Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Nuo vesikuopat eivät ole tarpeellisia, kun vieressä olevien ojien pohjilta löytyy kyllä vettä kasteluun kuivana aikana.
Ja miksi taimi tarvitsisi kastelua, kun vesikuoppa on täynnä vettä?
Lisäksi tuo vesikuoppa on pois puiden juuriston pinta-alasta.
Märkä istutuspaikka aiheuttaa tuon kellastuneen värin ja liian märkä istutuspaikka tappaa jo taimen pian.
Nyt kun on ollut kaksi kovasateista kesää ja jos muokkausta eli naveromätästystä ei ole tehty niin alimmilla paikoilla vettä läpäisemättämillä mailla taimet kellastuu ja kuolee.Kuoppamätästys pitäisi kieltää. Vettäläpäisettömillä paikoilla kuopat ovat vettä täynnä piripintaan sateisina kesinä ja aina kovan sateen jälkeen muulloikin.
Vaikka kuusi on kosteiden paikkojen puu, ei se märässä maassa menesty, kuten ei muutkaan puut.Märkä istutuspaikka aiheuttaa tuon kellastuneen värin ja liian märkä istutuspaikka tappaa jo taimen pian.
Nyt kun on ollut kaksi kovasateista kesää ja jos muokkausta eli naveromätästystä ei ole tehty niin alimmilla paikoilla vettä läpäisemättämillä mailla taimet kellastuu ja kuolee.Kuoppamätästys pitäisi kieltää. Vettäläpäisettömillä paikoilla kuopat ovat vettä täynnä piripintaan sateisina kesinä ja aina kovan sateen jälkeen muulloikin.
Vaikka kuusi on kosteiden paikkojen puu, ei se märässä maassa menesty, kuten ei muutkaan puut.Olisin myös sitä mieltä että erilaisia metsätiloja omistavan on ajatelva myös sitä että metsätila säilyy myyntiin tarjottaessa houkuttelevana kohteena ostajalle. Itselle houkutteleva kohde on sellainen, että siinä on heti hakattavaa puolet ostohinnasta, ojitukset on kunnossa, taimikot on hoidettu, tie perille eikä tuottamatonta alaa ole yhtään.
Ja metsän kasvun tuotto sitten sijoitetulle pääomalle olisi n.5%.Tuonne lukijoiden kuviin laitoin kuvan itse ojitetusta rämeestä, jossa ojat on 15m välein ja männyt ojan varressa ovat kasvaneet 13 vuodessa tilavuudeltaan 4 kertaisiksi. Tuollainen kohde myös ostettavassa metsätilassa on houkutteleva. Huima kasvu pelkällä ojituksella joko kemera tuella tai itse tehtynä silloin, kun kemeran vaadittava 80 ha ojituspintala ei täyty.
Aloittajalle sanoisin että tamä sadekesä ei ole ensimmäinen Suomen Jääkauden jälkeisessä historiassa. Täällä kasvavat puut ovat sopeutuneet sadekesiin ja muihinkin sään vaihteluihin, muutenhan Suomessa ei kasvaisi enää puita. Tottakai nämä sadekesien vitsaukset esimerkiksi haavanversoruoste männylle, suopursuruoste kuuselle ja koivun ruoste hieskoivulle alentaa puiden kasvua, mutta ei hävitä niitä.
Itsellä on hakusessa tällä hetkellä kuusia joihin suopursuruoste ei tartu, koska luonto ei ole tehnyt tuota jalostyötä, niin ihmisen se sitten on tehtävä.Vaikka tänä kesänä täällä Länsi-Kainuussa on satanut paljon, niin viime kesänä satoi alkukesän kuivemman jakson jälkeen myös paljon. Pitkät yli kahden vuorokauden sadejaksot altistavat männyt haavanversoruosteelle ja vaikka näitäkin jaksoja tänä kesänä on ollut, niin ihmeen vähän näkee keltaista sienitartuntaa taimissa. Pienille aliskasvoskuusille näyttää taas tulevan jokavuotinen suopursuruostesyksy. Vasta kolme vuotta sitten oli täällä Kainuussa kaikkien aikojen suopursuruoste-epidemia, jonka jäljiltä suuri osa pituutta kasvavista kuusista kadotti latvansa ja joka nyt näkyy latvamutkana, kun sivuoksa jatkaa uutena latvana.
Kun tuossa kesän alussa kävin kävelemässä näillä Metsähallituksen harvennuksilla ja arvioin jätettyjä puita, niin täytyy sanoa, että harvassa ovat tukkipuut.
Suurin osa puiden ensimmäisestä tyvitukista menee selluksi oksaisuuden ja lenkouden takia.
Sama tilanne oli kilometri päässä metsähallituksen hakkuista UPM:llä. Nuo 1950-luvun aukot oli nyt järeytyneet tukkikokoon ja toinen harvennus suoritettiin toissa kesänä ja syksynä. Hakkaaja valitteli, että yhtään tukkia ei tule, vaikka puut ovatkin tyvitukin matkalta tukkikokoa, sillä ovat oksaisia ja lenkoja. Kun katselin puukasoja niin järeää oli satojen kuutioiden kuitupuupinot ja puolikymmentä suoraa tukkiakin ojan päällä vieressä.
Suuret yhtiöt eivät tehneet heinäystä, ei tarkastaneet taimikoita että että puut kasvaisivat suoriksi ja että olisivat riittävät tiheitä. Eivät pitäneet sähköisiä hirviaitoja. Eivät välitäneet myyrätuhoista, evätkä pyydä myyriä koskaan,
ja jälki on sitten sen mukaista. EI TULE PÄÄTEHAKKUUSSA TUKKIA.Viimen keväänä kelirikon (miksiköhän) aikana näitä lannoitettuja kankaita sitten harvennettiin viimeisen kerran. Seuraava hakkuu ehkä 15 vuoden kuluttua on sitten päätehakkuu. Kun viime talvi oli roudaton ja kevät märkä, niin ajokoneiden ajourat olivät sitten karmeita 0,5 syviä vellihautoja joita kankaat ovat nyt täynnänsä. Onneksi mänty ei ole niin arka laholle kuin kuusi vioittuneille juurille. Puiden välit ovat nyt 5-10 metriä ja kokoa n. 20 m ja rinnan korkeudelta 25-40 cm. Kasvu on kova, joten voitaneen olettaa, että päätehakkuussa puut ovat keskimäärin 1 m3 kokoisia.
Kun hakkaaja ei näe puuta kuin yhdestä suunnasta ja lenkoja ja susipuita on suurin osa, niin hakkuussa lähtee samassa suhteessa myös hyviä tukiksi kelpaavia puita. Edeltäkäsin leimaus olisi tietenkin säästänyt nämä paremmat puut, mutta kun nykyään suurissa firmoissa ei harrasteta sellaista kuin leimausta. Itse leimasin viime talvena oman 6 ha harvennusleimikon nauhoilla. Kasvamaan jäi ainakin kaikki parhaat puut ja tietenkin huonompiakin,sillä eihän aukkoja tässä hakkuussa ollut tarkoitus tehdä.Suurilla yhtioillä, joilla on paljon metsäpinta-alaa kuten Metsähallituksella on vastaavasti sitten suuremmat riskitkin siihen, että puu kasvettuaan 70 vuotta ei kelpaakkaan tukiksi.
Tässä lähellä on 3000 ha Metsahallituksen metsiä ja kaikki on uudistettu viime sotien jälkeen. 1950–60-luvuilla aukkohakattiin ja uudistettiin vanhoja metsiä kulottamalla ja istuttamalla paljasjuurisilla männyntaimilla. Kulotus oli virhe, koska enimmäkseen kuivahkoilla sorikko-moreenipohjilla on vähän typpeä ja jo 35 vuoden iässä mäntyjen kasvu ja eritoten pituuskasvu hiipui. Ja vaikka istutustiheys oli 1,7 m silmään taimien kuoleminen oli sitä luokkaa että taimikot jäivät harvoiksija paha oksarypäs ja latvahäiriöt tuli juuri ensimmäisen tukin kohdalle ja lisäksi suurin osa taimista kasvoi lengoiksi. Taimikot kasvoivat sitten harvassa, eikä siellä käyty metsämyyrien aiheuttamia latvahäiriöisiä taimia sahailemassa yksilatvaisiksi tai katsomassa että lumen kallistamat taimet olisi käännelty suoraan joka kevät. 15 vuotta sitten nämä jo kerran harvennetut metsät lannoitettiin typellä ja sen näki jo yhden kesän jälkeen, kuinka latvus tuuheni ja väri tummui ja alkoi pituuskasvukin.Nythän ei ole mitään myrkkysyöttiä kaupoissa tarjolla metsissä eläville myyrille. On vain hiirille ja rotille kalliita myrkyssä liotettuja kaurahiutaleita. Kyselin tuota tehoainetta ( että itse tekisin kaurahiutaleista myrkkysyöttejä) Berneriltä, joka näitä hiiren ja rotan myrkkysyöttejä valmistaa, niin sieltä sain tiedon että metsämyyrille ei näitä tyotteita saa käyttää. Itse menneinä vuosina käytin näitä kaurahiutaleita, mutta syöttäminen tuli liian kalliiksi ja lopetin, sillä syöttäminen kesti ja kesti ja jatkui kuukausia ja vaikutti siltä ettei niissä ollut mitään tehoa. Nykyisin pyydän myyrät ja talvella sitten tarkistan onko vielä hengitysaukkoja.