kasvaa jotain 5..10 cm.
Yleensä se kasvuun lähtenyt silmu on sivusilmu harvemmin pääsilmu.
Noita sivusilmun kasvuunlähtöjä voi olla myös useampia.
Laskin yhden metrisen mittaisen männyn latvasta 15 kpl silmuja.
Kyllä siinä on latvahäiriötä kerrakseen.
Sanoisin että Suomenkin männyllä on toisen kasvukiehkuran geenit kunhan ne sieltä jalostuksella esiin otettaisiin.
Lamaskasvun syyksi on esitetty liian kuumaa kasvupaikkaa.Etelä-Afrikassa nopeakasvuinen meksikolaista alkuperää oleva mänty (pinus patula) tekee vuodessa kolme kasvupyrähdystä ja voi kasvaa pituutta yhteesä 1,5m vuodessa.
Hyvänä kesänä suomalainen männyntaimi voi kasvattaa päälatvakasvaimen silmuineen täyteen mittaansa jo heinäkuun loppuun mennessä, joten ihan hyvin se voisi tehdä vielä yhden kasvupyrähdyksen ennen syksyn tuloa, jos vain olisi olemassa tällainen klooni, joka voisi löytyä myös suomalaisesta männystä jalostamalla.
http://www.afrikkanet.fi/puut/sivut /sivu20.htm
Visakalliolle.
Että ollaan todella samassa tilantessa kuin Holkerin hallituksen loppuaikoina.
Erkki Liikanen oli valtionvarainministeri vuoteen 1989 ja siitä eteenpäin Matti Louekoski.
Erkki Liikanen oli tuon hallituksen ainoa järkevä henkilö, sillä hän halusi tehdä valtiolle 0-budjetteja.
Liikanen erosi oman puolueen painostettuma, että oli SDP:n taakkana tulevia vaaleja 1991 ajatellen ja Louekoski oli se tarinan roisto, jolle valtion menojen korotus 20% sopi mainiosti ja vaaleja ajatellen sopi myös mainiosti SDP:lle.
Tuolloinen ulkoministeri Kalevi Sorsa, joka oli luopunut SDP puheenjohtajudesta 1987, hyppäsi myös pois uppoavasta laivasta ja hän sanoi mm. että Suomea odottaa omaisuusarvojen romahdus, joka sitten toteutuikin.Totta on että aina taimikoissa esiintyy luonnostaan monesta eri syystä jonkin verran monilatvaisuutta.
Parhaiten männyntaimella latva säilyy karkeapohjaisilla tuoreilla ja sitä karummilla kangasmailla.Kyllä tätä omaa monilatvaognelma olen yrittänyt selvittää, joka ei nyt ole kovin normaalia.
Minulla nuo taimikot on perustettu ojistusmätästetyille hienojakoislle maille, monesti matalan turvekerroksen päälle ojasta nostetulle perämaalle ja, jotka ottavat runsaasti vesakkoa, kun nostettu maa kattaa koko alueen ojien (10m välein) molemmin puolin.
On tehty koelannoituksia Pellonmetsityksen PK:lla, RPK:lla ja yksiravinteilla boorilla, kaliumilla, fosforilla, tuhkalla, mutta näillä koealueilla ei ole ollut mitään eroa alueisiin, joita ei ole lannoitettu.Ja olen tullut siihen tulokseen, että jos maapohja on viljava ( ja viljavoituu lannoituksella edelleen), niin se ei sovi suomaiselle karuihin oloihin sopeutuneelle männylle, vaan se reagoi siihen tekemällä paljon päälatvasilmuja, mutta ei niikuin toivoisi, kasvaisi enemmän paksuutta ja pitempiä latvakasvuja.
Ilmeisesti männyn geenit eivät täällä salli 1m latvakasvua normaalilla silmunmuodostuksella, vaikka maapojhjan antaisi siihen mahdollisuuden.
