Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Lainauksia linkistä.
Tällä mittarilla heikennys ei kuitenkaan koske metsälajeja. Niiden uhanalaisosuus on yhdeksän prosenttia, mikä on sama kuin edellisessä arviossa.
Merkittävin syy metsälajien uhanalaisuudelle on metsien talouskäyttö. Muitakin syitä on, esimerkiksi metsästys ja lajien luontainen harvinaisuus.
Linkistä puuttuu suurin uhka kaikkien lajien uhanalaisuudelle eli Suomen 2667 uhanalaisesta lajista kaikkiaan 1500 lajia uhkaa Suomen luonto umpeenkasvamisella. Huvittavaa tuo metsästys, että olisi uhanalaisuuden syy ainakaan Suomessa. Kultasirkku kyllä kelpaa Suomessa hävinneiden listaan, mutta siitäkin kannattaa varoa mainitsemasta että Kiinassa se metsästettiin sukupuuttoon. Kappas vaan lajien luontainen harvinaisuus eli luonnostaan pieni popukin on mainittu, mutta toisenlainen ilmasto vielä puuttuu.
Pohjoisen pallon puoliskon lämpötila oli 7000…5000 vuotta sitten 2,5…7 astetta lämpimämpi kuin nykyään.
Kovia poikia nuo denialistit, kun lavastavat ilmastohistoriaa raahaamalla kantoja sinne missä jäätiköt nyt vetäytyvät.
Suorittava oikeassa. Ei metsänomistaja monesti tiedä kaikkia sertifikaattien kiemuroita. Minulla on vain vain hyvää sanottavaa nuorista motokuskeista, mutta silloin kun hakkufirman omistaja on puikoissa, kannattaa seurata konetta kuin hai laivaa. Ei tiedä mitä yllätyksiä tulee. Nythän grupilla on tämä muutaman yksittäisten vanhojen piuiden jättö ojelmassa, jota minä olen jo harrastanut ennenkin ja merkinnyt nauhoilla puita jätettäväksi. Oli yksi rauduskoivu eräällä hakkuulla oikein valiopuu nauhoitteuna ja sovittuna omistahakkaanjan kanssa että jätetään pystyyn siementämään aluetta. Tiesin, että hän lopettelee hakkuun seuraavan päivänä ja raudus oli sillä loppukuviolla. Epäilin vähän, että jääköhän puu pystyyn. kun käytös jo ensi tapamisestä lähtien oli sellainen epäilyksiä herättävä ja oli viimeinen halkkuupäivä ja kun koneet lähtee haakkuulta, niin kukapa sitä jälkikäteen enää soittelemaan yhdestä puusta ja siksi lähdin käymään hakkuulla 70 km päässä. Juuri kun tulin paikalle, niin omistaja oli kaatanut puun viimeisinä toiminaan. Olihan se iso yli kuution puu ja tilikin karttui mukavasti.
Hakkaja ei ole hakannut minulle tämän tapauksen jälkeen, vaikka monesti on ollut ehdolla.
Kyllä minä Erkki Lähteen laittasin sinne huuhaa maailmaan yhdessä Suomen luontojärjestöjen kanssa . Täällä tuota maailmaa edustavat revalaiset.
Muutin edellistä postausta. Huomasin, että sanavalinta oli pielessä. Tarkoitin, että linkissä on puuttellista tietoa.
AJ:n linkissä sitä samaa eikä mitään uutta. Ei mainintaa sinitiaisesta, kuinka kanta on suorastaan räjähtänyt ja että yleensä tiaiset konoaisuutena pärjäävät nyt Suomen luonnossa paremmin kuin koskaan.
Linkissä levitetään vääräa tietoa tiaisista.
Rukopikki on oikeassa. Särkikalat ovat sisävesillä saaneet lisääntyä holtittomasti, kun niiden pyynti loppui 1960-luvun jälkeen. Sotien jälkeen kaikki kalat tarvittiin ihmisten ravinnoksi ja perunallekin kävivät lannoitteeksi. Kun pienviljelyn aika loppui ja maaseutu alkoi tyhjetä ja ruokaaa sai kaupasta, niin kalastus loppui ja vesien sisäinen kuormitus alkoi. Jos särkikalat sisävesissä saadaan 1950-luvun tasolle, niin vesien tila parantuu huomattavasti. Onhan tuolla särkikalojen nuottauksella jo korjattu monen järven rehevöityminen, mutta kaikkiin vesiinhän nuottaus ei sovi ja vedet ovat sitten mitä ovat.
”Asiaa on valmisteltu jo kaksi vuotta sitten ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa. Työ on kirjattu vesienhoitosuunnitelmissa uudeksi laadittavaksi ohjauskeinoksi.”
Hukkajoen veden laadun täytyy olla vesien laadun normiraja. Mitään perustetta vaatia parempaa metsätalousalueilta ei voine olla. Tuoreiden hakkuidenkin vaikutuksen Hukkajoella veden laatuun ja raakkukantaan voidaan nyt todeta ja saada siitäkin normi.
Mielenkintoista nähdä kuinka tiukkaa linjaa Elyssä on vedetty, kunhan tiedot julkaistaan, sillä Hukkajoen valuma-alueen metsätalouden historia ja veden laatu tulivat vasta tänä kesänä uhkaamaan Ely-keskuksen omia herkkyysarvioita vesistöistä.
En tiedä onko havainto oikea mutta kokenut niin että kasvattaa normaalin vuosikasvun mutta syksyllä tulee jokin häiriö latvaan.
Tuttu ilmiö. Mänty liian rehevällä paikalla ja normaalia lämpimämpi kesä. Kasvattaa toista vuosikasvua, mutta kesä ei ole kuitenkaan riittävän pitkä, että tämä toinen latvakasvu ehtisi valmistua talveen tehdä silmut ja puutua. Pakkanen tuhoaa sen. Juuristonkaan ei tarvitse olla laaja, kun taimi saa tarvitsemansa ravinteet pienemmällä juuristolla. Boorin puutteen sanotaan vähentävän juuriston kasvua. Joskus taimi ehtii saada talveksi tämän lammaskasvun valmiiksi tehdä silmut ja puutua ja jatkaa normaalisti kasvua seuraavana kesänä. Voisiko näitä taimia risteyttämällä saada sellaisen männyntaimen jalostettua, joka kasvaisi kaksi latvakasvua kesässä esim 50 cm + 20cm.
Mikä maapohja? Vain vettä läpäisevalla maalla mänty tekee paalujuuren eli sora ja hietamailla. Ei turvemaalla mänty paalujuurta tee.
Männyverosyöpää (luulisin) on näkynyt jokin verran yhdellä palstalla eli taimen latvan neulaset ovat jääneet lyhyiksi eikä silmuja latvaan ole muodostunut ja latva kuolee. Nyt parin vuoden aikana. Voisi olla ravinne häiriökin, sillä kuusen taimen latvoissa samaa ogelmaa ja turvetta pinnassa muutama kymmenen senttiä, mutta männyn versosurmasta kärsii kuusikin. Rauta-PK:lla olen lannoittanut näitä kohteita aika pieniä kohteita.