Enhän minä missään muualla ole nähnyt täällä Kainuussa lammaskasvua kuin näillä omilla ojitusmätästysalueilla. Sitä esiintyy vähäisessä määrin n. 0,5…1,5 m männyntaimissa, mutta loppuu,kun kasvavat pitemmiksi. Ikävää siinä on että sivusilmu yleensä lähtee toiseen kasvuun samana kesänä ja kasvva n. 10 cm ja tekee sitten latvaansa kasvusilmut ja seuraavana vuonna kilpailee varsinaisen pääsilmun kanssa siitä kumpaa latvaa myöten muodostuu sitten päärunko. Yleensä taimesta tulee kaksihaarainen ja menee pilalle. Asia olisi toinen , jos tuo pääsilmu suorittaisi uuden kasvupyrähdyksen samana kesänä.
Tämä lammaskasvu on vain osoitus siitä, että tämän alueen mäännyn siemen ei ole sopeutunut reagoimaan hyvään kasvupohjaan kasvamalla pitempään ja paksummin, vaan käyttäytyy perimän mukaan ja lopettaa liian aikaisin aikaisin pituuskasvun.

Kuten tuossa ylempänä kirjoitin n. 3 ha alueeltä löytyy vain 5 kpl mäntyjä 11-15 vuotta kasvaneita, jotka ovat reagoineet oikealla tavalla viljavaan maapohjaan eli kasvaneet pituutta ja paksuutta vastaavasti paremmin ja juurenmuodostus niillä on ollut sellaista että ovat hyvin kiinni maassa jo taimesta lähtien eikä lammaskasvua ole ilmennyt ja kasvaneet suoraan tyvitukin matkan.

Nämä olen katsonut jatkojalostukseen sopiviksi ja tarkoituksena olisi saada risteytyssiementä jo lähivuosina.

Kuusta täällä Länsi-Kainuussa ei kannata yksistään kasvattaa avohakkuualoilla. Ensinnäkin kuusen alkuunlähtö on hidas mäntyyn nähden ja toiseksi hallat ovat melkein joka kesäinen riesa. Nytkin tänä kesänä halla käänteli kuusen taimien latvakasvaimia kaarelle alaspäin, jos ei ollut suojuspuustoa. Kuusi on minulla aina sekapuuna männyntaimikoissa, joka on sitten suoja halloja vastaan, mutta kuusi tule aina huomattavasti jäljessä mäntyä.

Nyt kun on ollut kaksi huippulämmintä ja kosteaa kesää 2010 ja 2011, niin männyntaimet ovat tänä kesänä reagoineet lammaskasvulla ja tekemällä valtavasti uusia kasvusilmuja, jotka pilaavat sitten mämmyntaimen latvan pensaaksi, jos niitä ylimääräisiä ei leikkaa pois.

Tuo lenkous rehevällä paikalla johtuu siitä että meillä ei ole sellaista mäntykloonia, joka pystyisi rajuun kasvuun normaalisti eli aina yksi pääsilmu ja 4..6 sivusilmua eikä lammaskasvua ja juurikehitys oli sellainen että taimi kestäisi hyvin lumen painon talvella routimattomassakin maassa. Nythän männyntaimet ovat ovat joka kevät melkein maata myöten ja on nostelteva pystyyn ja taimien jäykkyys on mitätön, sillä ne ovat niin löysiä että taipuvat jopa solmulle. Puhun nyt näistä hienojakoisista siltti- ja savimaiden ojitusmätästysaloista, joita olen itse tehnyt siten, että matalan turvekerroksen päälle olen kaivurilla levittänyt kauttaaltaan tuon hienojakoisen maan ja ojan n. 6..7 m välein ja siksi heinittyvät ja pusikoituvat järjettömästi.

En puhu nyt karkeista kivennäismaapohjista, jossa mänty kasvaa aina normaalisti ja jäykempänä ja siemenlähtöisenä suorempana kuin istustutettuna, mutta jotka aurattuna ja siten rehevimpinä sitten luonnostaan kasvavat myös suurimmaksi osaksi lenkoja puita.

”Haukut väärää puuta Kurki.
Tässä nimenomaan pidettiin hyvä huoli taimikosta. Vesakko tapettiin MCPA:lla jo puolimetrisenä ja varsinainen taimikonhoito tehtiin oikeaan aikaan.
Saattaa johonkin pikkuläntille sopia, että kiertelee vuosittain puukon kanssa katsomassa kaikki taimet. Kun taimikoiden pinta-alat ovat kymmeniä kertoja taimikkoasi isompia, menetelmien pitää olla suoraviivaisempia.
Mutta kun muut vastaavat taimikkoni ovat suorempia?”

Tuossa kaikki on mennyt ihan oikein paria asiaa lukuunottamatta.
Taimien suoruuden varmistaminen ennen 2..3 m pituutta ja se että kuusta ei ole istutettu 4..5m välein lisäksi samalla kertaa.
Ikävä kyllä muuta menetelmää kuin taivuttelemalla käsityönä taimet suoraksi ei tällä haavaa ole olemassa, jos haluaa että männyn tyvitukista tulee suora, olkoonkin se miten työlästä tahansa. Metsänomistajaksi ei kannata ryhtyä, jos työtä pelkää, sillä rehevällä kasvupaikalla hyvän männyntaimikon aikaansaaminen vaatii valtavasti työtä,mutta kasvukin on sitten kovaa.Minulla meni alkukesästä roudan sulamisen jälkeen kuukausi tarkastaessa taimien suoruuksia 5ha alueella.
On minullakin näitä helppoja männyntaimikoita ( taimikoita minulle tulee 1 ha vuosivautia), jotka ovat karuja sora tai heikkamaita, joille ei tarvitse tehdä sen kummepaa kuin raivailee sitten taimikon 1,0..1,5 m pituisena oikeaan tiheyteteen ja niistä kyllä tulee suoria.
Nyt puhuin niistä ojitusmätystetyistä hienojakoisista maista joita minullakin on ja joihin tulee valtava heinikko ja vesakko ja jotka ovat männylle liian reheviä. Tänä keväänä istutin Kajaanissa 1 ha moreenisen ojit.m-alueen männylle ja varmistuksena lisäksi n.4.. 5m välein kuusta,sillä kuusi ainakin kasvaa kyllä suorasti rehevällä maalla.

Minullakin on yksi uudistusala, josta näyttäisi tulevan myös korni sekametsä.

Hakkuussa hienojakoisella kivennäismaalla jätettiin suojuspuustoksi kuusia, hieskoivuja ja mäntyjä tarkoituksena uudistaa tuo 3 ha kuuselle. Samalla hakattiin ojaurat n. 15m välein, joihin kaivoin sitten ojat ja ojamaat tasailin 4m etäisyydelle ojan molemmin puolin ja istutin kuusetaimet 2m välein.

Nyt kun olen raivannut ojanvarsia tuolla uudistuskohteella, niin huomaan että siemenlähtöisiä männyntaimia ojien varsilla ( n. 3m ojasta alueella) on niin paljon että kornin sekametsänhän sinne saa, sillä männyntaimet ovat jo karanneet paljon pitemmiksi kuin 0,5…1m kuusentaimet ja alkavat kohta olla hallansuoja noille istutuskuusille. Täällä tuo kuusentaimi juroo useita vuosia, että nyt vasta näkee taimien latvoissa 30 cm vuosikasvuja. Mäntyhän pukkaa jo 5 vuoden vuoden jälkeen siemenen itämisestä 0,5 m kasvuja.

Ikävää vain on, että kaikki nuo kuusentaimet ovat taas( 3 vuotta sitten oli yhtä paha ruoste-epidemia) suopursuruosteen keltaiseksi värjäämiä ja se hidastaa taas niiden kasvua.